18.6.2015

Oi Elmo

Kristiina on ottanut Manun kaveriksi isovillakoirapennun, jonka nimi on Elmo. Tämä Elmo-poika kävi jo Greetan kanssa  Katariinan puistoobn tutustumassa. Tällä kertaa se tuli veikan mukana toko-treeneihin. Näin se sai uusia tuttavuuksia, kuten schapendoestytöt Ikwilin ja Tovan sekä meidän Friidan.

Friida oli Elmosta erittäin kiinnostava ja Friida oli Elmolle tosi ystävällinen, vaikka vähän pikkupoikaa jännittikin iso musta välillä ja varan vuoksi piti heittää selälleen, vaikkei Friida mitään sanonutkaan. Kauhean reipas pikkuotus joka tapauksessa.























Vasta siinä kohtaa, kun Friida sai aamuaterian autoon ja Elmo olisi tullut lähietäisyydelle seuraamaan syömistä, Friida vähän murahti - ja Elmo kohteliaana nuorukaisena katsoi parhaaksi vetäytyä vähän kauemmaksi. Fiksu poika.

Vauhdikas ja puuhakas kesäkuu on jo pitkällä

Onpa ollut niin sähäkkä loman alku, ettei ole ehtinyt päivittää blogiakaan.
Kesäkuun ensimmäisen viikon olin ystäväni kanssa Kööpenhaminassa. Greetta meni hoitoon kasvattajalleen. Muutama päivä meni, ennenkuin äiti-Sabi alkoi oikeasti leikkiä Greetan kanssa. Sitten sujui hyvin. Isot koirat menivät Loviisan pieneen koirahoitolaan, jossa taisivat olla ainoat koirahoidokit sen viikon aikana. Oli kiva lähteä kohti Helsinkiä, sillä kun annoin koirien hihnat Minnalle ja hän lähti koirien kanssa kävelemään taloa kohti, kumpikin koira kerran vilkaisi perään minua ja sitten hännät heiluen jatkoivat matkaa taakseen katsomatta. Selvä osoitus siitä, että ne viihtyvät hoitolassa hyvin.

Sunnuntaiyönä ajelin kotiin ja aamulla hain isot koirat. Kyllä ne itkivät ilosta, kun näkivät minut. Puolilta päivin lähdettiin porukalla hakemaan Greettaa.  Kun Eijan koirat haukkuivat hälytyshaukkua meidän tullessa, Greetta pelästyi tosi paljon, pakeni sisälle eikä tuntenut meistä ketään. Irvisteli isoille ja meni Eijan taakse minuakin piiloon. Tilanne rauhoittui kuitenkin, mutta oli osoitus, miten vahvasti Greetta reagoi ääniin ja kuinka herkkä pakorefleksi sillä on. Kun sitten nappasin sen kainaloon ja mentiin isojen koirien kanssa autoon, niin sitten ei ollut enää mitään ongelmaa. Ei irvistelty eikä pelätty ja kotiinpaluu oli aivan normaali.  Jännä juttu.

Saagan korva oli taas tulehtuneen oloinen, nimen omaan se oikea, joka erittää hiivaa enemmän. Haettiin korvatipat ja silmätipat, kun oikea silmäkin vähän eritti. 

Oltiin muutama päivä kotona. Sitten alkoi rengasmatka taas. Koirat olivat mukana ja kyllä ne ovat reippaita matkakavereita. Heti pistävät pötkölleen, kun matka alkaa. Tietävät heti, että nyt ollaan pitemmällä reissulla eikä minnekään halliin menossa.  Ajeltiin ensin Lohjalle kylään Onni-schapendoesin kotiin. Koirat jäivät sinne hoitoon, kun minä kävelin kymmenen minuutin matkan päähän Vivamoon Alina-siskontytön rippijuhliin.  Oltiin Onnilassa yötä ja seuraavana aamuna mentiin Pusulaan heidän mökilleen. Greetta mulahti kahdesti järveen, mutta ei se ollut moksiskaan, kun se sieltä pelastettiin. Friida kastoi talviturkkinsa. Saaga ei. Perjantaina ajeltiin Lemin mökille yöksi. Sieltä lähdettiin lauantaina Lappeenrantaan, josta isä ja äiti tulivat kyytiin, kun ajeltiin Helsinkiin Alinan rippijuhliin. Koska oli lämmin päivä luvassa, koirilla oli häkit mukana ja siskon pihalla rauhallisessa nurkkauksessa karvakorvat makailivat omissa yksiöissään juhlan ajan. Välillä käytiin kävelemässä pieni lenkki. Hirmuisen rauhallisia olivat kaikki eikä pikku-Greettakaan mitenkään protestoinut. Viiden maissa lähdettiin takaisin Lappeenrantaan ja mentiin koirien kanssa taas yöksi mökille. Sunnuntaina sitten ajeltiin kotiin.

Saaga sai sitten kolmannenkin lääkityksen, kun sille tuli virtsiitti. Onneksi päästiin nopeasti lääkäriin.

Kaikkien mielestä kotona on ollut mukava olla. Ollaan käyty metsälenkeillä. Ollaan treenattu tokoa. Sain Friidalle paikan Kouvolan tokokisaan ja treenata kyllä pitää. Lähinnä haetaan kisakokemusta lisää. Greettakin on käynyt treenaamassa setteri-Murun kanssa sekä tokoa että agilitya. Agilityssa on halli Greetan mielestä nykyään oikein nasta paikka ja se käy tosi kuumana. Pallolelun kanssa taistellaan hirmuisesti muristen. Ollaan tehty keinua matalana - hiukan jännää, kaksi kertaa pussia ja tänään Greetta huristikin aika pienestä aukosta lelua hakemaan. Tehtiin tänään myös puomia niin, että alastulo oli laitettu minimuurin päälle ja nami oli targetilla alhaalla. Hyvin sujui, joskaan ei kyllä pysähdystä tullut, mutta sitä harjoitellaan myöhemmin. Tänään kierrettiin siivekettä ja tehtiin kahden hypyn eteen-meno putken puolikkaiden yli targetille. Pätevä pikkuotus, joka kuumuu ihan hirveästi ja haukkuu ja komentaa minua eikä aina keskity. On ollut mukavaa, kun on ollut treenikamu mukana, koska olemme voineet auttaa toinen toistamme ja koirat ovat välillä saaneet levätä, kun tehdään vuorotellen.

Ihanaa, kun on aikaa tällaiseen puuhasteluun.