28.4.2016

Täällä taas

Kun hautajaisista oli selvitty, tuli itselle leikkaus ja sairasloma. Vaikka ehdin puuhailla koirien kera, niin jotenkin en saanut aikaiseksi päivittää blogia. Katsotaan, miten intoa piisaa nyt.

Kun sairaslomalla ei saanut rasittaa itseään, otin asiakseni yrittää saada Greetan keppejä eteenpäin. Siinähän ei tarvitse itse liikkua, vain yrittää pitää kovilla kierroksilla oleva koira aisoissa. Jätin 2x2-projektin ja otin kuusi keppiä, ohjurit ja verkot kehiin. Tuloksia alkoi tulla.

Kepit 8.4.


Kepit 13.4.


Kepit 20.4.



Nykyään treenaamme keppejä pääasiallisesti alku- ja loppuohjurin kanssa, jotta pikku-G malttaisi tehdä loppuun asti. Ihan hirmuista vauhtia se nuo kepit oppi siihen nähden, mitkä kierrokset sillä oli koko ajan päällä. Se oikein pakottaa itsensä rauhoittumaan, että malttaisi tehdä loppuun asti ja saisi pallon.

Pikku Greetta kävi  myös lonkka-, kyynär ja selkäkuvissa tässä välissä. Lonkat tulivat takaisin A:na, polvet 0/0 eli oikein priimana eikä selässäkään ollut mitään häikkää.










Kun on kysessä reikäpäinen koira, on hyvä, että luusto on priimakunnossa. Polvikuvat pitää ottaa vähän vanhempana uudestaan, koska ne ovat tässä iässä vain kaksi vuotta voimassa. Mutta tuskinpa mitään ongelmia myöhemminkään tulee.

Greetta kävi tuossa taannoin myös Homeetalla Korialla laumalenkillä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukossa oli kolme vielä vaiheessa olevaa korjattavaa koiraa ja joukko jo korjattuja koiria. Kun Greetalle ei ollut oman lauman tukea, jolloin se voi oikein estotta välillä sikailla ja ärjyjä muille, se oli aika tiiviisti minun luonani. Tehtiin kahden ison koiran, Marian bullterrierin ja cockerin sekä novasocitti Raidan ja bokserin kanssa melkein kahden tunnin lenkki. Greetta oli sangen nöyrää ja hiljaista tyttöä. Lopussa se vähän rohkaistui irtoamaan. Lenkki teki vallan hyvää sen päälle. Pitää tehdä toistekin.

Saagan korvatilanne on pysynyt aika samanlaisena. Se syö hypoallergiaruokaa ja satunnaisesti jotain muuta seassa. Korva erittää joka päivä vähän, mutta putsaan sen aamuisin, eikä mitään dramaattista eritteen lisääntymistä ole tapahtunut. Ei se korva aivan kunnossa ole edelleenkään, mutta ei ole mennyt huononpaankaan, joten tällaisessa kauhun tasapainossa elellään. Saaga antaa tosi nätisti putsata korvan eikä sitä mitenkään satu, kun purskutteleen korvassa putsausainetta. Siis aika hyvä tilanne kuitenkin.  Saaga on päässyt koiratanssikurssille ja rallytoko-kurssille, joten on silläkin vähän harrasteita ollut.

Friidan kanssa aloitettiin huhtikuun alussa tokon evl-kurssi Haminassa ja tosi hyvä kurssi onkin ollut. Meille hyvin tarpeellinen sillä näkökulma on vähän erilainen, kuin ollaaan totuttu. Friida on hyvä ja kunhan treenataan, niin josko kesälläkin kisoihin taas mentäisiin onneamme koittamaan. Koska en ole saanut rasittaa itseäni, niin Aapalahden Maija, joka halusi lisätreeniä jonkun koiran kanssa oman bortsunsa lisäksi,.on treenannut ja kerran kisannutkin Friidan kanssa. Olin iloisesti yllättynyt, että Friida rupesi Maijan kanssa hommiin. Sen verran mamman kulta se on. Mutta kun herkut olivat sopivat, niin johan Friida innostui.

Maijan ja Friidan eka yhteinen treeni


Toinen treeni


Maija ja Friida kisaavat 22.4.


Maija on luvannut kisata Friidan kanssa toistekin. Olen tosi iloinen siitä. Nopea ohjaaja saa Friidasta taatusti paljon enemmän irti  kuin minä ikinä.

Viime viikonloppuna Gretta kävi uimassa Manun ja Elmon kanssa Hyvinkäällä.


Tässäpä meidän kevään tapahtumia.
Tulossa on kisoja, Greetan treenejä ja ensimmäinen virallinen näyttelykin. Saas nähdä kuinka siinä käy. Koiria on ainakin ihan hirveästi. Shelttejä nimittäin.