30.9.2012

Lambilammas ja kaverit

Paitsi että eilen iloittiin onnistuneista tunnareista, iloittiin myös auringosta, sillä oli ihana päivä. Koirat innostuivat juoksentelemaan kentällä, jopa Saagakin, joka nykyisin on tosi laiska riehumaan.  Koska sen turkki kasvaa koko ajan kohisten, steriloitujen narttujen tyyliin, se on jo jonkin aikaa ollut karmea turjake. Karvaa oli sen verran naamallakin, että mietin, näkeekö se mitään. Eija-kasvattaja lupasi ensi tiistaina ajella Saagan turkin alas, mutta päätin tehdä väliaika-ajelun näkökyvyn parantamiseksi ja muutenkin. Aika hupaisan näköinen Lambi Sagasta tulikin - ja liekö kirkastunut näkökenttä innostanut sitä vai mikä lie, mutta sekin tosiaan innostui riekkumaan pitkästä aikaa enemmänkin.

Friida ei tarvitse kuin pallon, että se innostuu vauhdikkaaseen menoon.


Assi juoksee aina Friidan perään, mutta Friida ei ota niitä juoksuja vakavasti.

Pääasia, että on hauskaa.

Tässä on meidän äitikoira uudessa lookissaan. Naama ja perä ajeltu.

- Kuule kun karjun!!!

Tytär tallaa varpaille ja kysyy:-Leikittäiskö?

Hetki harkintaa ja sitten -
MENOKSI!

-Ja nyt riittää!

Ollaan kamuja kuitenkin.

Äiti ja sen tytär 

Lähdettäiskös jo kotiin?

29.9.2012

On se tajunnut sen!!!

Tänään tehtiin Friidan kanssa tunnaria.

Ekaa yritystä en kuvannut, mutta tulos näkyy kuvasta. Nuoli osoittaa tyhjää koloa, mistä kohtaa Friida rauhallisesti haistelemalla löysi juuri oikean kapulan.


Eli kapuloita oli aika monta ja ne olivat myös sangen tiiviisti laitettu. Toisella kerralla vähän levittelin kapuloita.   Friida otti ensin väärän ja toi minulle. Otin sen pois sen kummemin kommentoimatta ja lähetin koiran uudestaan etsimään. Tässä näette, miten homma toimi. Yhden väärän kapulan Friida otti suuhun, tiputti pois, teki koko ajan nenällä kovasti töitä - ja OMA LÖYTYI!!! Se on vihdoin tajunnut, mitä tunnarissa pitää tehdä. Olen NIIN iloinen!



28.9.2012

Lupaavaa...ko?

Tänään tein Saijan ohjeiden mukaan Friidalle tunnarin. Läjä kapuloita ja päälle oma.  Ensin Friida nouti väärän. Otin sen pois. Lähetin koiran uudestaan etsimään. Sitten se jopa haisteli ja otti oikean. Riemua ja hyvää palkkaa tarjolla. Kasaa muotoiltiin pienemmäksi ja oma oli päällä. Friida toi oman. Taas riemua, laulua, tanssia ja ilotulituksia - tai ainakin melkein. Kasaa muotoiltiin. Friida toi kaksi, tiputti toisen ja piti oman suussa. Ei noteerattu. Sitten laitoin viisi maahan kohtuulähekkäin ja oman keskelle. Jälleen Friida  toi oman. Jippii, juhuu!!!

Ymmärsiköhän se, mitä teki? Voisi luulla, mutta katsotaan seuraavaan  kertaan.

26.9.2012

Kura-Kalle ja Rapa-Riitta metsän siimeksessä

Lähdettiinpä Friidan kanssa eilen Katin ja Pason kanssa metsälenkille. Eipä tiedetty, että samaan aikaan etsittiin samoilla alueilla koulumatkalta kaapattua tyttöä, vaikka helikopterin ääniä kuultiinkin. Onneksi se tarina sai onnellisen lopun.

Meillä ei hulikuupperien äänistä piitattu, sillä metsässä oli paljon mielenkiintoisempiakin juttuja - kuten lätäköitä.

- Hei! Tuolla näkyy seuraava!

Läiskyttely on niin nautinnollista.

Sitten löytyi vähän syvempi oja, johon parivaljakko pulahti.


Ja vähän kura tassuihin liukasteeksi.

- Haluutko kurapusun?

Sitten vähän juoksentelua.

Poski poskea vasten


Uusi lätäkkö on taas löytynyt.

Hauska pari - kertakaikkiaan.

24.9.2012

Treeneissä tauon jälkeen

Friidalla meni pari maanantaitreeniä ohi suun, kun kävin kamerakurssilla. Tänään sitten päästiin treenaamaan ja oi, kuinka mukavaa se taas olikaan. Tosin astmapiippu jäi kotiin, ja ensimmäisen radan jälkeen meikäläinen hinkui ja vinkui yrittäessään saada happea, mutta hengissä selvittiin kotiin asti - ja koiralla oli kivaa.


Ensimmäinen treeni oli tällainen. Yllättäen vaikein kohta oli hyppy 10, sillä kun minä yritin ehtiä hypyn 11 taakse, Friida ajoi toistuvasti hypyn 10 ohi kääntyen seuraavalle hypylle. Lopulta se sitten onnistui ja jopa ehdin valssatakin hypyn 11 takana. Kepeillä tuli taas havaittua, ettei Friidalle saa yhtään kädellä huitoa keppejä, vaan sen pitää antaa itse hakea ne. Silloin sujuu mainiosti. Se ei myöskään kestä vielä kovin kaukana edessä vedättämistä kepeillä vaan pitää hetken odottaa ja sitten voi syöksyä ohi. 

Toinen rata oli aika lailla edellinen rata takaperin. Yllättäen se oli myös helpompi näin päin. Ainoastaan viimeinen hyppy vaati treenausta niin, että Terhi oli pallon kanssa valmiina, kun Friida tuli putkesta, jolloin se sivulle katsomatta teki viimeisen hypyn vauhdikkaasti.


Kiva oli treenata. Olen ilmottanut Friidan lokakuun alussa Vantaalla oleviin kisoihin. Siellä on kaksi agilityrataa. Samana viikonloppuna on myös Kouvolassa kakkosten kisat. Taidan ilmoittaa Friidan sinnekin.


23.9.2012

Puuhakas sadesunnuntai

Aamulla lotisi vettä ulkona ihan kiitettävästi. Pakkasi koirat autoon ja vein kentälle juoksemaan. Tai siis lähinnä Pasoa ja Friidaa ajattelin. Hyvin ne taas kirmasivatkin. Narupallo on keskeinen väline, kun tyypit jahtaavat toisiaan. Se, jolla on pallo, on vetovuorossa ja vuoro vaihtuu sopivasti. Koko joukkue pääsi jalkapyykille kotona - ja sitten aamiaiselle.

Vein Pason kotiin puolen päivän jälkeen, mutta ennen sitä - vesisateessa edelleen- vein Friidan ja Pason vielä viimeiselle rälläykselle. Sitten Paso meni kotiin ja me Friidan kanssa hallille tekemään Eijan, Windyn ja Sabin kanssa agiliitoa pitkästä aikaa. Leijeröintiä, putkijarrutusta, takaakiertoja, kontakteja---- kaikenlaista.

Puoli kuudelta oli sitten vielä Saagan ja Friidankin tokotreenit hallilla. Mietin, miten  Friida mahtaisi jaksaa, vaan eipä tehnyt heikkoakaan. Saaga oli ensin vuorossa. Se oli hirmu hyvällä mielellä ja innoissaan tekemisestä. Paikallamakuuta odotellessa rivissä Saaga reagoi muiden käskyihin, joten minun pitää olla tarkkana, että palkkaan sen vieressä istumisesta, vaikka naapuri komentaa omaa koiraansa maahan. Sinänsä makuu ja ylösnousu sujuivat mallikkaasti. Paikalla istuminen meni myös oikein hyvin.

Ruudussa sain ohjeeksi laittaa targetin ruutuun, sillä Saaga suunnistaa etunurkkakartiolle makaamaan. Eli taas pitää vahvistaan ruudun sisään menemistä ja kehua siitä, että target löytyy.

Tunnari meni tosi hienosti. Yksi hampaan jälki kapulassa.

Kaukokäskyt Saaga teki hyvällä vireellä.

Friida teki tunnaria. Ekalla kerralla se meni suoraan omalle ja toi sen. Näytti hyvältä, mutta oli nouto. Sen todisti toinen kerta, jolloin Friida haki useita kapuloita, ihan mitä sattuu, ja kun ne otettiin pois, nouti yhden kerrallaan, jälleen aivan randomisti.  Nyt sitten kokeillaan isoa kasaa tunnarikapuloita, joiden joukossa on oma. Josko pikkutyyppi alkaisi älytä, että jotain muuta pitäisi tehdä kuin vain hakea.

Ruutu meni hyvällä vauhdilla ja hienosti Friida jäi seisomaan ruutuun.

Hyppynouto meni jo kolmannella kerralla aivan täydellisesti ja hyvällä vauhdilla mennen tullen.

Luoksetulo meni aika plörinäksi, kun kokeiltiin liikkeenä, mutta eihän sitä olla treenattukaan paljoa.

Liikeestä istuminen sujui jo toisella kerralla hyvin, kun tein liikkeen hitaalla käynnillä. Pikkulikka on kyllä nopeaoppinen.

Vettä on losottanut koko päivän - ja losottaa edelleen. Iltalenkki vielä ja sitten saakin mennä nukkumaan.

22.9.2012

Vauhdikasta palloleikkiä Välimeren tyyliin




Herra Pasanen kyläilee

Yllättäen saatiinkiin viikonloppuvieras tähän huusholliin. Katin perhe lähti lomailemaan ja Paso tarvitsi hoitopaikan. No, meillä oli ihan kotiviikonloppu tiedossa, joten kyllähän joukkoon yksi Spede mahtuu hauskuuttamaan naislaumaa.



Töiden jälkeen käytin ensin omat koirat lenkillä, pakkasin sitten Friidan autoon ja lähdettiin noutamaan Pasoa. Nuori herra olikin jo portilla vastassa ja kun kysyin, lähteekö hän meille, hän suorastaan syöksyi oikean auton luo. Eikun paksi auki ja koira suhahti autoon taakseen katsomatta. Sitten vasta lähdin ilmoittamaan Katille, että koira lähti jo ja hain Pasasen eväät ja hihnan samalla.

Mentiin kentän kautta, sillä ajattelin, että parempi laskea ensimmäiset innostus juoksemalla. Ja kyllä sitä vauhtia riittikin. Paso on MIELETTÖMÄN nopea koira. Friidakin on nopea, mutta ei vedä Pasolle vertoja. Heittelin narupalloa ja koirat juoksivat hakemaan palloa ja jahtasivat sitten toisiaan loppumattomalla energialla. Paso nautti, mutta nautti kyllä Friidakin silminnähden, sillä se ei oikein isoista siskoistaan saa juoksukaveria nykyään. Oli ilo katsella näiden kahden menoa.

                                                Ensin muutama jarrutus. Kivituhka pöllyää.


Sitten palloleikkejä. Friidalla on pallo.

Seireenin lailla se houkuttelee Pason pallonmetsästykseen.

Pallo tippuu.

Paso päättää tarttua tilaisuuteen.

Friida on päättänyt saada pallon takaisin - keinolla millä hyvänsä.

Friida komentaa ja sekös on Pasosta ihanaa.

Varsinkin kun sille jäi pallo.

Olen melkoinen pallopoika. Oho, nyt on pakko lähteä...

Friida ei nimittäin ole luovuttanut.


Ja taas mennään lujaa.

Illemmalla käytiin kentällä uudestaan ja isotkin olivat mukana. Pason ja Friidan meno oli aivan yhtä hurjaa ja isotkin innostuivat normaalia enemmän rälläämään.

Kotona oli aika rauhallista sakkia. 

--------------------------------

Kuulin eilen järkyttävän suruviestin. Johannan agilityformula ja meidänkin kisareissukaveri Rico on siirtynyt koirien taivaaseen. Vielä kaksi viikkoa sitten se kisasi täysiä, eilen leikkauspöydällä todettiin sen olevan täynnä kasvaimia. Hieno hieno koira, joka muutti  minun käsityksiäni belgianpaimenkoirista tosi paljon. Johannalle ja Ricon omistajalle Tuulalle voimia suuressa surussa.

Rico <3