28.1.2013

Täsmätokoa

Töiden jälkeen mentiin hallille, sillä eilisestä jäi tarve treenata valittuja paloja Saagan ja vähän Friidankin kanssa.

Saagan kanssa treenattiin ensin istumista normivauhdilla. Yritän opettaa sille merkin, että taputan sen rintaa ennen istumista ja sanon Istu. Korrithan harrastavat koiriensa kanssa tällaisia ennakoivia merkkejä eri liikkeisiin. Eka istuiminen meni hienosti, toisella jäi seisomaan, sitten taas istui, sitten nousivat kierrokset ja mätkähti maahan. Sitten pari istumista. Eli normivauhdilla vielä on arpomista ilmassa. En minä tuosta liikkeestä kyllä huolissani ole. Kyllä me se kuntoon saadaan.

Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ensin seiso-maahan ja target Saagan takana. Tosi hyvin sen takajalat pysyivät paikallaan, vaikka menin tosi kauaskin. Joka vaihdosta Saaga pääsi palkalle. Siis onnistuneesta vaihdosta. Ja taisivat onnistua kaikki.

Seuraavaksi treenattiin seiso-istu-sarjaa. Se onkin selvästi vaikeampi juttu. Ensin tein lähempää. Sitten vaihtelin matkoja. Välillä taas virtapiikkiä pukkasi, Saaga vonkui ja yritti yli, jolloin takajalat pomppasivat aina eteenpäin. Mutta saatiin me muutama ihan kelpo vaihtokin aikaiseksi.

Sitten tein Saagalle tunnarin. Hienosti haisteli ja nappasi oikean. Kehuin heti, kun otti kiinni omasta ja tsemppasin nopeasti luokse. Huomattavasti vähemmän purua ja reikiä kapulassa.

Luoksetuloa treenattiin oikein törpäköiden kanssa, koska se on minun heikko lenkkini, tuo pysäytysajoitus. Vein näyttävästi taakseni targetin,  joten Saaga tiesi, että siellä on palkkaa. Taas tarvittiin tuplakäsky liikkeelle lähtöön. Hyvällä vauhdilla Saaga lähti ja pysähtyi paljon paremmin kuin eilen. Maahan ei mennyt, vaan mieli paloi targetille. Pysäytin Saagan ja saattelin seisomapaikkaan. Siitä uusi kutsu ja maahan-käsky. Tällä kertaa onnistui. Siitä vapautus palkalle.

Otettiin uudestaan. Tällä kerralla molemmat pysähdykset sujuivat hyvin ja palkalle pääsi taas maahan menon jälkeen. Lopuksi vielä läpijuoksu. Vauhtia riitti joka kerralle eikä ollut havaittavissa ennakointia.

Friidan vuorolla tehtiin ensin askelseuraamisia. Mulla oli se hihnapätkä mukana, muttei kaulapantaa, joten hihna jäi nyt käyttämättä. Naksutelin ja palkkasin kontaktista.

Sitten tein Friidalle tunnarin. Meidän tunnarit ovat olleet enemmän tunareita, kun Friida haalii suuhunsa oikean kapulan lisäksi ainakin yhden väärän. Nyt sitten laitoin kapuloita paljon ( 14 kpl) ja laitoin ne aika kauas toisistaan. Oma oli siellä keskellä. Friida lähti reippaasti matkaan ja alkoi nuuhkia rauhallisesti kapuloita ottamatta yhtään suuhunsa ennenkuin vastaan tuli oikea, jonka se nappasi. Saman tien hirmuinen kehu ja Friida toi sen oikean sivulle. Ai että olin iloinen. Piiiiitkästä aikaa onnistunut tunnari!

Sitten tehtiin muutama hyppynouto, jotka menivät hienosti.

Lopuksi mentiin toiselle kentälle vähän agiliitelemään ja Friida haki keppejä hienosti vauhdissa hankalistakin kulmista. On se niin hieno liito-orava!

27.1.2013

Franklinia ja Mariusta moikkaamassa - ja lopuksi tokoilua

Viikonloppuna mentiin vanhempieni luokse Lappeenrantaan. Lauantaina mentiin Friidan kanssa moikkaamaan Franklin-veljeä ja Marius-pappaakin vähän.  Oli pilvinen päivä, joten kuvista tuli kiitettävän mustavalkoisen näköisiä. Hyvin jaksoivat sisarukset lumessa kuitenkin myllätä.

                                                                          Franklin

                                    Lopuksi etsittiin hankeen heitettyjä nameja hyvin pontevasti.

                           Sitten mentiin sisään lämmittelemään ja nauttimaan kuumaa teetä ja herkkuja.
                           Lopuksi vielä muutama potretti sisaruksista.
                                                                       Älypäät :-)

                               14-vuotias Mariuskin pääsi moikkaamaan.

                                                           Olipa taas mukava tavata.

Tänään sunnuntaina sitten suunnattiin kotiin. Illan suussa oli Saagan toko-treenit, joihin päästiin pitkästä aikaa. Otin videokameran mukaan ja Hannele ystävällisesti kuvasi meidän treenit, jotta näen, mitä kaikkea meillä on vielä treenattavaakaan ennen kahden viikon kuluttua tapahtuvaa voittaja-luokan kisakorkkausta.

Paljon jo menee ihan mukavasti. Kaukokäskyissä ruvetaan nyt takapalkalla treenaamaan matkaa. Luoksetulon vauhti on nyt hyvä, mutta pysäytykset valuvat. Tunnarissa pitää heti oikean löydyttyä antaa palaute oikeasta sillä toiveella, että varmuus vähentää puremista ja nopeuttaa palautusta.

TÄSSÄ SAAGAN KISANOMAINEN VOITTAJA-TREENI.

Ihan hyvillä fiiliksillä olin treenin jälkeen. Ja niin oli Saagakin.

24.1.2013

Saaga on tullut takaisin

Olen jo jonkin aikaa huomannut, että Saaga on energisempi ja touhukkaampi kuin syksyllä koskaan. Se innostuu asioista ja on hirmuisen touhukas. Ulkona se voi jopa ottaa juoksupyrähdyksiä omaehtoisesti ja innostuu juoksemaan lumikökkäreiden perässä. Sen löysä nahka on tiivistynyt ja muutenkin se on jo ihan kohtuullisen sorjan näköinen otus. Tärkein on kuitenkin selvä mielentilan muutos. Jotain on tapahtunut sille, en tiedä, mitä ja milloin, mutta tuntuu, että reipas Saaga on tullut takaisin. Jee! 

                                               Hallin läheisellä metsätiellä tänään

                                            Saaga ja Friida päättivät lähteä tutkimaan polkua.
  
                                      Friida tajusi, että ei hitto kukaan muu tulekaan perässä.

                                                                Ja eikun takaisin.

                                                          Saaga päätti vähän oikaista.

                                                                  Tyytyväinen hymy

                                                                Porhalluksen paikka

Mentiin vielä Saagan kanssa hallille samalla matkalla vähän tokoa treenaamaan. Vajaan kuukauden päästä on ensimmäinen voittaja-luokan kisa ja vaiheessa ollaan, joten treeni hallissa teki hyvää. Saaga oli tosi iloisessa vireessä. Tehtiin kaukoja takapalkalla. Palkan sai vain oikeasta ja hyvin Saaga yritti hallita niitä takakoipiaan. Seisomasta makuulle oli jo aika hyvä, mutta kierrokset nousivat ja seisomasta istumaan mennessä takakoivet tuppasivat tulemaan eteenpäin.

Tein herra ties kuinka pitkän tauon jälkeen Saagalle tunnarin, jonka se suoritti erittäin hyvin. Hiukan pureskeli alkupalautuksessa, mutta sitten lopetti. Jes!

Luoksetulossa laitettiin minun taakseni target yhdessä. Harjoiteltiin vain läpijuoksua ilman pysäytyksiä, koska vauhti on ollut niin kauan aikaa kateissa. Hyvällä laukalla Saaga tuli minun ohitseni. Jes jes!

Target laitettiin taakseni myös hyppynoudossa. Ekalla tuli tosi hyvällä laukalla takaisin hypylle. Toisella kerralla vähän hitaammin. Mutta takapalkka puree nälkäiseen koiraan.

Ruutu viriteltiin. Ruudussa ei ollut targetia. Kaksi kertaa tein. Ekalla kerralla Saaga meni läpi ruudusta, mutta palasi ruutuun, pysähtyi ja meni maahan ruudun sisään. Toisella kerralla sain sen pysähtymään ruutuun. Vauhti oli molemmilla kerroilla hyvä ja se tiesi, minne oli menemässä. Jes jes jes!

Lopuksi seuraamista ja sitten hankeen jalkoja putsaamaan.
Hyvän mielen tokoa tällä kertaa!

20.1.2013

Mannerin koulutuksessa

Tänään oli taas Niina Mannerin agilitykoulutusta. Eilinen koulutuspäivä peruttiin kovan pakkasen vuoksi, mutta sunnuntairyhmien onneksi pakkanen hellitti ja päästiin kuin päästiinkin treenaamaan. Saatiin etukäteen sähköpostissa tällainen rata:

Kuvassa on neljä eri rataa, joista piti valita kaksi treenattavaksi. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ottamaan valkopallo-reitin, koska välistävedot ovat minulle haastellisia, koska olen niin jäykkäkroppainen. Toiseksi valitsin valkoneliö-radan, sillä siinä oli hyviä takaavientitekniikkaa vaativia kohtia.

Valkopalloradassa minun ajoitukseni välistävedoissa oli koko ajan myöhässä. Tein lisäksi turhan laajoja mutkia, kun olisi pitänyt edetä suoraviivaisesti.

Valkoruuturadassa minun haasteeni oli alkupyöritys ja Friidalle yllättäen tuotti vaikeuksia putken jälkeinen hyppy 6, sillä yleensä se kyllä hyvin irtoaa hypylle, vaikka menenkin sivusuunnassa.

Tässä linkki meidän treeneihimme.

Kiva oli harjoitella ja katsella muidenkin suorituksia. Marika ja schape Ikwil olivat kyllä aika supertaitavia taas. Mutta kyllä mekin opitaan.

Kotona keitettiin hernerokkaa, että sain syväjäädytystä vähemmäksi. Koiratkin saivat nappuloille rokan jämät - ja hyvää selvästi oli. Oikeaa koiran herkkua!

-----------
Piti tähän mainita surullisia uutisia sukulaisrintamalta . Assin veli Kevin siirtyi eilen sateenkaarisillalle.

Kevin oli tosi upea ja ihanaluonteinen koiraherra. Ei voi olla ajattelematta, että tästä alkoi C-koirien lähtölaskenta. Täyttäväthän ne syksyllä jo 13 vuotta.  Kauniita taivasunia, Kevin!

18.1.2013

Ihana valo

Kirpeän pakkasen päivä, mutta superekstrabonuksena oli kyllä aivan mahtava auringonpaiste. Mielialan tuo outo valoilmiö nostaa taivaisiin, vaikka kylmä onkin. Siksi pakkasin koirien lisäksi autoon kameran, sillä kameran paras ystävä on aurinko ja riittävä valo  - ja sitä oli nyt tarjolla.

                                                   Lumi pöllyää hienosti sivuvalossa.

Saaga tulee vähän rauhallisemmin perässä.

Sininen hetki

- ja sitten läks

Friida ja Assin korvat ilmassa

Lumihirviö

Heittelin hankeen nameja koirille etstittäväksi. Saaga oli hyvin sisukas tässä hommassa. Se oli päättänyt löytää KAIKKI!

Kun ruoasta on kyse, Saaga kyllä löytää.

Sitten olikin kiire kotiin, sillä Saija tuli hieromaan Assin ja Saagan.

14.1.2013

Ja mitäs TÄMÄ nyt sitten on...?

Saagasta on tullut roisto ja vandaali. Liekö eväät sen mielestä liian vähäisiä vai mikä lie, mutta se on ruvennut ryöstöretkille. Erityisesti keittiön sivutason kannellinen pajukori sitä kovasti kiinnostaa, kun siellä on koiran herkkuja. Korin päälle oli eilen jäänyt pussi, jossa oli kaksi ruisleivän palaa. Eipä ollut enää, kun toko-treeneistä Friidan kanssa tultiin. Joku oli popsinut ne parempiin suihin.

Mitä lie huumetta tänään haetussa korvatipassa onkaan, kun tänään Friidan agsatreenien aikaan Saaga oli kylppäristä hakenut avatun vessapaperirullapaketin ja raadellut yhden rullan kokonaan. Liekö ajatellut, että selluloosakin mahaa voisi täyttää, kun keittiöön ei pääse . (Laitoin näet portin kiinni keittiöön.) Ja rouvakoira siis kulkee kohti kuutta ikävuotta.  RONTTI!

Friidan treeneissä tehtiin kolmea erilaista pikku rataa.

Ykköstreenissä piti lähettää koira puomille ja lähteä lähes yhtä aikaa koiran kanssa. Se sujui oikein hyvin. Mutta kun toista hyppyä siirrettiin vasemmalle, jolloin lähtö oli vino ja käännös puomille oli myös toiseen suuntaan vino, Friida meni koko ajan putkeen. Eli tällaista erotteluharjoitusta hankalammista kulmista pitää treenata. Samoin puomin toisessa päässä olevaa hyppyä vietiin vasemmalle päin, Koira piti lähettää hypylle niin, että itse kääntyi toiseen suuntaa ympäri hypyn vierestä. Jestas tätä jäykkää kroppaa. Mutta jollain lailla sen onnistui. Sitten tehtiin pieni veto ja lähetettiin koira puomille. Sekin sujui ihan hyvin.

Toisessa treenissä harjoiteltiin loppuirtoamista. Terhi oli palkan kanssa maalissa ja Friida piti lähettää muurilta etenemään itsenäisesti. Se sujui aivan loistavasti. Ei typy taakseen katsellut.

Kolmannessa treenissä tehtiin kahta peilikuvarataa. A4 ja B4 tehtiin sekä takaa leikaten että valssaten. Tiukemmin Friida kääntyy valssissa, mutta se on tietysti siitäkin johtuvaa, että olen valssannut enemmän. Kun muistin vähän vekata takaa leikkauksessa, Friida kääntyi oikeaan suuntaan. A5/B5- hypyltä piti aika tiukasti oikaista, että Friida kääntyi loppusuoralle. Sitten se kyllä irtosi eteen menoon. Olisi varmaan pitänyt enemmän olla auttamassa käännöksessä, että olisi saanut jo takaa tullessa suoristamaan.

Kivat treenit taas.

13.1.2013

Erilaisia ulkoiluja - ja hiukan tokoakin

Saagan yö sujui oikein rauhallisesti. Korvapunkkilääke varmaankin poistaa kutinaa, sillä kun sitä lurauttaa korvaan, niin ravistelu loppuu siihen. Kun varaa mukaan herkkuja, Saaga tulee reippaasti kylppäriin korvia hoidattamaan. Varsinaisessa toimenpiteessä se kyllä yrittää ämpyillä, mutta olen saanut putsattua korvia. Kummasti niistä mömmöä irtoaa, etenkin siitä toisesta. Huomenna sitten mennään tohtorille korvaa näyttämään ja saamaan oikeat tropit.

                                                                        Tämä on Dali.

                                                     Ja tämä on siskonsa Saaga.

Aikan saman näköisiä ovat nämä kaksi keksin väristä. Dalilla on ihanan tummanruskeat mantelisilmät, kun taas Saagalla on isommat surumielisilmät, vaaleampaa ruskean sävyä. Mutta siskoksi ja veljeksi tunnistaa.
Dali on myös steriloitu, ja kuulemma yhtä loivaliikkeinen kuin isänsä ja siskonsa. Laiskuus on siis perintötekijöissä.

Mentiin aamupäivällä Friidan kanssa Dalilaan. Alunperin myös Saagan piti tulla, mutta kun sillä oli tuo korvajuttu, jätin sen kotiin. Dalilassa on myös Friidaa vuotta nuorempi narttu, Sera.  Friida ja Sera kiertelivät toisinaan aika korkeahäntäisinä. Jossain vaiheessa, kun Sera yritti astua Friidaa, Friida ärähti, Sera ärähti takaisin ja sitten nämä kaksi hetken nujakoivat äristen, kunnes tämä täti perkeleitä huutaen meni paikalle. Tilanne rauhoittui ja kumpikin touhusi ihan rentona omiaan, mutta leikkimään ne eivät ryhtyneet. Kun Friidalla oli pallo, Sera meni sen luo ja Friida tiputti pallon välittömästi. Taisi nujakka enemmän vaikuttaa siihen kuin Seraan.  Seuraavassa kuvasatoa Dalilan pihalta.

Sera ja lempilelunsa

Silloin Daliin tulee vauhtia, kun naapurin Nappe kävelee tiellä.

Tai kun Aino heittelee nameja hankeen etsittäväksi. Ihan niinkuin Saaga.

Kun iltapäivällä paistoi aurinko, lähdin koko koiralauman kanssa vähän juoksentelemaan. Saagakin alkaa jo vähän löytää vauhtia välillä. Siis vähän ja välillä, mutta suunta on hyvä.

Assi oli tänään ihan liekeissä.

Se harrasti omaehtoista rallausta ihan itsekseen. Sitten se päätti haastaa Saagan leikkiin mukaan. Ja kas - Saagahan rupesikin.

Hetki patsastelua, kun jalkaakin paleltaa - ja sitten PÖÖÖÖ! Koira näyttää kieltä.
Sitten alkoi korvaa kutittaa ja piti ravistella - ja Assi meni menojaan.
Hymyilevä Assi.
Samaan aikaan toisaalla eräs metsuri on työnsä ääressä.
Kateelliset himoavat saalista.
Pientä poseerausta
Sitten vielä palloleikkiä uudella hyväksi havaitulla lelulla. Friida tykkää - ja näköjään Saagakin.

Friida on taas niin simpsakka pimu trimmattuna.

Illan suussa oli toko-treenit hallilla. Otin vain Friidan mukaan, kun ei pitkään aikaan olla päästy ohjattuun treeniin. Friidalla oli tänään kierroksia aika paljon ja se oli hyvin häiriöherkkä muista koirista.

Paikallamakuussa Friida meni käskystä maahan ja pomppasi takaisin istumaan saman tien. Eli uusi käsky tarvittiin. Itse  makuu sujui hyvin pientä haistelua lukuunottamatta. Ja paluu meni ihan hienosti loppuun asti.
Seuraamisessa olen ottanut avuksi pienen talutushihnan pätkän, jotta voin muistuttaa paikasta ja kontaktista. Aikamoista huuhaata se seuraaminen oli, sillä Friida otti häiriötä toisesta yhtä aikaa seuraavasta koirasta. Kun yritin kurkistella kontaktia, ajauduin ihan vinoon. Talvivaatteet tekevät kurkistelun vielä hankalammaksi. Meillä on vielä pitkä tie tämän seuraamisen voittaja-luokan kuntoon saattamisessa. Huokaus!

Hyppynoudossa Friida lähti hienosti hakemaan, mutta kun kapula oli suussa, se vilkuili muiden koirien tekemisiä, ja oli pakko antaa sille hyppy-käsky, että koira keskittyisi palaamaan hypyn kautta. 

Luoksetulon pysäytyksia treenasin putken kautta saadakseni vauhtia. Seisahtuminen sujui ihan jees, mutta maahan meno valui. Tosi vähän sitä ollaan treenattukin. Kokeenomaisessa tavassa Friida teki vain läpijuoksuja eikä reagoinut edes seiso-käteen. 

Tunnarissa piti antaa toinen käsky, että Friida lähti liikkeelle. Se nappasi ekan kapulan suuhunsa ja alkoi sitten pontevasti haistella muita. Se tiputti ekan ja oli ottamassa oikeaa, mutta ottikin molemmat, tiputti oikean ja palautti väärän. Kun sitten yritin lähettää hakemaan oikeaa, kierrokset olivat katossa ja homma meni noudoksi, jossa neiti haali monta kapulaa kitaansa. Että sellainen.

Kaukokäskyissä saatiin ohje jättää nami pois kädestä, kun vedän koiran maasta ylös. Ollaan treenattu liikerataa namilla ja se on sinänsä hyvä, mutta yhtään askelta kauemmas ei voi vielä ottaa, sillä Friida lähtee liikkeelle. 

Metalli oli jääkylmä ja yritin lämmittää sitä, mutta eihän se oikein lämmennyt. Friida ei millään olisi halunnut ottaa kapulaa suuhun, mutta otti lopulta ja toi minulle.

Liikkeestä istumisia treenattiin myös. Hitaassa käynnissä onnistuu useimmiten, normikäynnissä ei vielä.

Ruutu oli päivän paras liike. Hienosti Friida meni vauhdilla ruutuun ja jäi seisomaan odottaen, että tulen palkkaaman sen.

Joopa joo, on tässä vielä aika pitkä työrupeama edessä näiden liikkeiden suhteen. Mutta Friida ei ollut yhtään väsynyt vaan jaksoi valtavan hienosti koko ajan. Se on se isoin plussa!