27.7.2015

Kaukoja ja naksutusta

Minähän olen siis älyhuono naksun käyttäjä. Kaukoja on vaikea naksuttaa, kun ei näe taakse. Pitää hommata joku peili, jonka laittaa koiran taakse, jotta ei naksuta tai jätä naksuttamasta turhia.
Tänään kokeiltiin Tuorlassa saamaani vinkkiä, jolla  yritetään vaikuttaa, ettei koira etene kaukoissa. Myös hyppyeste rima rinnan korkeudella voisi olla hyvä. Tämä oli olohuonetreeniä ja rimana oli lattiankuivauslasta. Rima olisi voinut olla matalammalla.

Friidan takajalka elää omaa elämäänsä. Sitä selvästi häiritsi se lasta varsinkin maahan mennessä. Saaga oli asian suhteen lunkimpi. Minä olin naksun kanssa myöhässä tämän tästä ja naksutin vääriä liikkeitä. Huokaus. Se peili pitäisi toden totta hommata.

Tässä kuitenkin kaukoyritelmää:

24.7.2015

Voihan kapula ja kierto

Greetan kanssa ollaan ruvettu harjoittelemaan kapulan pitoa. Ostin sille pienen ohjatun noudon kapulan, kun tuolla on niin pieni kitakin. Kosketuksesta on naksuteltu ja pienistä haukkaisuista myös. Ja siinä ollaan. Naksuttaminen on tosi vaikeaa, kun ei aina tiedä,mikä olisi hyvä paikka klikata - vai menikö se jo. Mutta harjoitellaan. Siihen nähden, että alettiin pelkästä nenän hipaisusta, ollaan sentään menty oikeaan suuntaan. Tänään otin mukaan sanan Hae, vaikka ote ei vielä valmis olekaan. Voi olla, ettei ollut oikeaoppista, mutta tehty, mikä tehty. Isotkin koirat pääsivät harjoittelemaan Greetan sorvatulla kapulalla, joka on kyllä aika jytkylä. Pitää etsiä vielä pienempi sorvattu sille. Ei kapulan suuhun ottaminen ollut mikään piis of kakku Friidallekaan, kun ei noudettu vaan piti istua. Mutta naksu-palkka auttoi kyllä nopeasti älyämään, mitä odotetaan. Saaga oli heti aika hyvä.


Eilen käytiin Jaanan ja setterinpentu Murun kanssa kentällä treenaamassa tokoa.  Paikkamakuu alkaa jo olla oikean suuntainen. Pikkutyypillä maltti maassa pysymiseen aina tehtävän alussa on huono, mutta kun se jää maahan, se varsin hyvin siellä pysyy, vaikka käyn palkkaamassakin. On hyvä tehdä liiikettä heti häiriössä. Ja junakin sopivasti mennä jyskytti ohi, muttei siitä kumpikaan pentu ottanut paineita. Harjoiteltiin myös askelia, jättöjä ja leikittiin istu-seiso-maahan-leikkiä. Lisäksi harjoiteltiin merkin kiertämistä, joka sekään ei ollut ihan helppoa meille kummallekaan. Mutta vähän kerrallaan.
Friidakin harjoitteli merkin kiertoa. Erikoisvoittajaluokassa kun on se 20 metrin päässä olevan merkin kierto ja muita temppuja sen jälkeen. Ensin haluan sen kierron vauhdikkaaksi ja erikseen harjoittelen loppuosaa. Sainpahan vähän leikittyä Premier-ohjelmalla, josta löysin hidastustehosteen.


Toko-shelttien Tuorlan leiri lähestyy. Greetalle on siellä paikka. Kahtena päivänä on koulutusta ja pääsee seuraamaan muiden shelttien tokoilua. Greetan pieni koko on minulle melkoinen haaste, joten vinkkejä siihen tarvitaan. Samoin perusasennon paikka pitäisi selvittää. Lisäksi tarvitsen vinkkejä ruutuun menoon, kun tuo ipana on niin malttamaton ränkyttäjä siinä hommassa. Toivottavasti tulee hyviä vinkkejä.

KLAG

Lähdettiin ties kuinka monetta kertaa perinteiselle Klag-agilityviikonlopulle Kokkolaan heinäkuun puolivälissä Windylän väen kanssa.  Koska autossa oli tilaa rajallisesti ja Greetta oli tullut laumaani lisää, päätin kysellä, josko Saaga pääsisi jonnekin hoitoon ja Susku ystävällisesti lupasi Saagan ottaa heille. Oli se vähän ollut näreissään, kun sen jätin torstai-iltana Suskulle, mutta seuraavana päivänä jo leppynyt. Seurana olivat Goljat-göötti ja oma poika Jeppo.

                                           - Milloin ne oikein tulee minut hakemaan pois?

                                                                Odottaja.  Voi Saaga <3

Me starttasimme perjantaina yhdeksältä Eijan autolla.  Matkaan meni pysähdyksineen noin seitsemän tuntia. Karoliinan Kahvimylly, perinteinen pysähdyspaikkamme, oli lopettanut ja vain Karoliinan Kestikievari oli jäljellä. Se oli ulkoasultaan pettymys, vaikka herkut olivat hyviä. Mutta päätimme ruveta etsimään reitiltä jotain uutta kahvittelupaikkaa ensi kesää ja tulevaa Klagia varten.

Emme saaneet täksi kerraksi suihkullista mökkiä, kun vanhat oli purettu pois ja uusia oli rakennettu puolet vähemmän. Siis meillä oli perusmökki, jonka ainoa mukavuus oli jääkaappi. Kahvinkeittimeni otin mukaan. Huoltorakennuksessa olivat keittomahdollisuudet, vessat ja suihkut. Todellista kesämökkitunnelmaa.  Ensi alkuun rakensimme kompostikehikoista aidan. Paloja oli 13 ja olisi voinut olla enemmänkin, jotta vielä vähän isompi piha oltaisiin saatu. Mutta tälläkin pärjättiin  ja koirat saivat olla irti, kun tultiin "kotiin" kisojen välillä.




                                                Meidän kämppä, perusmökki 9


Pienellä terassin tapaisella oli hyvä tarkkailla ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Varsin nopeasti Greettakin lopetti turhanpäiväisen pöhinänsä, kun ihmisiä ja koiria riitti koko ajan.

Eija nukkui kerrossängyn alapedillä ja minä levitin sohvan. Pehmoiset pedit koirillekin.

Tänä vuonna Klagissa ei ollut mikään helle,  niinkuin monesti aiemmin on ollut.  Mutta ei juuri satanutkaan. Ennen tuloamme oli satanut rankasti, joten nurmikenttä oli perjantai-iltana ja lauantaiaamun kisoissa tosi vetinen ja liukas. Moni kaatui liukkaalla. Koirat onneksi selvisivät paremmin.

Mitään suuria tuloksia emme saaneet. Kaksi ekaa rataa olivat hylkyjä ja kahdesta seuraavasta saimme tulokset. Viimeinen ratamme oli tosi helppo, mutta nolla jäi saamatta, kun Friida tuli kepeiltä pois. Harmi.

Tuttuja nähtiin myös.

                                              Vartiopari Windy ja Sabi seuraavat tilannetta.

                                           Ei kai tässä mikään vaarallinen tilanne tule?
No ei. Herraseuraa pukkasi. Windyn pojat Roni ja Roki kisasivat myös Klagissa ja kävivät tervehtimässä meitä.

                                                      Luka ja Windyn poika Roni Oulusta

                                               Windyn poika Roki kävi myös moikkaamassa
                                               pikkuveljensä Nukan kanssa.


Greetalla oli hauskaa Nukan kanssa. Oli vain vähän ahdas piha kovin laajamittaisiin leikkeihin.




                                                                     Söpö pari    

      
                                         Friida ei leikeistä piitannut vaan huilasi terassilla.


                             Muutkin halusivat huilata, mutta eräs pieni häirikkö koetteli äitinsä hermoja.





                                                     - Huh, älysi sentään häipyä.

                                                        Windy haaveilee lattiatasossa.
                                         Niinkuin aina sukulaistapaamisissa, potretteja otettiin.

                                                             Kuka ei kuulu joukkoon?
                                vasemmalta oikealle Roki, Nuka, Friida, Greetta, Windy ja Sabi

                          vasemmalta oikealle Heli ja Roki ja Nuka
                                                            Eija ja Sabi, Windy ja Greetta
                                                            Jaana ja Roni, Vili ja Luka

Sunnuntaiaamun kisan jälkeen siivottiin kämppä, luovutettiin avaimet ja startattiin kotia kohti. Matkalla pysähdyimme kahvilla Saarijärvellä, sillä kävimme moikkaamassa Greetan velipoikaa Pyryä ja sen isoveikka Ticoa omistajineen.  Pyry on kyllä aivan Greetan klooni. Se oli vähän järkyttynyt isosta vierasjoukosta ja mustasta Friidasta, mutta kyllä se siitä rohkaistui.

                                                       Hui, miten iso ja musta, tuumaa Pyry.
                                               vasemmalla Pyry, oikealle Greetta
                                        Sabi-äitikin oli Pyrylle ystävällinen -ainakin välillä.


                                                         Tico liehittelee Greettaa.

                                                Sabi oli vähän kiinnostunut muista, mutta
                                      Windy ei sitten yhtään - niinkuin asennosta voi nähdä.


                                                                            Pyry vauhdissa


                                                      Potretti tästäkin vierailusta piti ottaa.
vasemmalta oikealle Tico, Pyry, Windy, Sabi ja Greetta. Friida oli autossa ja valitti siellä kohtaloaan.

Kotona oltiin illan suussa. Matkalla sain Hannelelta viestin, että hän oli muistanut laittaa Saagan ja Friidan rally-toko-koeilmot menemään. Ja jippii, meillä on paikat elokuussa Riihimäelle. Kiitos Hannele. Saaga haettiin kotiin mennessä ja sillä oli paljon kerrottavaa-äänekkyydestä päätellen.

Kiitos taas seurasta, Eija, Windy ja Sabi. Mökki (se perusmökki) on taas meille varattu ensi kesää varten ja ties vaikka Greetta siellä korkkaisi agilityuransa. Saa nähdä.

7.7.2015

Videoita ja kuvia erilaisista treeneistä




                                           Greetan agilitytreenejä ensin. Tämä video 24.6.

                                     
                                                       Greetan keinutreeni 25.6.


                                                 Greetan keinu 6.7.  Ollaan edistytty.
                                              Seuraavalla kerralla keinua hiukan korotetaan.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla oli oman toko-ryhmän järjestämät möllitokot. Toisena päivänä olin töissä kokeessa, kun alemmat luokat kisasivat ja toisena päivänä kisasin koirien kanssa. Saagankin otin noin niinkuin kylmiltään kokeeseen. Voi kun sillä oli kivaa. Se palautti kaikki noutojutut laukalla, mitä ei ole tapahtunut oikeastaan ikiniä. Nakkipalkka siinteli sen silmissä koko suorituksen ajan ja se hakkua rätkytti välillä - ja annoin sen tehdä niin, koska halusin, että sillä oli huippufiilis aina loppuun asti, jolloin superpalkka irtosi.  Hyvä kolmostulos ja toinen sija. Kuvat otti kamerallani Marika Koski.



































Friidalla oli myös hyvä fiilis. Vaiheessahan edelleen ollaan, mutta ollaan taidoissa kuitenkin menty eteenpäin ja sehän on oikein hyvä juttu. Saatiin nippa nappa kolmostulos varsin tiukalla arvostelulla, joten olin kyllä oikein tyytyväinen ja siihen, että Friidakin oli hyvissä fiiliksissä.   Ongelmana meillä on huono seuraaminen, erityisesti huonot käännökset sekä koiran häiriöherkkyys, joka näkyy monessa kohdassa. Mutta nyt kun alkaa uusien sääntöjen mukainen treenaus, pitää sitä häiriötä lähteä hakemaan monesta paikasta.


Paikkaistuminen on kokeissa ollut yllättävän varma Friidalla, vaikka treeneissä onkin saattanut mennä makaamaan.

















Lähdettiin samana viikonloppuna Friidan kanssa Kouvolan toko-kisoihin. Siellä kävi tosi ikävästi, kun paikkaistumisessa vierestä ohjaajansa perään lähtenyt bordercollie palatessaan rivistöön kävi Friidan päälle. Friida pakeni, mutta sain sen naarattua vierelleni. Hyökännyt koira hylättiin saman tien. Sanomattakin on selvää, että meidän suoritus meni aika huonosti, mutta halusin tehdä koesuorituksen joka tapauksessa ja tsempata koiraa, että se pääsisi tilanteesta eteenpäin. Hyppynouto meni oikein hienosti, mutta muuten minusta irtoaminen oli vaikeaa ja seuratessakin koira pälyili ympärilleen.  Paha mieli jäi kokeesta kyllä, mutta onneksi meillä on nyt pitkä koetauko. Treenataan uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ja vasta ensi vuoden puolella varmaan aikaisintaa uskalletaan mennä kokeeseen taas.