17.8.2018

Iloa ja surua

Ollaan Greetan ja Saagan kanssa treenattu rallya. Saaga ihan huvin vuoksi ja aika innoissaan. Greetta tavoitteellisemmin suuntana  voittajaluokka, kunhan saadaan muuvit kuntoon. Kierrokset tuppaavat nousemaan korkeiksi, kun jotain liikettä uusitaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Saatiin mölli-rallyynkin paikka, joten päästään kokeilemaan voittajaluokkaa ihan epävirallisessa koetilanteessakin. Oikein hieno juttu.
Tässä videot alkuviikon rally-treenistä.

Saagan rallya. Peruutus ohitettiin, kun se ei sitä yhtään osaa.


Greetan rallya.


Tänään oli sitten vähän surullinen päivä, sillä ystäväni Marikan 15-vuotias schapendoes Ada lähti sateenkaarisillalle eläinlääkärin luona Porvoossa. Lähdin Marikan kaveriksi tälle reissulle. Ada oli reipas, mutta melko höperö mummelikoira jo ja selvästikin oli hyvä aika sen lähteä.


Ada on ollut paljon meidän lenkeillämme mukana, mutta ei enää loppuaikoina. Ada oli veikeä agilitykoira.  Muistan aina, miten Santalahden Suhinoissa Ada teki agilityrataa hillittömällä riemulla, tehden vapaavalintaisia esteitä aina oikeiden esteiden lisäksi. Ja Adan wow wow wow -haukku tukka heiluen on ikuisiksi ajoiksi muistoihini jäävä.

                                        Vie Friidalle, Elsalle ja Assille terveisiä.

14.8.2018

Helle hellitti

Ihan mahtavaa, että pahin helle on hellittänyt. Kun vielä kivinen kotitalonikin hiljalleen viilenisi, niin sisälläkin olisi oikein hyvä olla.
Eilen käytiin Marjutin kanssa vähän tekemässä voittaja-luokan rallyrataa. Lappeenrannassa oli viikonloppuna kisat ja napattiin niiden kisojen voi-rata, kun se näytti sangen haasteelliselta. Lisäksi tehtiin pieni tekniikkarata, joka oli kyllä tosi tehokas.

Tässä muutaman harjoittelukierroksen jälkeen Greetan rata.


Vielä pitää kovasti harjoitella, ennenkuin tohtii kisaamaan mennä.

Illalla oltiin Husulan kentän vieressä olevalla nurmialueella toko-treenissä.
Oli taas ihan kamalan jännää, kun oli paljon ihmisiä ympärillä ja useita tekijöitä samanaikaisesti.
Harjoiteltiin eteen menoa lelulle. Greetta kyllä meni lelulle, muttei voinut ottaa sitä jännityksen takia - eikä missään nimessä voinut leikkiäkään. Nami kelpasi. Ruutu sujui vähän paremmin, mutta koko ajan piti tarkkailla, tuleeko joku lähelle. Loistavaa häiriötreeniä.

Jalkani muljahti Mannerin treenissä sunnuntaina kesken radan teon. Onneksi ei mitään kamalan vakavaa sentään käynyt. Ulkosivulla on komea mustelma ja jalka on turvoksissa, mutta kävellä voi, kunhan lepuuttaa paljon myös. Saas nähdä, päästäänkö Agi-Kotkien kisaan eli kuntoutuuko jalka viikonloppuun mennessä juoksukuntoon.  Olisi kolme rataa tiedossa.

9.8.2018

Greetan ensimmäinen treeni toko-ryhmässä

Oli se jännittävää Greetasta. Vieraita ihmisiä ja koiria. Ihmiset hyörivät ja olivat häiriönä. Esim. kartion kierrossa Greetalle vietiin kapulat, ja kun liikkuri seisoi kapuloiden vieressä, piti kaartaa vahvasti toiseen suuntaa, kun se vieras ihminen oli jännittävä. Kapulat houkuttivat ja piti lähettä koira lopulta kapuloiden keskeltä. Vauhti ei ollut sama kuin omissa treeneissä, mutta kiersi muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta useita kertoja. Mutta treenin aikana tapahtui vähän rentoutumista ja viimeinen ruutuun meno oli jo ihan innokas ja rento.
Tätä Greetta tarvitsee. Liikkureita, ihmisiä lähellä, häiriötä monenlaista. Olen niin tyytyväinen, kun sitä saadaan joka viikko.

Eilen aloitin omien toko-ryhmien vedon. Tosin vain kolme pääsi paikalle, mutta kivaa oli. Minulla oli koirat autossa ja treenien jälkeen tehtiin Greetan kanssa vauhtiliikkeitä. Nyt ei oltu ujoja eikä hiljaisia, kun ei ollut ihmisiä katsomassa. Mutta ei pahaa ääntelyä kuitenkaan - ja pallopalkka kelpasi niin hyvin. Nyt kun alkaa viiletä, pitää ruveta ahkerasti treenailemaan, että voitaisiin kisatakin syksyn aikana.




Muutama mökkikuva heinäkuun lopulta, kun siskon kanssa majoituimme Lemin mökille ja kävimme sieltä katsomassa isää sairaalassa päivittäin. Mökillä oli niin ihana olla, kun ilma vaihtui ja yöllä oli raikkaampaa. Greettaa uitin päivittäin. Se juoksee kyllä rantavedessä ja ränkyttää, mutta ei mene uimaan. Silti sen uimatekniikka on oikein hyvä, kun sen vie pidemmälle ja lähettää uimaan. Saagaa tyydyin kastelemaan. Mitä sitä mummelia kiusaamaan.

7.8.2018

Hiljaisuutta on pidellyt

Enpä ole päivittänyt, sillä elämässä on ollut suurta huolta ja lopulta surua, kun rakas isä sairastui ja nukkui pois elokuun alussa. Isä ehti sairastaa kolmisen viikkoa, josta viimeinen viikko meni saattohoidossa ja vain viimeisenä päivänä hän oli tajuton. Siihen asti hän kuuli ja ymmärsi, vaikka puhuminen oli vaikeaa. Olin yksin isän huoneessa, kun isä lähti. Se hetki oli vain henkäys ja hengityksen loppuminen. Kivuton, levollinen poistuminen tästä maailmasta. Niinkuin isä sanoi äidin hautajaisissa kukkalaitetta laskiessaan:-Taivaassa tavataan.

            Isä toukokuussa -18 mökin kuistilla 89 vuoden iässä nauttien täysin sydämin maisemasta.
                                                      Niin ikävä häntä.


Kotiin eilen tullessa mietin, jaksanko illalla mennä oman seuran agikisoihin, jonne oli Greetan ilmoittanut. Koska ilma oli vähän viileämpää kuin pitkään aikaa ja Greetta ollut vähällä riehumisella edellä mainituista syistä, päätin antaa sille lahjaksi vähän hullunmyllyä agiradalla. Koska helteen takia ei olla juurikaan treenattu mitään lajia, saati agilitya, olin aivan varmaa, että tulossa oli kovaääninen, kuuro Karjulan neiti, joka tekee omiaan, pyörii ja komentaa. Vaan eipäs eipäs.
Me teimme yhdessä kaksi rataa. Eivät ne täydellisiä olleet, mutta niissä oli ihan agilityn tuntua. Oli ihana mennä sen kanssa. Ekalta radalta saatiin 15 virhepistettä ja toiselta radalta kymppi (rima ja putken ohi tulo). Radat eivät olleet helpoimmasta päästä ykköset, mutta sopivat meille. Rimat olivat tapissa 40 sentissä ja siitä johtui varmaan riman tiputtaminen molemmilla radoilla. Toki koiran huolimattomuutta mukana. Kummallakin radalla olimme kolmansia eli pääsimme palkintopallillekin.
Huippua.

Tässä meidän ratamme:


Tänään alkaa ohjattu toko-treeni Greetalla Haminassa. Olen niin onnellinen, kun se pääsi ryhmään. Se tarvitsee juuri sellaista treeniä.

Saagan verikokeissa käytiin jossain vaiheessa. Kortisoliarvot olivat ihan ok, mutta alat ja asat maksa-arvot olivat vähän koholla, samoin urea. Heti alkoi ihan kamalasti huolestuttaa. Lääkäri mietti, josko kohotetulla kortisonimäärällä olisi asian kanssa tekemistä. Otetaan uudet kokeet, kun kortisonimäärä on taas tavallinen ja sitä on syöty reilu kuukausi.