27.11.2015

Agilitya Greetan kanssa - ja jes!

Keskiviikkona kävin Greetan kanssa treenaamassa hallilla vähän agilitya.
Tuloksena oli monia karkaamisia ja ohituksia ja putken löytämättömyyttä - ynnä kaksi näykkäysjälkeä kädessä - mutta myös ihan onnistumisiakin. Minusta kasvaa vielä äärikärsivällinen - ehkä - tuon elohiiren kanssa. YouTubesta löytyi videoon ihan Greetan menoo sopiva musiikki.


Lisäksi ollaan 2x2 -menetelmällä ruvettu tekemään keppitreeniä. Eilen otettiin käyttöön toinen keppipari ja näitä nyt sitten treenataan pitkään. Ensin on tarkoitus saada kepit peräkkäin ja sitten vielä harjoitella erilaisia lähtökulmia. Sitten jonain päivänä lisätään kolmas keppipari. Saa nähdä, milloin.



Ja se JES!
Keskiviikkona ostamani I/D-ruoka toimii Saagalla tosi hyvin. Se tykkää siitä kovasti, saa vain sitä eikä muuta - eikä ole närästänyt kahteen päivään, joten Loseciakaan ei ole tarvinnut antaa. Ihan mahtavaa.

25.11.2015

Viisiviikkoiset poseeraavat

Odessan ja Lennartin pennut alkavat olla mitä suloisimmassa iässä, kun ovat viisiviikkoisia. Ja pian ne saavat portugeesitrimmit ja niistä tulee miniatyyrileijonia. Kävin tiistaina kuvaamassa pentuja. Kun ne ovat hiukan väsyneitä, homma sujuu kohtuullisen helposti.
Tässä pentupalleroiden kuvia:

                                                               Pojat

 

                                                    - Voi ei, se kuvaa vielä!





                                          Tämä yllä oleva tyttö on aivan ihanan näköinen.
                                                    Muut kolme tyttöä alla.


                                                     Poseeraus on niin rankkaa.
                                                   Tahdotaan täältä aitauksesta pois.





                                                 Ja taas uni maittaa.

Osa pennuista etsii vielä kotia.

Ja taas

Tänä aamuna oli taas Saagan maha kuralla.  Eilen annoin nappuloiden seassa pienen palan Best-In-Härkärisottoa, jota sen maha on hyvin kestänyt. Ei tällä kertaa. Työpäivän aikanakin oli tullut löysät löröt lattialle. Eikä tuoksu ollut mitään Hollannin kukka-hajuvettä. Siispä metsälenkin jälkeen ajoin Oiwalliselle Eläinklinikalle kysymään, mikä ruoka heillä sopisi parhaiten Saagan mimosanherkälle suolistolle. Marika suositteli Hill'sin I/D-ruokaa, joka on tähän tarkoitukseen tehty. Saaga sai jo iltapäivällä sitä. Maha on rauhoittunut. Nyt koira syö vain ja ainoastaan sitä ruokaa. Saa palkaksikin kourallisen IiDeetä. Ja Saagan mielestä on ihan mahdottoman hyvää.  Lisäksi otin silmävettä vuotavia silmiä varten ja korvanpuhdistusainetta, sillä oikea korva on tulehtunut ja olen sitä hoitanut Canofitella. Alkaa olla parempi. Eli Saagaa taas koitellaan  - ja minua. Onneksi koira on ihan iloinen ja reipaskin. Toivotaan, että I/D alkaa rauhoittaa mahaa ja suolistoa. Sitä voi Saaga syödä vaikka loppuelämänsä, jos niin on hyvä.

Friida on onneksi ollut aina terve. Ja Saagakin tähän asti.

17.11.2015

Voi Saagan maha sentään

Saagalla on edelleen maha herkillään.
Olen ruvennut antamaan sille välipalan ( esim. raejuustoa) ettei maha olisi aivan tyhjäa eikä närästäisi. Losecin kanssa tämä on toiminut. Mutta maha ja suolisto ovat tosi herkät edelleen. Ei ole kauan, kun Saagalla oli maha sekaisin ja lörökakkoja tuli sisälle päivän aikana ja töiden jälkeenkin sai koiraa käyttää tämän tästä ulkona. Ja tänään taas. Syy on kaiketi se, että olin ostanut sellaisia koirille tarkoitettuja lihapakastepyöryköitä. Otin ne sulamaan päivällä ja sekoitin iltanappuloihin. Tänään sitten oli lopputuloksena mahan ihan kuralla. Promaxia oli yksi annos jäljellä, ja sen tuikkasin koiran suuhun. Canicur-raejuustosössöä tulee iltaruoaksi ja päivällä ei sitten mitään. Taas saa suolisto rauhoittua.
Onneksi Saaga noin muuten on ihan iloinen ja reipaskin. Mutta harmittaa, kun ei meinaa tulla kuntoon tämäkään vaiva. :-(

Metsälenkin jälkeen tänään käytiin Greetan kanssa hallissa. Tehtiin parhaimmillaan kolme hyppyä, putki ja vielä hyppy putken jälkeen. Ihan kuin pieni järjen valo olisi syttymässä pikkuneidin ylen kiihtyneisiin aivokuoriin.  Toivossa on hyvä elää. Metsälenkin jälkeen Greetta oli märkä ja se oli aivan karsean näköinen treenin loppuessa. Paksu kivituhkakuorrutus oli koivissa. Siispä koko leegio pääsi pesulle.

Taas voidaan viettää rauhaisaa iltaa putipuhtaina.

Friidan sisko Cätlin on saavuttanut kansainvälisen valion arvonimen Riikassa viikonloppuna.
Äiti ja sisko ovat erittäin ylpeitä kauniista siskosta. Onnea Heini.

13.11.2015

Pientä edistymistä

Töiden jälkeen menin Greetan kanssa hallille agilitytreenaamaan.  Kyllä on vaikeaa istua hypyn takana odottamassa lupaa. Useita kertoja karkasi neiti. Lopulta länttäsin sen äkäisesti istumaan ja jopa pysyi - ainakin sen kerran ja vähän paremmin muutenkin. Tänään tein Greetan uran ekan valssinkin.  Eli hyppy ja valssilla 90 asteen käännös putkeen. Jos tein valssin paikallaan, Greetta jäi putken eteen ränkyttämään, mutta kun valssi oli liikkuva ja liikuin putken suuta kohti, niin sinne meni.
Tein myös rengas-putki yhdistelmää. Vaikea on rengas, mutta useita onnistumisia tässäkin. Keinua, puomin alastuloa ja kokonainen A rauhallisella vauhdilla. Nämä sujuvat, kun kierrokset eivät nouse liikaa kuten hypyissä. Pitkä on tie edessä vielä.

Ajettiin Jylpyn kentän kautta kotiin. Siellä tein Friidalle merkin kiertoa eri suunnista pallopalkalla. Se kun tuppaa pysähtymään merkin taakse, niin pallon kanssa se kiihdyttää minun luokseni oikein hienosti. Saagankin kanssa kierrettiin vähän merkkiä. Greetan kanssa otettiin vielä yhtä keppiväliä. Kentällä oli paljon vaikeampi keskittyä kuin kotona olohuoneessa.  Sitten vielä palloleikkiä päälle - ja kotona oli oikein tyytyväistä sakkia.

Viikonloppu voi alkaa.

8.11.2015

Keppitreeniä ja polskimista

Greetan keppitreenit ovat pohdituttaneet minua. Friidalle ostin muinoin neljä paria 2x2 -koulutusta varten keppitelineitä. En sitten osannut opettaa sillä tekniikalla, vaan päädyin kujakeppeihin ja hyvähän niistäkin tuli. Mutta seuran kujat ovat ihan surkeassa kunnossa. Kokeilin siis verkkoja ja ohjureihin siirtymistä. Mutta nyt olen päättänyt, josko sittenkin saisin kepit treenattua tuolla 2x2 systeemillä. Siispä telineitä autoon ja hommiin. Ensi ensimmäiset kaksi keppiä maahan ja niiden läpi juoksua lelulle. Sitten laitoin toisen parin ja vielä käänsinkin niitä vähän. Tästä kohtaa pieni video.


Kun sitten katsoin YouTubesta videoita, miten tuota tekniikkaa opetetaan, huomasin oikaisseeni turhan nopeasti neljään keppiin. Nyt onkin olohuoneessa yksi pari keppejä ja niitä illalla sitten treenattiin eri kulmista. Ihan tosi näppärä pikku likka oli. Jatkamme kotitreeniä ja palaamme sitten neljään takaisin. Jännä nähdä, mitä tästä tulee.

Tänään oli sadepäivä - ja uimapäivä. Saaga sai jäädä kotiin, kun Greetan, Friidan, Manun ja Elmon ynnä emäntänsä Krissen kanssa suuntasimme pitkästä aikaa taas Hyvinkäälle polskimaan. Elmolla oli eka kerta tätä hauskaa ja se oli kyllä hyvin reipas seitsenkuinen koko ajan. Greetta ensin panikoi kaikuvaa tilaa, mutta kyllä se sitten taas palasi omaksi ränkyttäväksi itsekseen. Ei se uimaan itse mene vaan aina liivien kahvasta pitää altaaseen saatta. Mutta kun se lähtee, se ei käänny takaisin vaan seinän vierustaa pitkin polskii lujaa hyvin päättäväinen ilme naamallaan kohti vastaramppia.
Friida piti hauskaa lelun kanssa. Se kyllä nauttii koko ajan.

Minulla oli videokamera ja tavallinen kamera mukana. Kaksi koiraa, kaksi kameraa - aikamoista säätämistä. Mutta muutama kuva tuli ja videokin.  Ne ovat tässä. Ihan kamalan haasteellinen tila ottaa valokuvia.


                                    Epätarkka kuva, mutta tuo Friidan vesiloiske on aika hieno.






7.11.2015

Rallytreeniä pitkästä aikaa

Tänä aamuna mentiin kentälle Heidin ja Tuovin kanssa treenailemaan.
Meillä onkin ollut pitkä tauko lajista, kun olen keskittynyt Greetan agilityalkeisiin ja koirien kanssa tokoiluun. Ja kuitenkin olisi ollut syytä treenata, sillä meidän oikealla seuraamisemme ovat vielä aivan alkutekijöissä. Saaga, joka on järkevämpi, sentään yrittää pysyä paikassa, mutta Friida pomppii ja loikkii ja väljenee yliyrittämisessä.

Tänään tehtiin avo-rataa, johon lisättiin pätkä oikealla seuraamista. Tuovi ja Pelekin kun saivat RTK-2-koularin ja tekevät jo voittajatreeniä. Heillä on oikealle seuraaminen paljon paremmassa kuosissa. Olen vähän kade, mutta ihan turhaan. He ovat treenanneet ja me emme. So simple.
Kyllä oli kiva pitkästä aikaa rataa tehdä. Edelleen Saagan murheenkryyni on tuo vasen 360 astetta. Friidalla käytin siinä ekaa kertaa peruutussanaa ja se tuntui aika hyvin toimivan. Voisiko luottaa siihen, että kun Saagakin oppii peruuttamaan, niin sana auttaisi sitä myös?

Greetan kanssa tehtiin imuttamalla joitain radan temppuja. Se on pieni ja näppärä, joten pyörimiset ja muut sujuvat siltä hyvin vikkelästi ja oikein.

Treenin jälkeen lähdettiin kaupunkiin. Kävin paluumatkalla Petstoressa ostamassa Greetalle Pomppa-loimen. Onneksi en tilannut netistä, sillä olisin arvioinut koon liian isoksi. Greetalle meni hyvin 45 cm Pomppa. Väri on pinkki. Vaihtoehtona olisi ollut musta, joten päädyin pinkkiin, vaikken pinkki-fani olekaan. Tosi hyvin suunniteltu takki ja tarpeeseen, kun pitää treeneissä autossa odotella.

1.11.2015

Mukava viikonloppu

Kun Saaga edelleenkin närästelee, päätin aloittaa sille Losec-kuurin. Sain silloin viime käynnillä Porvoosta reseptin. Losecia voi antaa 8 viikon ajan kuurina. Perjantaina aloitettiin ja jo näin lyhyessä ajassa on selvää parantumista tapahtunut närästyksessä ja liman erityksessä. Tai mikä siellä Saagan kurkussa on kalvanutkaan. Nimittäin aina ylös noustessa se on kakonut kurkkua puhtaaksi. Nyt ei ole yhtään  sitä tehnyt. Samoin närästyslipominen on lähes loppunut. Josko Losec auttaisi mahan rauhoittumisessa. Peukut pystyyn, että olotila olisi pysyvä.

Itselle tähän kohtaan muistiin, että koirat saivat loppuviikolla matokuurit. Nyt on sekin hoidettu vähäksi aikaa.

Lauantaina oli Mannerin Ninan koulutus. Treenaamamme rata oli tämän näköinen:


31 estettä. Wau!
Vaan suurin hankaluus olikin saada koira kepeille oikeaan väliin. Ei se hakeutunut A:lle eikä hypylle vaan kepeille meni, mutta väärään väliin. Hyvin saattavalla ohjauksella tämäkin ongelma otettiin haltuun. Kaksi leijeröintiäkin onnistui, kunhan jaksoin pinkoa niin lujaa kuin pääsen. Huh! Kun koira lähti hypyltä 19 pussiin, minä menin puomin oikeaa puolta eteenpäin.  Kun linja oli oikea ja vauhti riittävä, homma sujui vallan upeasti. Toinen leijeröinti, joka meni tosi helposti oli radan loppupuolella, kun koira meni hypylle 26 ja sielä keinulle, minä leijeröin putken ja näin säästin monta askelta itseltäni. Friidalla oli treenissä tosi hyvä vauhti. Ja minä olin treenin lopussa aivan puhki. Se huono kunto, se huono kunto. Kivaa oli joka tapauksessa.

Illalla kävin sitten kuvaamassa Tajmadoran pentusia, jotka ovat tänään kaksiviikkoisia.

                                                           Seitsemän veljestä

                                                           Neljä siskosta


                                                     Lapsilla ovat silmät aukeamassa.

                                           Hohhoijaa, miten valokuvamallina olo on rankkaa.

Tämä päivä onkin sitten ollut kotipäivä. No kävimme me äsken Jylpyn kentällä vähän palloilemassa ja tokoilemassa. Greetta on superrasittava, kun  joku muu kuin se itse treenaa. Se ränkytti aivan vimmatusti, kun en älynnyt ottaa sitä sitruunapantaa mukaan. Voi että ärsytti! Lisäksi se taas luvatta pomppii autosta, kun luukku avataan. Pomppii se sinne takaisinkin, mutta kun periaate on se, että autossa pysytään niin kauan, kunnes lupa anntetaan - ja tämän on Greettakin oppinut - niin kas, ei sitten kuitenkaan yksivuotias saata kyetä malttamaan. Sitten livotaan huulia ja ollaan nöyrän näköisiä, kun täti ärisee, mutta saman tien hellurei alas, kun selkänsä kääntää. Koittelee hermoa sano.

Saagan kanssa tehtiin merkin kiertoa ja se älysi sen tosi nopeasti, vaikkei olekaan tehnyt sitä ennen.
Seurattiin, tehtiin kaukot, zeta ja luoksetulo. Saagalla oli oikein hyvät fiilikset. Peruutuskin on jo vähän edistynyt. Voittajaluokassa kun pitää peruuttaa ihan hirveän paljon, joten pakko on saada peruutus edes jonkinlaiseen kuosiin, ennenkuin Saagan kanssa minnekään kokeeseen mennään. Tunnari onnistui heti. Ohjattu nouto unohtui,mutta josko ensi kerralla sitten.

Friidan kanssa tehtiin merkin kiertoa. Sillä on tapana pysähtyä merkin luo, vaikka käsky on kierrä. Se pitää erikseen käskeä tulemaan. Nyt minä pidin palloa kädessä ja sen avulla sain Friidan tulemaan suoraan kierrosta. Pitää jatkaa tätä. Tunnari onnistui tosi hyvin.

Greetan kanssa treenattiin askelsiirtymiä. Neitiä häiritsi rapiseva lehti ja yksi sun toinen asia, mutta muutaman askeleen sentään saimme ihan asiallisestikin edettyä. Liikkeestä maahan meno sujuu jo käskyllä, mutta maassa pysyminen vaatii runsaasti siedätystä. Kiertelin ja palkkasin, mutta välillä aina piti pompata ylös. Merkin kiertoa tehtiin läheltä ja askel- ja käsiavuilla. Namipalkalla sujui, elleivät lähipöheikön hajut olisi välillä kutsuneet. Mutta kun kaivoin lelun, kierrokset nousivat kattoon. Lelua ei saanut kuin kiertämällä, joten lopulta homma onnistui ja palkka tuli. En tehnyt kuin yhden kerran lelun kanssa. Namipalkka taitaa tässä koulutusvaiheessa olla kuitenkin parempi.

Ai niin, ennen Manneria oli seuran uuden lipun nosto. Kotkan Koiraystäväin Seura täyttää 25 vuotta.
Vasemmassa reunassa minäkin koirineni ihailen lippua. Kuvan on ottanut Jaana Turtiainen.