20.2.2014

Nainen hermoromahduksen partaalla

Lähes joka päivä töiden jälkeen suunnataan hallille, josta lähdemme metsäretkelle joko ominemme tai Marikan ja schapekoirien kanssa. Friida tietää tämän, ja alkaa jo ennen puolta matkaa jodlata ja haukahdella sekä levottomasti ravata auton paksissa edes takaisin. Minä komennan istumaan ja karjahtelen olemaan hiljaa. Tätä on kestänyt aikansa ja sitten mulle riitti. Nyt ollaan jonkin aikaa menty matka niin, että Friida on saanut lähtiessä kaulaansa sitruunapannan. Ekalla kerralla tyyppi oli matkalla hipihiljaa. Toisella kerralla oli hiukan vaimeaa uljuljuu-ulinaa. Ja sitten lujempi ääni, jolloin suihkahti. Sen jälkeen Friida on testannut, missä raja kulkee. Täysiäänistä metelöintiä ei ole kuultu, mutta selkeästi mitataan, kuinka paljon laite kestää ääntelyä.

Joka tapauksessa matka hallille on rauhallisempi, ja sehän oli tavoitteena. Paluumatka on aina hiljainen.

18.2.2014

Hiljaiseloa ja pohdintoja

Meidän huusholliin ei mitään erityistä kuulu. Saagaa lääkitään edelleen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Se on iloinen heppu ja lenkillä laukkailee vauhdikkaasti tämän tästä, mitä ei ole tehnyt vähään aikaan kuin satunnaisesti. Loppuviikosta ennen antibioottikuurin loppumista soitan Univetiin kertoakseni, mitä Saagalle kuuluu ja sitten sovitaan, milloin on seuraava kontrollikäynti. Veriarvoja seurataan edelleen, nielirisat ja korvat tutkitaan eli Saaga pääsee sitten taas unten maille hetkeksi. Koska koira voi hyvin ainakin nyt, kun lääkitys on päällä, olisi ehkä järkevää viivyttää kontrollikäyntiä, että saadaan selville, mikä on tilanne, kun ei ole lääkitystä.  Jotenkin itse olen alkanut kallistua siihen uskomukseen, että kaiken takana ovat nuo korvat. Viheliäisen karvaiset korvat. Ja jos ne ovat syynä, niin mitä sitten, kun kuurit ovat ohi ja karvan kasvu on edelleen hyvin runsasta siellä korvissakin? Onko tiedossa uusi kierre? Elsalla oli korvien alakäytävä hirmuisen kapea, josta sille aiheutui korvatulehduksia, kunnes loppujen lopuksi tehtiin leikkaus, jossa korvan ylärustot poistettiin ja alakäytävän tuuletus alkoi pelata. Siihen loppuivat tulehdukset. Saagan alakäytävä on tilava, mutta varmaan paljon villavampi kuin Elsan. Pitäsikö sillekin tehdä se zepp-leikkaus?  Monta kysymystä ja avointa asiaa. Saahan nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

11.2.2014

Taju kankaalla taas

Siis Saagalla tänään.
Mentiin Kouvolan Univetiin kontrollikäynnille. Ja kiireellä mentiinkin, niin että töistä tullessa nappasin molemmat koirat autoon ja eikun matkaan. Perillä haistelin, mikä kumma palaneen käry tuli auton sisään ja radiosta juuri silloin kerrottiin, että Kouvolassa paloi koulu. Paha paha haju tuo tuollainen savun haju. Kun koiria hiukan ehdin ulkoiluttaa ennen lääkäriaikaa, niin näin jonkin matkan päässä paljon palo- ja poliisiautoja.

Lääkäri kyseli Saagan kuulumisia. Kerroin, että hiukan vielä Saaga ravistelee päätään välillä ja rapsuttaa korvia. Satunnaista maiskuttelua on vielä. Muuten koira on ollut paljon reippaampi ja ulkona ottaa oikein laukkaspurttejakin. Saagan sydäntä kuunneltiin, mahaa kokeiltiin ja reiteen tuikattiin nukutuspiikki. Aika nopeasti Saaga vaipuikin unten maille.

Sillä aikaa, kun Saagaa tutkittiin, me Friidan kanssa tehtiin kävelylenkki loskaisilla kaduilla. Vajaan tunnin kuluttua menin odottelemaan sisälle Saagan tuloa. Ja kohtahan se ilmestyikin aika pöllyssä paikalle, inahteli onnellisena, kun minut löysi ja vajosi jalkoihin kuorsaamaan.  Odotellessa katselin muita ihmisiä koirineen ja kissoineen. Jonkun pariskunnan koira oli nukutettu ikiuneen, yksi koira menetti kaksivuotiaana pallinsa eturauhasvaivojen takia. Kymmenvuotias kissa kärsi nivelvaivoista. Yhteistä kaikille siellä oli suuri huoli ja välittäminen omista lemmikeistään.

Deivi-tohtori kutsui meidät kuulemaan tuloksia. Edellisellä kerralla oli Saagalla vähän anemiaa, joka oli nyt ohi ja veriarvot olivat siinä suhteessa normaalit. Muutkin vähän alhaiset veriarvot olivat lähteneet kohoamaan. Urea-arvo oli edelleen hiukan koholla, mutta sen Deivi epäili johtuvan siitä, että Saagalla on ollut niin monta lääkettä.  Korvat oli tutkittu. Vasen korva oli hyvä ja puhdas, oikeassa tärykalvossa oleva reikä oli pienetynyt parin millin kokoiseksi. Hiukan oli ollut jotain mömmöä, joka oli puhdistettu. Korvalääkettä siis jatketaan Saagan "riemuksi". Lääke on pullossa, jonka kumikorkin läpi vedän neulan kanssa lääkkeen ruiskuun. Neula pois ja ruiskulla pikasuhautus vuorotellen molempiin korviin. Ja ai että Saagaa ällöttää. Mutta onneksi se antaa tosi nöyrästi tehdä lääkityksen, joskin yrittää nykäistä päänsä pois heti, kun vain voi.

Nielurisat tutkittiin myös. Molemmat risat olivat pienentyneet selvästi ja melkein normaalin kokoiset. Vasen oli vähän isompi ja pinnalla oli pari verestävää pistettä, jotka penslattiin. Antibioottikuuri jatkuu kaksi viikkoa - ja Zitac- mahansuojalääke myös.

Kakkanäyte oli ihan oikeanlaisen näköinen. Se lähetettiin vielä labraa haimatutkimuksia varten. Edellisellä kerralla haiman toimintaa piti tutkia verinäytteestä, mutta joku reagenssiaine puuttui labralta eikä sen saamisesta ollut tietoa. Saman asian voi tutkia myös ulostenäytteestä, joten tänä aamuna ongin sellaisen pussiin, kun Saaga kakkasi. Kaikkea hauskaa sitä koiran omistaja saakaan tehdä.

Edellisellä kerralla Saagalle käskettiin antaa matokuuri, sillä hemoglobiinin alhaisuus voi johtua myös loisista - ja Saagahan tunnetusti on kakan syöjä. Ja keppien ja mullan yms. kivan. Edellisestä matokuurista oli pari vuotta. Nyt sitten pitää ensi viikolla vielä toistaa matokuuri uudestaan. Deivin mukaan pitäisi matokuuri antaa pari kertaa vuodessa. Pitää tässä suhteessa kyllä parantaa tapansa. Friida sai viime viikolla myös matokuurin.

Ennen antibioottikuurin loppumista minun pitää soittaa lääkärille ja kertoa Saagan voinnista. Sitten mietitään, milloin on taas kontrollikerta. Toivotaan, että näillä lääkityksillä Saaga tulisi täysin kuntoon. Jos ei, Saaga pitää tähystää - ja se se vasta on kallista lystiä. Pieni huoli on myös noista Saagan karvakorvista. Ne ovat nyt joitain kertoja viime vuosina vaivanneet ja sille karvoittumiselle ei voi yhtään mitään. Millaisessa rytmissä niitä pitäisi nyppiä, ettei tulehduksia tulisi. Siinäpä miettimistä. Onneksi Eija-kasvattaja on tässä asiassa korvaamattoman hyvä apu. Yksin en Saagan korvia saisi nypittyä. Sen verran se on oppinut hommaa inhoamaan.

Vaan ensin koira kuntoon ja sitten vasta murehditaan muita asioita.

Kotiin tultua Saaga oli edelleenkin vähän huojuvainen. Annoin sille vähän ruokaa päivän paaston jälkeen. Siten se kiipesi sohvalle. Pää huojui ja painui roikkumaan sohvan reunan yli. Kuului vienoa kuorsausta. Äsken iltapissalla se kävi nopeasti ja kääntyi suorastaan kiitämään kotiin päin. Sisällä se meni heti makuuhuoneen sängyn päälle. Taisi olla päässä vähän huimausta vieläkin. No, lepo on paras lääke ja huomenna taas kaikki on kunnossa.

9.2.2014

...ja vielä iltapäivälläkin

Mannerin koulutusta nimittäin. Tällä kertaa oli tokoa ja paikalla Saaga. Olin miettinyt, mistä kysyisin neuvoa. Kaksi asiaa oli mielessä. Ensinnäkin Saagan luoksetulo. Tämän tästä se jättää ensimmäisellä käskyllä lähtemättä liikkeelle. Se menee hyvässä vireessä maahan ja vire laskee sinä aikana, kun menen kauas kutsumaan. Saaga saattaa katsoa välillä ympäröiviä ihmisiä, ja vaikka katsoisi minuakin, sen vire on niin matala, ettei se lähde liikkeelle.

Tähän saatiin neuvoksi se, että kävellessäni usein vapautan sen kesken kävelyn milloin mistäkin paikasta ja se saa minulta hyvän palkan tullessaan luokse. Se ei koskaan tiedä, milloin pitää tulla, joten vireen taso voi pysyä korkeammalla. Takapalkka sitten enemmän pysähtymisten palkitsemiseen. Jos on apuri silloin, kun tekee oikean luoksetulon, hän tarkkailee koiraa ja nostaa peukkua, kun koiran on koko ajan katsonut minua. Mikäli tekee muuta, liike keskeytetään ja aloitetan alusta.

Toinen, varmaankin vireeseen liittyvä asia on Saagan seuraamisessa. Varsinkin kisatilanteissa se rupeaa välillä tarkkailemaan ympäristöä tai haistelemaan tai jäämään muuten jälkeen. Kun tehdään käännöksiä ja muuta hauskaa, se kyllä tekee täpäkästi, mutta perusseuraaminen ei nosta riittävästi sen virettä.

Ohjeeksi annettiin, että Saagaa pitää siedättää pitempiin seuraamisiin. Esim. suoraa seuraamista useita kertoja edes takaisin välipalkalla - ja lopuksi superpalkka. Häiriötä pitäisi olla, ja joku, joka sanoo, jos koiran paikkaa pitää korjata.

Kaukot olivat edistyneet, mutta vielä vaiheessa.

Onpa mieli hyvä tämän päivän molemmista koulutuksista. Kiitos Nina.

Manneria aamutuimaan


Tämän näköinen rata oli Lappeenrannan reissun aikana pumpsahtanut sähköpostiin merkiksi siitä, että Mannerin Ninan koulutus oli ovella. Sitä sitten illan suussa ja vielä sängyssäkin tutkailin. Aamulla suunnattiin hallille ensin rakentamaan rataa ja sitten tutustumaan.

Tuota alkukuviota mietin kovasti. Pystyisikö Friidan kanssa leijeröimään putken takaa keinun?  Irtoaisiko se itsenäsesti? Ja kas, pystyihän sen tekemään. Pari kertaa se lähti luvatta keinulta, mutta etupalkalla vahvistamalla ja painokkaalla alas-sanan toistamisella homma pelitti. Leijeröinti antoi minulle aikaa edetä tekemään nelos- ja vitoshypyn väliin persjätön. Kun aloitin jätön tekemisen heti nelosen jälkeen, homma pelitti ja seuraavalle hypylle vienti meni todella vaivattomasti. Pakkovalssi seiskalle, lähetys kauempaa kasihypylle, jotta ehdin hypyn 9 taakse. Ysille vietiin vasemmalla kädellä ja piti olla tarkkana, että ajoissa otti koiraan oikeaan käteen, sillä jos myöhästyi, Friida meni putkeen. Ihan yhtä hyvin toimi, että pysyttelin ysihypyn etupuolella, kerrätin koiran takaakiertoon ja tein hypyn ohituksen vasta kympillä. Pakkovalssi kolmeentoista ja persjättö hyppyjen 23-24 väliin, pieni saatto putkeen 28 ja loppuosa oli muuten aika helppo. Lopuksi tehtiin koko rata, niin minulla kunto petti viimeisillä  hypyillä, kun jalat olivat ihan hapoilla, joten Friida tuli A:n ohi. Mutta sekä koira että ohjaaja saivat tänään kehuja eikä hirveästi tarvinnut mitään kohtaa hinkata.  Tästä jäi kyllä itsellekin hyvä mieli ja tunne, että osaan se minäkin jotain.

Friida lähti radalle aika vauhdilla, muttei supervauhdilla. Ninan mukaan vauhti kiihtyi koko ajan matkan edetessä, kun koira selvästi kuumui ja sitten tuli jo ääntäkin, kun oltiin todella vireessä. On kuulemma tosi hyvä, että menee kuumeneminen näin.  Jos koira on alussa hirveän kuuma, voi olla, että radan vanhetessa motivaatio vähenee.  Mun liitokoira <3

6.2.2014

Treeniä ja lepoa

Kisojen jälkeen ollaan päivittäin treenattu pieniä juttuja, sekä kotona että hallilla. Molempien kanssa.
Kotona treenataan kaukokäskyjä. Friidalla treenataan matkaa - sen verran, kun täällä huushollissa matkaa järjestyy. Saagalla treenataan seisomasta istumaan menoa. Hiljalleen edistytään. Friidalla treenataan lisäksi istumista niin, että kun heti istuu olohuoneessa, pääsee keittiöön syömään. Tyyppi on tajunnut kyllä kupletin juonen.  Hallilla ollaan treenattu ruutua. Hyvin ovat ruudut menneet. Lisäksi ollaan harjoiteltu tunnaria. Molemmilla on kerran tullut ylimääräistä maistelua ja kerran oikein hieno suoritus.

                                                                           Toko-koiria

Hallin jälkeen palkaksi tulee metsälenkki Marikan ja schapendoesien kera. Saagakin on intoutunut ottamaan spurtteja, joten olo taitaa olla oikein hyvä.  Valitettavasti se aina välillä löytää jäisiä koirankakkoja maisteltavaksi, samoin Friida. Iljettävä tapa, josta seuraa huutoa. Jos Friidan tapaa itse teossa ja karjahtaa IRTI, se kyllä pudottaa herkkunsa maahan. Saaga vilistää karkuun heti, kun aarre on löytynyt. Molemmat saivat alkuviikosta matokuurin - varan vuoksi.

                    Yhdellä lenkkikerralla tuli Friidan jalkoihin isot paakut. Muuten on ollut hyvä keli.

Saagalla jatkuu lääkekuuri. Eniten se inhoaa korvaan ruiskulla purskautettavaa lääkettä. Mutta joka aamu ja ilta lääkkeet on korviin saatu. Onneksi on nöyrä haukku. Muut pillerit menevät kurkkuun työntäen alas. Alussa piilotin juustoon, mutta kun Saaga sen äkkäsi, se ei huolinut juustoa. Siispä suora toiminta osoittautui parhaaksi. Ensi tiistaina mennään uudelle käynnille Kouvolaan. Varmaankin korvat ja nielurisat tutkitaan ainakin ja minun pitää metsästää koiralta kakkanäyte mukaan. Toivottavasti nielurisat ovat pienentyneet, jotta ei tarvitse niitä leikkaamaan ruveta.

                                       Lopuksi kuvia minun lepäävistä kaunottaristani:

              Sohva is the best, sanoo Saaga - ja kyllä se Friidallekin kelpaa, ellei Saaga aja sitä pois.

                                                                          The queen of the sofa

                      Työhuoneen patjakin on hyvä, mutta näköjään lattia sen vierelläkin kelpaa.
                                                     Emännän sängystä puhumattakaan.

                                                Minunkin pitäisi tuonne jonnekin mahtua.

1.2.2014

Vielä on matkaa

...tuloksiin voittajaluokassa.
Mutta ei niin kovin pitkää kuitenkaan.
Oltiin tänään ensimmäisessä voittaja-luokan toko-kokeessa oman seuran hallilla. Friida oli ensimmäinen kisaaja.

Paikallamakuussa Friida oli haistellut vähän maata, joten siitä tuli yhdeksän.
Seuraamisessa se välillä vähän jätätti, mutta saatiin siitä kahdeksan.
Liikkeestä istuminen on viime aikoina ollut ihan hukassa, vaikka välillä Friida osasi sen ihan hyvin. Vissiin liian pitkä treenitauko siinä. Hukassa oli liike edelleen ja Friida jäi seisomaan istumisen sijaan. Nollaksi meni.
Ruutu meni muuten aika kivasti ( tosin vauhtia olisi voinut olla mennessä enemmän), mutta palatessa Friida teki kunniakierroksen minun ympäri. Tästä yhdeksän.
Hyppynouto oli yhdeksän - varmaankin laiskan palautuksen takia.
Metallinoudossa oli enemmän sähläämistä. Siitä kahdeksan. Eipä olla metskua tehty aikapäiviin, kun on ollut niin kylmä.
Tunnistusnoudossa Friida otti hetkeksi väärän kapulan suuhun, mutta sitten löysi oikean. Väärän kapulan nostaminen nollaa koko liikkeen, vaikka muuten se menikin melko hyvin.
Kauko-ohjauksessa ei olla harjoiteltu vielä pitkää matkaa, joten tiesin jo tehdessäni, että etenemistä tulee tapahtumaan. Ja muutama ylimääräinen käskykin. Liikkeestä nolla. Nyt aletaan harjoitella matkaa.

Kokonaisvaikutus oli 9.

Vaikkei saatu edes kolmostulosta, ei hirveästi harmittanut, sillä tämän kisan ainoa tarkoitus oli kisakunnon testaaminen maaliskuun lopun kisoja varten. Nyt tiedän, mitä treenata.

TÄSSÄ linkki Friidan tokoiluun. Sundgrenin Tiinalle kiitos kuvamisesta.

Kisan jälkeen kiikutin Friidan kiireesti kotiin ja menin takaisin hallille hommiin toimistoon kehän laidalle. Tuli kyllä jääkaappifiilis kylmässä hallissa tietokonetta paukuttaessa. Mutta selvittiin.