31.3.2013

Karvaisia sukulaisia tapamassa - ja karvattomiakin

Meidän poppoo suuntasi pitkäperjantaina Lappeenrantaan vanhempieni luo. Ihmiset herkuttelivat suussasulavilla karitsan sisäfileille ja muilla herkuilla. Koirillekin herkkuja löytyi kuppiin. Perjantaina käytiin Friidan kanssa moikkaamassa Franklin-veljeä. Tyypit touhusivat pihalla omiaan. Friida pompsahteli hangessa ja Franklinia vievät jotkut ihanat hajut mennessään.

Jos ei Franklin haistellut, niin sitten se harrasti hartaasti lumessa piehtarointia ja sukeltelua.

                                                                   Ja ravistelut päälle.

                                                        Sitten taas haisteltiin ja pompsahdeltiin.
Jossain vaiheessa Franklin muisti, että ai juu, sisko on tyttö. Eli perätkin piti haistella. Friidalla oli niin ahkerat kaivuupuuhat menossa, että se ei noteerannut moista lähentelyä. Mutta potkaisi samalla lumia velipojan päälle.
                                                                       Sisko ja sen veli

Lauantai-iltana kotiuduimme Lappeenrannasta. Oli mennen tullen loistavat ajokelit ja ihan kevätfiilis porhaltaessa kuivalla lumettomalla tiellä.  Matkalla kuulin ilouutisen, että Fiia ja Freesia olivat saaneet kolmannen LUVAnsa Purina-Areenalla ja nousseet kakkosiin agilityssa. Onnea!

                                               Kyllä mekin tuollaisesta ruusukkeesta tykättäisiin.

                                            Aamulla tavattiin hallilla Figo, Freesia ja omistajansa.

     Saaga ei vähään aikaan ollut tyttöjä tavannut, joten häntä pörheänä piti vähän haistella ja tutustella taas.
     Mutta hetken kuluttua häntä laski normaaliin rentoon asentoon.

                                                            Figo
                                                           Freesia

                                                Saaga ja Friida innostuivat riekkumaan keskenään.

                  
                                               Samoin Freesia ja Friida innostuivat leikkimisestä.

                                                                    Saaga ja tyttäret

                                                                     Totiset torvensoittajat

26.3.2013

Toko-tulokset

Saija ystävällisesti lähetti minulle Saagan tokokisojen pisteet. Kiitos!

paikkamakuu           10
seuruu                       8
istuminen                   9
luoksetulo                  5
ruutu                         9½
hyppynouto               7
metalli                       8
tunnari                       8
kaukokäskyt             0
kokonaisvaikutus      7

Jatkamme harjoittelua.

          - Juu, jatketaan vain. Sitten joskus. Kun jaksetaan. Nyt treenaan paikallamakuuta. Krooh!


25.3.2013

Illan treenit

Tällaisia ratoja treenattiin äsken Friidan agilitytreeneissä. Friida oli aivan superhyvä ja minäkin onnistuin aika kivasti. Friida jaksoi tosi hyvin molemmat radat toistoineen. Sen Duracell-paristot eivät hevin lopu. Ihana!

Viikonloppu täynnä koiramaisia touhuja

Huh huh. Kylllä tulikin tehtyä yhtä ja toista viime viikonloppuna koirien kanssa.

Aloitetaan perjantaista.  Lähdettiin nimittäin heti töiden jälkeen Krissen, Manun ja Friscon kanssa Hyvinkäälle polskimaan. Mikäs oli ajellessa, kun oli niin ihana  aurinkokeli ja sulat tiet. Uimakoululaiset Friida ja Saaga piti taas kerran viedä hihnassa altaaseen. Friida siksi, ettei se muuten mitenkään malttaisi, ja Saaga tarvitsi ekan pakotuskierroksen, jotta se sitten nöyrästi taas ymmärtäisi itsekin lähteä uimaan.

Friida polskutteli innoissaan ja haki tennispalloa. Sillä ei alun jälkeen ole mitään hankaluuksia veteen menossa.


                                                              Märkä kuin kuitettu koira.

Saagaa sen sijaan vähän ällötti läheteminen rampilta edelleen.

                                                - Vastaranta häämöttää. Kyllä mä selviän.

                                            - Pitääkö tämän olla vain niin älyttömän märkää.

- Huh, selvisinpä matkaan.

- Yksi etappi taas ohi.

- Ja voi pylly! Ihan selvästi pitää kohta lähteä uudestaan.

                                  Friscokin saateltiin altaan makuun muutaman kerran hihnan avulla.

                                           Pikkuisen hankalaa kuljettaa kapulaa tällä tavalla.

                         Manu aloitti treenin liivien kanssa, eikä senkään kuljetustekniikka ihan paras ole.

                                                        Ilman liiviä voi keskittyä jo noutoonkin.

                                                                               Kas näin.

                          Kiva reissu taas. Jäivät seuran agilitymöllikisat väliin, mutta eipä  tuo haitannut.

Lauantaina sitten oli jännä päivä, sillä mentiin Saagan kanssa oman seuran toko-kisoihin voittajaluokkaan tulosta hakemaan. Tuomarina oli Anne Nokelainen. Sellainen saatiinkin, nippa nappa kakkonen 226 pistettä.  Onnistuin kadottamaan kisan jälkeen kisakirjan ja tuloslapun ( ovat vieläkin hukassa :-(  ) , joten pisteiden jakaantuminen liikkeille on mahdotonta kertoa.   No, paikallamakuu oli kymppi ja seuruu 8. Tehtiin kyllä parempi seuraaminen kuin ekassa kisassa. Istumisesta taisi tulla 9, koska Saaga istui vinoon. Luoksetulossa Saaga pysähtyi seisomaan, mutta jatkoi matkaa epävarmasti astellen, kävi maahan kyllä ja tuli luokse. Siitä saatiin vitonen.                                                                                          

Ruutua jännitin ihan hirveästi. Hallin sivuikkunoista paistoi aurinko juuri ruudun reitille, joten matkalla ruudulle oli kaksi kirkasta valoruutua ja kolmas ruudun sisällä. Useampi koira luuli valoruutua ruuduksi. Vaan Saaga meni ruutuun, löysällä vauhdilla kyllä, mutta meni. Saatiin ruudusta 9½. Hyppynoudossa piti antaa kaksi käskyä, kun Saaga ajatteli omiaan. Palautus oli taas löysähkö ja perusasento hieman vino. Metskunoudon palautus se vasta rauhallinen olikin. Tunnarissa Saaga etsi hyvin ja löysi oman, mutta palauttaessaan mälväsi kapulaa. Kaukokäskyt menivät nollaksi, kun koira tarvitsi useita käskyjä ja lisäksi eteni. Kuunteli vissiin toimistoväen juttuja. Pahus tuota seiso-istu-vaihtoa. Se osasi sen jo välillä, mutta nyt taas on tullut takapakkia.  Yleisvaikutelma oli 7, sillä Saaga rupesi kisan vanhetessa haukahtelemaan. Siinä suhteessa olisi kiva saada se ykkönen ja siirtyä erikoisvoittajaluokkaan, että yleensä siinä suoritetaan liikkeet kahdessa osassa ja pääsee välillä palkkaaman. Palkattomuuttahan se Saaga taatusti kiljahtelee.

Yhtään ykköstulosta ei tullut ja me sijoituimme pisteillämme kolmanneksi.



Saaga jäi autoon odottelemaan, kun minä olin talkoilemassa avo- ja alo-luokkien ajan. Koiralla ei ollut autossa mitään hätää, kun aurinko paistoi paksiin. Siellä se kuorsasi ihanassa lämmössä, kun emäntänsä värjötteli kylmässä hallissa. Tasan ei käy onnen lahjat!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Friidan agikisat Vuokkoset -areenalla. Anne ja borderterrieri  Maisa tulivat kimppakyytiin ja matka meni mennen tullen rattoisasti hyvässä seurassa.  Tuomarina oli Marja Lahikainen, mutta radat oli kyllä suunnitellut tuomariharjoittelija Janne Karstunen ja hän myös tuomaroi. En kyllä oikein tykännyt niistä radoista. Paljon oli ansapaikkoja ratoihin viritelty, käännöksiä ja suunnanvaihdoksia, vauhtisuoria ja takaavientejä.  Enemmän muistutti kolmosten rataa kuin kakkosten. Keskimmäisellä radalla olisi voinut tulla nolla, mutta kun en malttanut pysähtyä keppien jälkeen ja antanut koiran itse hakea A-estettä, ohjasin liikkeelläni Friidan putkeen. Muuten oikein hieno virheetön rata. Hyvä hylky siis. Muissa ei voinut kovasti kehua ohjaajaa.

                                               LINKKI FRIIDAN RATOIHIN TÄSSÄ.

Mutta eikun uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä. Friida on ilmoitettu pääsiäismaanantain Purina-kisoihin. Nih!

19.3.2013

Tähtäimessä BH

Saaga on ilmoitettu BH-kurssille. Onneksi se osaa jo siitä hommasta paljon, mutta ihmisryhmää on syytä treenailla jossain porukassa - ja sitä kaaviota myös. Kurssi alkaa ensi kuun alussa. Pitäähän sitä tähän talouteen toinenkin BH saada Assin lisäksi. Ja ehkä kolmaskin jonain päivänä, kun tuo Friida vähän järkevöityy.

17.3.2013

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - sekä koulutusta

Olipas vaihtelevainen viikonloppu.

Lauantai alkoi ihanalla auringopaisteella ja meillä oli Suskun ja poikien ynnä Minnan ja tyttöjen kanssa treffit. Minä ulkoilutin Friidaa ja kameraa.  Ja kelpasi kuvata, kun sää oli aivan mahtava.

                                    Figolla ja Friidan Freesia-siskolla on jo kesäturkit.

                                                                           Freesia

                                                                   Figo

                                                                     Goljatkin oli paikalla.

                                      Vesikoiratytöt katsovat, kun gööttipoika touhuaa.

                                    Jeppe-velikin oli mukana. Pitääkö Goljatille puhuttelua?

                                        - Joo joo, älä mäkätä siinä, sanoo selvästi murkku.
                                           Ja alkaa viiilentämään oloaan.

                                         - Hmm, näyttääpä mukavalta, tuumii Jeppe.

                                               Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

                                                    - Mitäs se Friida puuhaa?

                                                    Friida juoksee tietenkin.

                                                                Goljat lähtee perään.

                                                           Gibson kulkee omia polkujaan.

                                                                     Isoveli ja pikkuveli

                            Valoa ja varjoa - Freesian varjokuvasta tietää heti, mikä koira on kyseessä.
                                                       Ainakin häntätupsusta.

Kesken ulkoilun tuli ikävä puhelu. Rottweiler oli käynyt Windy-sheltin kimppuun lenkillä ja Sabi oli pyristellyt valjaista irti pelästyksissään ja kadonnut. Lähdin avuksia viemään Windyä päivystävälle eläinlääkärille, kun Eija etsi metsästä Sabia. Windyn selässä oli kolme puremareikää ja yksi ruhje. Sen verran isoja reiät olivat, että niihin laitettiin tikit, vaikka puremahaavat yleensä paranevat paremmin ilman tikkejä. Paluumatkalla tuli puhelu, että kolmen tunnin kadoksissa olon jälkeen Sabi oli itse löytänyt kotiin. Suuri oli helpotuksen tunne kaikilla. Toivotaan, että myös henkiset traumat jäävät pieniksi molemmilla koirilla. Olisi voinut käydä niin kovin paljon pahemminkin. Onneksi ei.

Viiden jälkeen lähdin Saagan ja Friidan kanssa Mannerin toko-koulutukseen. Saagalle halusin ohjeita hitaaseen noudon palautukseen. Saimme ohjeeksi harjoitella noudon palautusta ihan läheltä eli vain sitä sivulle tuloa superpalkalla. Koiralle täytyy luoda mielikuva, että kannattaa tulla vauhdilla, koska palkka on hyvä. Tätä voi onneksi harjoitella vaikka omassa olohuoneessa. Kokeilin heti kotona ruokakupin aikaan metallikapulalla. Saaga istumaan selkä ruokakuppiin päin ja kapula tarjolle. Rouvakoira pisti suun viivaksi ja kieltäytyi ottamasta kapulaa suuhun. Laitoin kapulan lattialle. Saaga tökkäsi sitä nokallaan ja kävi maahan. Nostin ruokakupin pöydälle ja laitoin kapulan uudestaan lattialle. Ja kas, ihme tapahtui. Koira nappasi metallin ja tuli reippaasti sivulle - ja sai ruokansa. Tahtojen taistelua alussa siis tiedossa.

Friidan kanssa puhuttiin seuraamisesta. Friida pompahtaa lähdössä ja sivuaskelissa ja seuraaminen on vähän huojuvaa. Ollaan tätä korjattu seuruuttamalla hihnassa ja puuttumalla hihnan avulla keulimiseen. Seuraamisessa sain ohjeen kävellä ripeämmin, että Friida pysyy ravilla. Se lähtikin paljon paremmin, kun lähdin nopeasti. Pelkkiä lähtöjä kannattaa harjoitella hyvin hitaalla askeleella ja lopettaa heti, kun pompahtaa. Tähän kyllä tarvitaan peiliä avuksi. Sivuaskeleita harjoitellaan molempiin suuntiin pitkällä monen askeleen sivuttain menemisellä ja palkka annetaan, kun ei pompahtele.

Hyppynoudon palautustakin ehdittiin katsoa, ja siinä tehosi tosi hyvin pallon kanssa virittely ennen noutoon lähettämistä. Olen ottanut kapulan liian hätäiseen, joten Friida on sitä helposti liian aikaisin sylkemässä pois. Siksi pitää olla tarkkana, että ottaa kapulan vain, kun se on napakasti koiran suussa.

Hyviä vinkkejä kaikki.

                                   Saaga tässä selvästi mietiskelee noudon tekniikoita.

                                              Assi-parka ei päässyt mihinkään. Syrjintää!!

Tänään sitten oli Mannerin agilitykoulutusta tiedossa seuraavanlaisella radalla:


Alku oli minulle haasteellinen, Suunnittelin vieväni koiran kolmosen ja nelosen vasemmalta puolelta. Joko vedin koiran nelosen ohi tai sain sen takaakiertoon. Kun vein hypyt oikealta puolelta, homma toimi kaikkein helpoiten ja parhaiten. Putken 9 ja 18 jälkeinen hyppy oli molemmilla kerroilla Friidalle ylivoimainen yksin mentäväksi. Se oli putkesta ulkona paljon ennen kuin ehdin ohjaamaan, ja kun sen olisi pitänyt itsenäisesti mennä hyppy, se ei osannut sitä tehdä. Harjoiteltiin niitä niin, että Niina heitti lelun, jolloin Friida suoritti hypyn oikein hienosti. Tätä täytyy harjoitella vielä omineen. Olihan tuolla monta hiottavaa paikkaa minun ohjauksessani, mutta kiva rata silti kaiken kaikkiaan.

Taas on työviikko edessä. Ja ensi viikonloppuna on useamman kisan viikonloppu. Sekä tokoa että agia. Pitänee vissiin treenata ahkerasti.