29.12.2016

Juhlaa juhlan jälkeen

                                                                         Ensin oli joulu.

Se vietettiin Lappeenrannassa isän kanssa. Kelit olivat sateiset ja liukkaat, eikä missään oikein päässyt juoksemaan irti, joten koirilla oli rauhallista hiljaiseloa, jonka niiden päät kestivät oikein hyvin. Tapanina käytiin pitkällä kävelylenkillä Franklinin ja Meegan emännän kanssa. Teki hyvää meille kaikille.

Saaga on ottanut ilon irti kaikista pehmeistä makuupaikoista. Se on oikein tehnyt taidetta sohvatyynyjen asttelelusta.









                                                     Mutta niinhän se tekee kotonakin.

Juhlapäivä numero 2 on tänään, sillä ihana Friida täyttää tänään seitsemän vuotta.


Juhlapäivän kunniaksi se ( ja muut)  pääsi Marikan koirien kanssa irrottelemaan metsälenkille ja sitten vielä päivällä Maijan kanssa agiliitelemään. Oi oi, kuinka se nautti. 


Minusta seitsemän vuotta on jo melko korkea ikä. Mutta Friida on sellainen touhutäti ja eloisa persoona, ettei sitä kyllä ikä paina millään lailla. Ja koska se on koko elämänsä ollut terve kuin pukki ja rakenteeltaan terve  myös, mikä on porhaltaessa.  Ihana harrastuskaveri ja suloinen koirakaveri <3

Illalla vielä kävimme Greetan kanssa Vantaalla toiseksi viimeisessä suuntakäskytreenissä, joka ei mennyt mainittavan hyvin. Minä en oikein osaa käyttää tuota sähikäistä ( ohjeet eivät tulleet samassa paketissa) ja hommat eivät oikein etene, kun on vaikeita treenejä. Se on kyllä Greetan kunniaksi sanottava, että se jaksaa toistaa ja ottaa uudestaan, mutta maltti kuunteluun kyllä on vielä vaiheessa.
Huokaus! Pitkä ja kivinen tie tämä agility on tämän koiran kanssa. Lisenssi on kuitenkin tulevaksi vuodeksi lunastettu, joten suunnitelmia on.

Huomenna suuntaamme siskon luo Helsingin Käpylään. Matkalla teemme pysähdyksen Porvoon Eläinlääkäriasemalle. Saaga nukutetaan, korvat nypitään ja otetaan näytteet, jotta nähdään, mikä on korvien kunto tällä hetkellä. Pidetään peukkuja, että kaikki on ok.

9.12.2016

Greetta möllitokoilee ja kouluttautuu

Niin sitä vain heikkona hetkenä tuli ilmoitettua Greetta alokasluokan möllitokoon Haminaan. Hyvähän on katsastaa, missä mennään, vaikkei vielä oikein missään mennä.
Se, minkä tiesinkin, oli, että seuraaminen on kovasti vaiheessa. Greetta häröili uuden paikan ja seinustoilla olevien agilityesteiden ja kaiken maailman hajujen takia, mutta ei meillä muutenkaan seuruu ole mitenkään kovasti treenattu ollenkaan. On haastavaa neljän ison koiran jälkeen ruveta seuruuttamaan tuollaista pikku tilliäistä. Mutta kyllä me nyt ruvetaan.
Paikkamakuu meni tosi hienosti. Kolme koiraa oli. Greetta meni ekana maahan, pysyi siellä, makasi kauniisti ja kun se nostettiin viimeisenä ylös, niin malttoi odotta muiden koirien nousun. Tosi yllättävää ja hienoa, Ylösnousussa annoin vähän käsiapua, kun koira tuppaa vähän pomppimaan minne sattuu.
Loput suoritukset näkyvät tällä videolla:


Yllättävän paljon se jo osaakin, ja olisi osannut tuon liikkeestä maahan menonkin, jos olisi keskittynyt seuraamaan eikä muihin juttuihin.

Greeetan tokoilu jatkui itsenäisyyspäivänä, jolloin olin sen ilmoittanut Haminaan Martinpuron Tarjan toko-koulutukseen. Meidän aiheena oli seuruu, johon sainkin hyviä vinkkejä siitä, miten palkkaan ja missä käsi on. Lisäksi tehtiin jättöjä ja ruutua, johon rupean ottamaan lelupalkan. Mutta hienosti pieni tyttö osasi myös targetilla. Oli hyvä koulutus.

Ai niin, ja itselle muistiin, että Friida sai nelosrokotuksen ja rabieksen torstaina. Taas on kolmevuotiskausi turvattu.