27.8.2012

Agsatreeneissä

Tänään oli Friidan treeni-ilta. Meitä oli paikalla kolme, joten saatiin rauhassa kukin hinkata vaikeita paikkoja.

                                                        Rata oli tällainen:


Ekalla kerralla menin melkein keinun päähän ja kun koira lähti kiipeämään keinua, jatkoin matkaa. Friida tuli kesken keinun pois. Toisella kerralla odotin vähän pitempään ja silloin Friida teki paremmin. Siedätin sitä siihen, että etenin pitemmälle, mutta pitää varoa, etten päästä liian aikaisin koiraa kontaktilta. Se nimittäin ei tehnyt kunnolla loppua, kun en ollut tarkkaavainen.

Ekalla kerralla sain Friidan neloshypyn takaakierrätyksen jälkeen puomille, mutta toisella kerralla putkeen, kun rupesin huitomaan kädellä. Paljon paremmin toimi vain vartalon kääntö ja pieni odotus, että koira etenee puomille ensin. Friida kääntyi tosi hyvin molempiin kauemman pään putkiin. Putken 11 jälkeen olin ekalla kerralla myöhässä, kun yritin kierrättää takaa hypyn vasemmalta puolelta. Treenattiin poispäinkäännöstä oikealta puolelta. Toimi paljon paremmin, joskin kaarre takana oli suuri. Tämä johtuu vain siitä, etten ole poispäinkäännöksiä tehnyt. Lisätään siis tämän ohjauksen treeni harjoiteltavien listaan. A:n jälkeen taas huomasin, että Friida kannattaa päästä edellä kepeille. Silloin se hakee ne huolella. Kun syöksyn perään ja ohi, se kiihdyttää vauhtia todella makeasti.

Tänään oli Fripsukalla hyvä vauhtipäivä.

25.8.2012

Varavaliosta tuli Suomen Muotovalio

Lähdettiin aamupäivällä Friidan kanssa Mäntyharjun ryhmänäyttelyyn. Tiedossa oli, että paikalla on neljä portugeesia ja paikalla selvisi, että kaikki olivat narttuja. No, siinäpä tuli nopeasti tunne, että huh hah hei, ei taida tästä tänään mitään tulla. Serkkutyttö Orkidea, jolle Friida hävisi sertin Mikkelissä,  oli myös paikalla. Vaan kuinkas sitten kävikään? Friida voittaa päsäytti, sai sertin ja niin siitä leivottiin Suomen Valio kertaheitolla. Jeee!

Friidan arviointi kuullosti tällaiselta ( tuomarina Raija Tammelin):
"Feminiiniset hyvät mittasuhteet. Hyvä pään täyteläisyys. Lempeä ilme. Jäntevä ylälinja. Riittävä rungon tilavuus. Hyvät pakarat. Sopiva luusto ja hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Kantaa häntänsä kauniisti. Etuosa saisi olla jäntevämpi. Kaunis karva ja käytös."

Eihän Friida mikään supertähti ole, mutta sievä koira kuitenkin, joten ihan kiva, että valioitui. 

Pokaaleita ja ruusukkeita saatiin useita. 
Orkidea tuli toiseksi tällä kertaa. 
Friida on ilmoitettu vielä Porvooseen, mutta taitavat meidän näytelmät vähäksi aikaa olla siinä. Toki voidaan joskus huvin vuoksi käydä näyttelyissä, mutta ihan kiva, ettei pakko ole mennä, ellei halua.

Mun mussukoira <3

Jäätiin odottamaan isoa kehääkin, melkein myöhästyttiinkin, kun aloitettiin yllättäen kasiryhmällä eikä kukaan kuuluttanut isojen kehien alkavan. Vaan eipä meillä ollut menestystä, niinkuin arvelinkin. Muutama pyörähdys ja pois ja kotimatkalle. Joka tapauksessa oikein oikein oikein hyvä päivä.

24.8.2012

Äitiyden onnea - kersat kumoon

Iksun pienet piksut ovat täyttäneet seitsemän viikkoa. Niitä piti päästä tänään katsomaan. Ikwil imettää lapsia vielä. Baarissa on todella täyttä - molemmilla tiskeillä.


Syönnin jälkeen alettiin leikkiä.


Pennut alistuivat emolleen kierähtämällä selälleen, vaikkei Iksu tehnyt mitään sellaista, joka olisi alistumista vaatinut. Leikin tiimellyksessä tuli aivan selväksi, että pennuista oli aivan superihanaa kellahdella selälleen, oli emo lähellä tai ei. Niinkuin kuvista näette.  Leikki oli hellyttävää.

Lisää lisää!

Emoa ei lähimaillakaan, ja siinä ne kellivät selällään.

Tova ja joku toinen sisarus seurasivat aitiopaikalla menoa.

Oliko tuossa nyt mitään järkeä, mietti Tova.

Ihanaa olla äiti!

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.
                                  Pentuja on vielä vapaana, jos tämä vauhtisakki kiinnostaa.

23.8.2012

Tähtioppilas Friida treenasi tokoa

Tänään oli Friidan tokotreeniryhmä. Täytyy sanoa, että on enemmän kuin vähän parina viikkona laiminlyöty omia toko-treenejä, kun on ollut muuta ajattelemista. Mutta joskus elämä menee sillä lailla.

Aloitettiin paikallamakuulla. Koirat riviin, maahan ja ohjaajat piiloon. Friida oli vähän vaihtanut asentoa, mutta  muuten kelpo suoritus eikä tällä kertaa perusasennon ennakointia.

Sitten tehtiin kimppaseuraamista, sillä tällä kertaa oli paikalla vain kolme ryhmäläistä: beauceron Oiva, pyreneittenpaimenkoira Foca ja meidän Friida. Saija käskytti ja aloitti hitaalla käynnillä. Yllättävän hyvin Friida kulki sivulla. Käännökset menivät mallikkaasti, juoksussa vähän irtaantui.

Sitten treenattiin pelkkää juoksua. Lähdettiin ensin hitaaseen juoksuun ja sitten kiihdytettiin. Tosi vaikeaa Friidalle pitää paikkaa, kun siltä melkein karkaa mopo tassuista vauhdin hurmassa. Mutta ei ihan karmea esitys kuitenkaan. Tehtiin kolme kertaa ja kolmannella kerralla minulla oli nyrkissä Frolic. Se taisi olla se paras juoksukerta.

Liikkeestä maahanmeno tehtiin myös ryhmäliikkeenä. Friida meni hienosti maahan. Sitten meitä ohjaajia kuljetettiin koirien taakse, taas koiran ohi eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle - ja koirat katselivat ihmeissään, mutta pysyivät kauniisti makaamassa, vaikka treenikuvio näin olikin erilainen. Hyvä malttiharjoitus.

Luoksetulon pysähdys. Sillä aikaa, kun Oiva ja Foca vuorollaan tekivät liikettä, kävin kerran hallin pihalla tekemässä hämäysheiton pallolla, kutsuin ja pysäytin pallo kädessä. Hieno pysähdys! Sitten mentiin halliin ja tehtiin liikkeenomaisesti. Friida jäi istumaan ja menin kauas. Vahva käsimerkki ilman palloa. Hitsi, Friida lähti lujaa ja pysähtyi tosi hienosti ja sai pallon palkaksi. Ihan mahtavaa! Treenattavahan tätä on paljon, mutta ihan lupaava suoritus joka tapauksessa.

No, tunnari sitten tipautti maan pinnalle. Tehtiin se kaksi kertaa. Kierroksia oli koiralla ziljoona. Ekalla kerralla se otti ensin väärän ja toi, sitten palasi ja kahmi suuhunsa kaksi kapulaa, joista toinen oma. Friida pudotti hetkeksi kapulat maahan , mutta kahmaisi sitten molemmat takaisin ja toi minulle. Just just! Toisella kerralla Friida meni vähän rauhallisemmin, otti väärän ja toi. En reagoinnut mitenkään. Saija kutsui Friidaa hiljaa takaisin. Friida juoksi suoraan omalle (säkällä varmaan) ja toi sen minulle. Toki iloitsin ja palkitsin, mutta tuskin tuo vielä tajusi, mitä oli tekemässä. Mutta tällä kertaa en ole hirveän huolissani. Saagan kanssa olin alussa tunnarissa aivan epätoivon alhossa, mutta nyt se jo osaa tunnarin hienosti, joten eiköhän tämäkin tähtioppilas vielä tunnarinsa opi.

Kaukokäskyissä koira pikkuisen pompsautti takajalkojaan eteenpäin toisella istumaan nousulla, mutta matkaa oli ehkä enemmän kuin mitä ollaan treenattu. Pitää edelleen ohjata lähempää ja olla tarkkana siirtymistä. Sinänsä Friidan liikerata on hyvä ja se istumaan nousussa vetää itseään tosi selvästi taaksepäin. Taisi vain maltti loppua tällä kertaa.

Otin lopuksi väsyneelle koiralle noudon ja avo-hypyb.Nouto oli mennen tullen ravia, mutta muuten hyvä. Hyppy oli aivan kelpo suoritus.

Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa oikeasti treenata enemmän. Kisat  lähestyvät.

20.8.2012

Treeniä tarvitaan

Näin totesin eilisen Haminan kisan jälkeen. Myöntää täytyy, että ollaan treenattu ominemme tosi vähän, ja se näkyi kyllä eilisissä kisoissa. Friida oli ylen innokas, roiski rimoja ja kaksi kertaa pongahti A:lta omille teilleen. Toisella kerralla se kyllä teki kontaktin, mutta sitten läks. Luuli reppana vissiin, että heitän sille pallon palkaksi hienosta kontaktista. Juu, en heittänyt. :-)  Ohjaukseni tökki ja tuli helpoissa paikoissa tyhmiä virheitä. Vaan edelleen osaa ilahduttaa se, että Friida on vauhdissa jälleen.


Nyt alkaa treenijakso. Painotus on kuitenkin toko-puolella, sillä vajaan kuukauden päästä ovat piirimestaruuskisat ja Friida korkkaa avoimen luokan. Mutta agsataan, kun ehditään.

17.8.2012

Yksi on joukosta poissa

Tai oikeastaan tästä kuvasta kaksi. Meidän Elsa vasemmalla lähti puolitoista vuotta sitten ja tänään siirtyi sateenkaarisillalle oikealla istuva Ella, melkein neljäntoista vuoden iässä. Kuvat on ottettu vuonna 2010, kun 12-vuotias Ella oli meillä hoidossa. 

Tällaisena minä muistan Ellan. 


Elämäniloa täynnä oleva Ella <3

"Elän jatkuvasti tietoisena siitä,
että koirani ei jaksa loputtomiin heiluttaa häntäänsä.
Yksi lukuisista asioista, joita koira voi minulle opettaa on tämä.
Mikään ei ole pysyvää, ei tämä elämäntilanne,
ei ystävät, ei tavarat, ei terveys, eikä tämä elämä.
Luopumaan opettelu on elämänmittainen prosessi ja
loppukoe on sitten kun aika loppuu itse kultakin.
Minulle tällainen ajattelu on tuonut jotain elämään,
en aivan tiedä mitä se on.
Kun tiedän ettei mikään pysy ja kaikesta on joskus luovuttava,
voin nauttia enemmän siitä mitä minulla juuri nyt on.
Ja pääsääntöisesti olenkin hyvin onnellinen."

Marjolle voimia suuressa surussa.




Testing testing...puppy testing

Tänään pääsin toisen kerran elämässäni tekemään pentutestausta. Ikwilin ja Jeccun kahdeksan pentua ovat sopivassa iässä testaamista varten. Sovittiin Marikan kanssa paikaksi seuramme hallin kahvilaosasto, joka on täysin vieras paikka kaikille pennuille.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olipas todella reipas pentue ihan kokonaisuudessaan. Kaikki lähtivät ihan rentoina minun matkaani sisätiloihin. Suurin osa tepasteli tutustumaan häntä pystyssä huonetilaan, ja varovammatkin häntä vähän alempana. Kukaan ei pyrkinyt pois tai jäänyt paikoilleen.

Kaikki olivat erittäin hyvin ihmiseen leimautuneita, sillä kun istuin lattialle, kaikki kiipesivät vuorollaan syliin, osa pussailemaankin. Taisteluleikki sujui muutamalta ihan mahdottoman hienosti. Kaikki yrittivät ainakin vähän kiskoa lelua. Yksi jopa toi lelun takaisinkin.

Kolinapurkki ja sateenvarjon avaus saivat aikaan hetken jännityksen kaikilla, mutta äärettömän nopeasti pennut toipuivat tästäkin ja useimmat menivät tutustumaan pelottelulaitteisiin heti. Pieni koulutustuokio kinkkuleikkeen avulla sujui kaikilta mallikkaasti.

Marikalle jäävä Tova pussaili lattialla olevasta peilistä näkyvää peilikuvaansa.

Vaikka eroja toki oli, niin kaikki pennut selvittivät testin ilman henkisiä vaurioita ja tepsuttelivat iloisina uusiin koitoksiin ja testin lopussa perässäni ovelle.

Mielenkiintoinen kokemus. Vaikka en ole ihan varma, annoinko pisteet aivan oikein (lomakkeen kohtia oli välillä aika haastava tulkita), niin tärkeintä tietysti oli se, että arvioin samoilla kriteereillä koko porukan. Olisi ollut kyllä tosi mielenkiintoista, jos Saagan pentuekin muinoin olisi testattu. Marian piti tulla testi tekemään, mutta hän sairastui ja niin jäi testi tekemättä. Vaikka testi onkin yhden hetken tilanne, niin kyllä se jotain tietoa antaa koiran tavasta toimia.

15.8.2012

Hiljaiseloa

Koirien emännällä alkoivat työt ja niinpä mitään erityisen merkittävää ei olla saatu aikaiseksi.
Tai no onhan SE merkittävää, ettei meidän huushollissa enää käytetä kompostikehikkoja sisustuksen somisteena. Portti keittiöönkin on auki, joten oleskelutilaa on koirille tullut lisää. Olen siis päättänyt, että pikkukoirasta on tullut iso koira ja luottamuksen arvoinen. No, kompostikehikot palaavat varmaan käyttöön, kun alkaa takkikausi ja eteisen  naulakkoon jää enemmän takkeja. Silloin on syytä sulkea reitti takkien taskuihin. Ei Friidalta vaan äidiltään, joka edelleenkin harrastaa taskujen tyhjennystä.

Assi on voinut enemmän kuin hyvin lääkityksen alkamisen jälkeen. Yöheräämisiä on ollut muutamia, mutta kyse on ollut jostain mahapöpöstä, joka kiersi kaikki koirat vuorollaan. Muuten Assi on nukkunut yönsä levollisesti. Ja emäntänsä siis myös saanut katkottomat yöunet, mikä helpottaa aikaisia aamuheräämisiä edes vähän.

Lämpimiä säitä, suorastaan helteitä, on tällä viikolla ollut. Töiden jälkeen olen käynyt koiria juoksuttamassa kentällä. Friidasta on kehittynyt aika taitava pallokoppari, mutta en ole saanut yhtään hyvää kuvaa sen komeista koppiloikista, kun minä olen myös se pallon heittäjä. Ei ehdi kameralla tarkentamaan koiraan heittämisen jälkeen. Pahus! Tässä muutama otos koirien puuhista tänä päivänä.

Vanha neiti porhaltaa
ja Friida ulkoiluttaa palloa.


Saagakin intoutui heinän syönnin välillä vähän leikkimään.


Sunnuntaina kisataan Friidan kanssa kaksi agilityrataa Haminassa.






9.8.2012

Iloista ja loistavavireistä tokoilua

Ihan mainiot tokotreenit olivat tänään sekä Friidalla että Saagalla.

Ensin teki Friida.
Paikallamakuu reilu kolme minuuttia ohjaaja piilossa sujui hienosti. Friida meni lonkalle, mutta pysyi siinä asennossa koko ajan. Se haisteli pari kertaa maata, mutta Saija oli vähän hiekkaa kengällä potkaissut, ja pää oli noussut. Kerran se oli laskenut päänsä maahan, mutta nostanut heti pois. Maahan meno meni hyvin eikä Friida noussut liian aikaisin ylös liikkeen lopussa.

Seuraamisessa ollaan edistytty. Käteni on liian avoimessa asennossa koiran edessä, joten sitä piti kääntää sivuttain. Kun meikäläinen alkaa keskittyä käden asentoon, niin liikkuminen hidastuu. Mutta hyvin pikkuneiti seurasi joka tapauksessa. Ja erittäin iloisella vireellä.

Tehtiin rivistössä liikkeestä maahan menoa. Friida meni molemmilla kerroilla oikein hyvin maahan. Saija käski meitä pysähtymään takaa palatessa toisella kerralla. Friida pysyi maassa  eikä hämmentynyt.

Luoksetulossa koira valui valeheiton jälkeen. Pitää siis jatkaa edelleen suoraan heittämistä, että Friida oppii pysähtymään heti. Kyllä se välillä jo sen tekee valeheitollakin. Tehtiin omineen muutama läpijuoksu. Friidan luoksetulo oli ylen hupaisan näköinen, kun se tanssahteli tullessaan kuin ennakoiden pallon kohta lentävä. Vauhti oli kyllä kova tullessa, mutta askellus mielenkiintoinen.

Liikkeestä seisomiseen oli vire liian korkealla. Ekalla kerralla seisominenvähän valui,  ja kun menin Friidan taakse, se kääntyi vinoon minut nähdäkseen. Toisella kerralla se pysähtyi heti, mutta annoin kämmenapua. Saija teetti taas pysähtymisharjoituksia tällä kertaa etupuolelta luokse tullessa ja Friida meni maahan. Kävin korjaamassa asennon ja sitten jatkettiin.

Hyppy leiskautettiin oikein hienosti. Saija kehotti palkkaamaan myös istumisesta riittävän usein.

Sitten oli vuorossa Saaga. Se oli katsellut avoimesta auton paksista Friidan touhuja. Sille ei aamulla kelvannut ruoka, joten sillä oli oikein kunnon nälkä päällä - ja hyvät kierrokset. Vilautin makkarapussia ja tehtiin saman tien hyppynouto. Jopa mentiin laukalla mennen tullen makkaran toivossa.

Paikalla istumista ollaan tehty aika vähän. Pitää miettiä, millä lailla sen käskytän. Tänään jätössä  Saaga meni maahan. Kävin korjaamassa sen istumaan ja menin piiloon. Loppu meni vallan mainiosti. Kerran Saaga oli korjannut etujalkoja hiukan.

Paikalla makuu meni aivan täydellisesti alusta loppuun.

Tehtiin ruutua. Saaga lähti hyvällä laukalla ruudulle, mutta jäi makaamaan etukartion viereen. Käskin uudestaan. Saaga meni hiukan keskemmälle, mutta vieläkin olisivat etutassut olleet ruutunauhalla, jos olisi nauha ollut. Siitä se ei meinannut liikkua minnekään, vaikka meni lähemmäs ja näyttämällä käskin ruutuun. Saija kävi lopulta vihjaamassa paikkaa takana ja kun Saaga meni keskelle, kehuin ja se sai hyvän palkan. Tavoitteena oli, että se itse miettisi, miten väärää paikkaa korjataan. Tehtiin saman tien ruutu uudestaan ja nyt Saaga meni hyvällä vauhdilla melkein keskelle ruutua. Hyvä palkka tästä. Jatkettiin liikkeenomaisesti loppuun. Saaga lähti ruudusta hyvällä vauhdilla, tuli täydellisesti sivulle ja seurasi hyvin loppuun asti. Jes!

Sillä aikaa kun kaverin koira teki ohjatusti, minä tein namipallon kanssa kaukokäskyjä. Ensin oli vähän pitempi matka, mutta Saaga eteni. Otin muutaman askeleen lähemmäs ja tein kaksi kertaa kaukokäskysarjan eri järjestyksissä. Molemmat olivat lähes täydellisiä. Etenemistä ei tapahtunut juuri lainkaan. Pyysin Saijaa vielä käskyttämään meille kaukokäskyt. Yritin hyvin rauhallisesti ja neutraalisti antaa käskyt ja selvät käsimerkit. Saaga teki taas todella hienoa työtä. Toki matka on edelleen joitain metrejä, mutta sekin on iso edistys. Nyt me höyläämme näitä tältä etäisyydeltä. Sain ohjeeksi siirtyä helpoissa käskyissä kauemmas ja vaikeammissa taas lähelle. Ynnä muistaa palkata myös pienissä pätkissä eikä tehdä aina koko sarjaa.  Kaukkareista tuli mulle niin onnellinen olo. Ehkä ne vielä ihan valmiiksi liikkeeksi saadaan.

Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä ja nopea.

Metallinoudossa Saaga meni laukalla, mutta palasi ravilla. Metsku ei ollut oma vaan tosi iso, eikä Saaga tykännyt pitää sitä suussa. Se tiputti sen maahan, Käskin noutamaan ja otin askeleen eteenpäin. Lopulta sain sen pitämään metskua siihen asti, että sain sen otettua suusta. Mutta ei ole järkeä tehdä tuolla isolla vaan aina omalla pienemmällä, ettei sen takia liike mene reisille.

Lopuksi tehtiin tunnari, vaikka kierroksia oli yhä edelleen kiitettävästi. Tehtiin ihan liikkeenä ja oikealta etäisyydeltä. Kapulat oli laitettu kellomuotoon. Saaga lähti rauhallisella ravilla kaupoille. Ilma oli tuulinen, ja se varmaan sekoitti tuoksuja, joten Saaga teki kaksi kierrosta kapuloiden ympäri. Pari kertaa näytti, että meinasi haukata jotain kapulaa, mutta ei. Se malttoi haistella, kunnes löysi oman ja toi vai ihan hiukan pureskellun kapulan minulle. Ihan huippu suoritus kuitenkin.

Tämän jälkeen koira laitettiin kamujen luokse autoon ja Assi pääsi vielä hiemaan tokoilemaan, että sekin saisi mielen virkistystä. Se oli oikein tohkeissaan ja teki hyviä seuraamispätkiä makkarapalkalla.

Kyllä toko osaa olla sitten palkitsevaa!


Vauhti-Friida on tullut takaisin

Ihanaa! Mahtavaa! Eilen oman seuran kisoissa Friida meni taas entiseen malliin - eli lujaa.
Mikä riemu!

Tämä tarkoittaa sitä, että minä olen ongelmissa oman ohjaukseni kanssa, kun olen hidas ja minun rataantutustumiseni ei sitten yhtään pidä paikkansa, kun en ehdikään sinne, minne pitäisi.
Mutta so  what!  Tärkeintä  on, että Friidalla on radalla ihanaa.

Tulokseksi saatiin kaksi hylkyä.

Agilityradalla toisella esteellä minä huusin tänne tänne, ja koirahan tuli tänne eli hypyn ohi. Idiootti! Siis minä!
Keppien jälkeen sain pelastettu koiran menemästä hypylle ja käännettyä putkeen. Siitä onnellisena en yhtään huomioinut, että Naton ohjus tulee lujaa putkesta uloskin. Edessä oli poikittain pituus, jonne se meni, kun en mitenkään kunnolla ollut sitä jarruttamassa tai kääntämässä. Tähän olisi varmaan pelittänyt se maanantainen vartalonkääntöjuttu, mutta arvatkaa vain, muistinko mitään sellaista. Tämä on taas osoitus minun tosi huonosta radanlukutaidostani. Jätin miettimättä, mitä koira näkee putkesta tullessaan ja luotin, että kyllä se tulee, kun vähän huutelee. Pöh ja pöh! Kepit menivät tosi makeesti ja puomilta eräs tyyppi taas lähti luvatta. Mutta meni kaukana edeltä suoraan maaliin.

Rata on tässä.

Saviojan Anne, tuomarimme, totesi:" Onpas sulla makee vesiäinen." Ja olen ihan samaa mieltä.

Tältä radalta saivat Sanna ja portugeesi Siiri hienolla suorituksella viimeisen nousunollansa ollen toisia. He nousivat nyt sitten kuninkuusluokkaan - ja aivan ansiosta. Siiri menee sellaisella draivilla ja raivolla radalla, että sitä on ilo seurata. Onnea onnea!

Hyppyradalla tuli kaiken maailman tyhmiä ohjausvirheitä. Friida ei mennyt kepeille suoraan,  koska olin päättänyt takaaleikata kepeillä ja häiritsin Friidan etenemistä, koska olin liian lähellä keppejä. Hyppis jääköön omaksi opetusfilmiksi siitä, miten ei pidä tehdä.

Oli kuitenkin hauska ilta eivätkä kisatkaan venyneet yömyöhälle. Radan reunalla oli niin hurttia sakkia, että aika meni kuin siivillä heidän kanssaan naureskellessa.

Kotona Saaga-tikkuherkuttelija oli tehnyt lörökakat eteisen matolle. Mutta tällä kertaa se huomaavaisesti oli kääntänyt maton ylösalaisin, niin että muovitettu puoli oli ylöspäin ja kakannut siihen. Olipa helppo putsata. On mulla fiksu koira! :-)

8.8.2012

Ahneella on tiedättehän millainen loppu

Eilen oli koirilla pitkä kotipäivä. Minä suuntasin aamusta Helsinkiin katsomaan Ateneumiin ihania Helene Schjerfbeckin tauluja sekä tapaamaan siskon perhettä. Lähtiessä annoin koirille ohuet purutikut, ei nahkaa vaan sellaista helpommin hajoavaa laatua. Laitoin pussin hattuhyllylle, josta se oli tipahtanut lattialle. Eli jollakulla oli herkkupäivä. Satavarmasti Saaga oli viettänyt pikku fiestan popsiessaan tikkuja olan takaa. Onneksi pussi oli jo aika vajaa, mutta olihan siellä kuitenkin useampi kourallinen tikkuja jäljellä. Pussi löytyi makuuhuoneen lattialta tyhjänä.

Aamulla kuuden maissa heräsin piippaukseen. Ensin ajattelin, että Assilla on hätä, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen Assi on nukkunut yönsä hyvin. Saagahan se siinä sängyn vieressä kökötti ja inusi. Arvasin, miksi. Eikun kiireesti vaatetta niskaan ja komppanian kanssa ulos. Saaga hoputti haukahtelemalla koko pukeutumisen ajan.  Tien varteen päästyämme punanenä päästi helpottuneen huokauksen ja sonti komean kasan, jonka kiikutin roskikseen saman tien.

Eikä maistunut lenkin jälkeen ruoka. Miksiköhän? :-)


6.8.2012

Tohtorilla - ja vähän agilityakin

Assi kävi tänään sitten eläinlääkärillä. Tarkoitukseni oli saada jatkuvampi lääkitys nivelrikkoon, kun selkeästi iltaisin jalka on kipeä päivän touhujen jäljiltä ja yö levoton.

Lääkäri tutkaili molempia jalkoja. Oikea on parempi kuin vasen, molemmissa polvet ovat ok. Vasen jalka on paljon kuihtuneempi kuin oikea ja taivuttelu teki kipeää. Kiltisti Assi antoi tutkia kaiken, nöyrä potilas. Sydänkin kuunneltiin ja vahva, terve sydänhän neiti Passisella kyllä on. Cartrophen ei enää tässä vaiheessa auta, vaan Assi ryhtyy syömään kipulääkettä. Rimadylia nappi aamulla ja nappi illalla. Näin vaikuttaa lääke tasaisemmin koko päivän. Minulla oli huoli, mahtaako kipulääke alkaa kalvaa sisäelimiä. Mutta Marika-tohtori sanoi, että hyvin harvoin lääke mitään sellaista aiheuttaa. Ja kun joka tapauksessa on pakko kivut hoitaa, eihän tässä vaihtoehtoja ole. Toivotaan, että tässä vielä pitkään yhdessä porskutetaan. Hiukan oli kyllä olo, että lopun alkua tämä kuitenkin on. Talvi voi olla rankka nivelrikolle. Lämmintä pitää olla päällä. Pitää alkaa hyvissä ajoin pukea Assille fleecehaalari, kun syksykoleat iskevät ja BackOnTrack-loimi haalarin päälle, kun on vielä enemmän kylmä. Kyllähän tässä on myös henkisesti valmistauduttava siihen, että jalka huononee nopeastikin. Silloin on Assin aika lähteä - mutta sitä ei kyllä juuri nyt pysty ajattelemaan itkemättä, joten pakko olla tässä vaiheessa positiivinen. Varsinkin kun koira itse on ihan iloinen.

Assin juoksemista ei tarvitse rajoitaa. Marika-tohtorin mukaan järkevä aikuinen koira tietää, paljonko voi tehdä. Kuitenkin on tärkeää, että kaikki muut lihakset saavat liikuntaa, jotta voivat korvata heikon osan toimintaa. Eihän Assi spurttaile kuin hetken aikaa ja sitten ottaa iisimmin.

Illalla alkoivat Friidan agilitytreenit kesätauon jälkeen. Oli kiva lähteä treenaamaan, sillä oli monta tuntia istunut tietokoneella tekemässä seuramme lehteä valmiiksi, jotta sen saisi lähetettyä painoon. Iso homma.


Ensin tehtiin vasemman puoleinen treeni, jossa keppejä mentiin eri kulmista neljä kertaa per treenikierros. Joka kerta Friida haki kepit itsenäisesti ja PYSYI niillä loppuun asti. Wuhuu! Alussa vauhti oli vähän hidasta, mutta sitten alkoi tulla sähäkkää menoakin. Minä keskityin keppeihin niin, että sitten ohjasin huonosti muita esteitä, enkä kertonut koiralle, mihin mennään. Hyvä harjoitus joka tapauksessa.

Toisen treenin haastepaikka oil putken G jälkeen koiran kääntö toisen putken kauempaan päähän eikä suoraan edessä olevaan putken suuhun. Siinä auttoi se, että kun koira tuli putkesta ulos, itse oli selkä kääntyneenä putkelle H ja siten koira vedettiin putkesta sivuun ja sitten vasta käännyttiin lähettämään kauempaan päähän. Huono selitys, mutta homma toimi! Friida oli hyvissä fiiliksissä radan ajan. Ja niin oli emäntäkin. Onneksi oli hallitreenit, sillä ulkona satoi välillä kaatamalla vettä. Tämä Suomen suvi!

Friida on ilmoitettu piirimestaruuskisojen avoimeen luokkaan. Olisin ilmoittanut Saagankin, mutta kun oma seura järjestää, on minunkin pakko olla kisoissa hommissa. Kuukausi aikaa hioa avoa kuntoon.

5.8.2012

Vanhat ja virkeät

Syyskuun puolessa välissä on E-pentueen 15-vuotis syntymäpäiväjuhla. Jäljellä Elsan sisaruksista on enää kaksi.

Evi-sisko

ja Priki-veli.

Kummallakin on kuulo alkanut heikentyä, mutta silmät ovat kirkkaat ja näkö toimii. Laihoja ja lihaksettomia ovat molemmat, mutta jalat kantavat oikein hyvin, Nämä kaksi ovat sukumme vanhimmat koirat.

Priki oli kovin ihastunut siskoonsa, mutta Evi ei ihan yhtä haltioissaan ollut,  ystävällinen kuitenkin.

Hyviä tuoksuja kantautuu Evin peräpäästä Prikin kuonoon ihan selvästi.

Sitten otettiin poseerauskuvia.

Yhtäkkiä alkoi Evin korvaa kutittaa ja se päätti ruveta piehtaroimaan. Priki oli ylen hämmästynyt tästä. 

Oho. Pyörryttääkö?


Taisi se pyörtyä?

Ei mutta sehän kierii. Pitäisiköhän tehdä samoin.

Vielä muutama poseeraus!

Ovat nuo vanhat koirat aika suloisia <3

Ai niin!

Ei Assin mahalörö tainnut johtua kipulääkkeestä, sillä vaikka taas illalla annoin sille napin, sen maha toimi aamulla aivan normaalisti. Taisi olla helteestä johtuvaa mahapöpöä. Onneksi.