30.11.2012

Hoosiannaa ja koiramaista meinikiä

Olin tänään ekaluokan open sijaisena ja vein lapset adventtikirkkoon. Laulettiin komeasti Hoosiannat. Luokassa lapset suorastaan taputtivat käsiään, kun näkivät, että lunta tupruttaa taivaalta. No, minä olin hengessä mukana, vaikkei tuo pöpperökeli nyt niin huippuhauskaa varsinkaan autoillessa olekaan.

Töiden jälkeen pääsin tukan leikkuuseen. Sen jälkeen hain koirat - ja Pason kaveriksi - kentälle juoksentelemaan. Saagaa ei kovasti innostanut tuo juoksentelupuoli, mutta muut olivat ihan innoissaan. Friida tosin luovutti pallon haun tosi helposti Pasolle, sillä se fiksuna likkana tajusi, että jos Paso lähtee yhtä aikaa sen kanssa, niin Pasohan sen pallon saa. Siis Friida ei lähtenyt kuin varmoihin voittotapauksiin. Olisi pitänyt olla molemmilla oma pallo.

Friida pitää kiirettä, sillä se tietää, että eräs P on ihan kannoilla.

Edelleen kannoilla - ja sekös Friidaa ottaa päähän.

Jos mennään pöheikköön pissalle, on syytä pitää pallo hallussa.

'
Pasoa ei pallottomuus haittaa, sillä voi se juosta ilman palloakin.

Niinkuin näkyy.

Kun Paso oli viety kotiin, käytiin vielä Ahlströmillä juoksemassa.

Tai siis Assi ja Friida juoksivat - ja Saaga haisteli.

Saaga on superlaiska. Olen tullut siihen tulokseen, että ilman pitkiä hihnalenkkejä se ei ala liikkua.

Friidasta lumi oli hyvä juttu.

Krissen lahjoittama patja on suuri suksee. Kaksi mahtuu makaamaan oikein hyvin. mutta kolmas ei edes yritä mahtua samalle alustalle.

Illan suussa kävin vielä pissattamassa Tiinan koirat Minnin ja Lunan, sillä Tiinalla oli tuplatyövuoro. Kova pisuhätä tytöillä jo olikin, Sitten leikittiin vähän palloleikkejä. Minni ja Luna ovat aika ihania pikkuisia.

Minni ja puruluu

Luna ja pallo

Mini-Frolic taisi olla vähän turhan suuri herkkupala nälle kahdelle.

'
Mutta sen avulla poseeraaminen sujui oikein mainiosti.

Minni kaivaa pallon esiin senkin alta.

Minni "the Nenäsyöjä" poseeraa.

Huomenna kisataan Friidan kanssa oman seuran kisoissa, kun juoksut eivät vielä ole alkaneet. Ja Pasokin korkkaa virallisen kisauransa. Onnea matkaan Paso ja Kati.

29.11.2012

Vauvantuoksua

Talvi yrittää vihdoin tehdä tuloaan näillekin nurkille. Pakkaskeli ja lumi ovat ihania, kunhan tuo kamala myrskytuuli vähän hellittäisi. Muuten kelpaa tälle poppoolle pakkanen ja lumi oikein hyvin. Saas nähdä, millainen lumimyräkkä yöllä ja huomenna liikennettä sekoittaakaan.

Tänään pääsi katsomaan vauvoja.kapalo Reilun vuorokauden ikäisiä pontevia pienokaisia, joita oli syntynyt Glorialle Tajmadoraan. Isä on tosi makean näköinen Norjassa asuva uros Kallisto, josta olen nähnyt aivan upeita kuvia. Luonne on kuulemma myös hyvin avoin ja ystävällinen. Kasvamassa on siis hyvää pentusakkia. Tyttöjä syntyi vain yksi, poikia neljä. Pitihän tuoreita sukulaislapsia päästä kuvaamaan. Gloria-äippä ei pahakseen pannut vierailua, onneksi.

Viiden pennun läjä - tasaista sakkia.

Yksi, kaksi, kolme, neljä - mutta missä on viides?


Se nukkui Sannan kämmenellä.


On se pikkupoika tallella.


Ainoa tyttölapsi vilkuttaa tassuaan.


Sitten onkin jo imetyksen ja lepotauon aika.


Assin sisko Geisha makaili keittiössä tuhoten puruluuta.


Salomao tarkkaili kahvipöytätilannetta.

Vielä ennen joulua täytyy käydä pentusia kurkkaamassa. Onneksi edelleenkään ei ole pentukuumetta. Headbang


26.11.2012

Pakko johtua hormoneista

Nimittäin Friidan ääliöikä agilitytreeneissä. Viimeksi se reagoi koutsin läsnäoloon radalla tuijottelemalla ja lopettamalla asioita kesken. Tänään oli useampi ihminen radalla häiriönä seisoksimassa ja pikkuneiti värjyi, tuijotteli ja tuli pois esteiltä, kun ihmisiä seisoi lähituntumassa. Ihan tuskastuttavan rasittavaa swear2. No, kun jäi vain koutsi, niin sitten alkoi sujua pienen tuijottelun jälkeen jo ihan hyvin. Mutta meikäläisen hermorakennetta tämä vaihe koittelee ihan kamalasti, kun eihän tämä normi-Friidaa ole ensinkään. Täytyy siis johtua lähestyvistä juoksuista. Nyt jännätään, ehditäänkö kisata omissa kisoissa ensi viikonloppuna ja vielä treenata itsenäisyyspäivänä Mannerin treeneissä, vai alkavatko juoksut hetikohtapian. Tosin, jos kisoissa menee tälleen tuijotteluksi, niin eihän siitä radasta sitten kovin kummoista voi tulla.

Tällaista pätkää treenattiin joka tapauksessa tänään:


Leijeröinti puomin takaa onnistui oikein hyvin. Friida tuli pois kepeiltä useamman kerran alussa, kun siellä seisoi joku ihminen, mutta saatiin useampi suoritus, jossa pystyin jäämään kauas taakse ja Friida teki kepit itsenäisesti, vaikka ne loppuivat ei-mihinkään eli väliaidan viereen. Hirveästi vain pitää hokea mene-mene-mene koko keppien ajan. Muurista ei alussa meinannut tulla mitään, kun sen ja puomin välissä oli ihmisiä. Mutta kun pallopalkkaa oli tarjolla, lopulta sekin onnistui. Kun muistin tehdä niiston ysihypyn yli, Friida kääntyi todella tiiviisti siivekkeen ympäri. Putken 12 takaaleikkasin ja kun taas kiritin mene-mene-mene, niin Friida ei tullut pois takaaleikkauksesta huolimatta kuin ensimmäisellä kerralla.

Oivoi, miten rasittavaa joka tapauksessa. hesse_fool




25.11.2012

Kuraa


Terveisiä metsälenkiltä. Tiedoksi vain, että jos Saaga kerran on tämän näköinen, tuo musta on ihan samanlainen, vaikkei päälle näkyisikään. Saagan tassuissa on kuran lisäksi runsaasti takertuvia mustia siemeniä ja Friida kuljettaa heiniä ja varpuja matkassaan. Metsässä oli silti oikein kivaa. Olivathan seurana Paso ja Kati. Koska satoi vettä, kameraa ei ulkoilutettu.

                             Saaga on viikonlopun ollut oikein terve.sydansade

                              Pakkasta ja lunta odotetaan kiihkeästi.  Talvi

22.11.2012

Ansiomerkki - ja sairastuvalla jälleen

Tänään oli Kotkan Koiraystäväin Seuran syyskokous. Sain kutsun kokoukseen, sillä minulle myönnettiin Kymenläänin kennelpiirin pronssinen harrastusmerkki.  Ihan kiva, että muistetaan, vaikka kuulemma merkki olisi pitänyt antaa jo kevätkokouksessa, mutta merkkipussi oli seilannut yhdessä jos toisessakin paikassa. Koiraharrastus on kyllä elämäni suola ja sokeri.  Ajattelen niin, että kun kerran harrastaa, pitää olla myös talkoohenkeä. Siispä vedän kahta toko-ryhmää ja teen kolme kertaa vuodessa seuran lehteä omien koirien kanssa harrastamisen lisäksi. Lisäksi yritän antaa kunnollisen talkoopanoksen sekä agilityssa että tokossa. Siksi ansiomerkki lämmittääkin, sillä se osoittaa, että panostani arvostetaan.

                                                          Merkki on minusta tosi kaunis.


Hauska tuo hymyilevä koira.

Yö meni Saagan kanssa tosi rauhallisesti ja aamullakin se oli ihan normaali. Töistä tullessa se taas hikkaili ja yökkäili ja maiskutteli, muttei oksentanut eikä ollut aiemminkaan oksentanut, koska missään ei kasoja näkynyt. Kun lähdimme kentälle, se olisi vain hullun lailla syönyt maata ja heinää huonoon oloonsa. Kielsin ensin, mutta lopulta annoin sen hihnassa syödä heinää. Ajattelin, että se saisi lopultakin oksennettua ja olo helpottaisi. Ajettiin suoraan apteekkiin, josta ostin Canicur pastaa  ja Attapectin-tabletteja. Canicuria truuttasin koiran kitaan ensimmäisen annoksen. Oli kuulemma pahaa. Vaikka koira kakkaa ihan hyvin, hiukan löysää tuotosta, muttei mitään löröä, mietin, onko jotain vierasta kamaa mahassa. Saaga tällä viikolla oli napannut tiskialtaasta roskapussin, joka sisälsi pääasiassa paperituotteita ja jotain makkaran muovikuoria. Mietin, josko sen mahassa jyllää jotain sellaista, joka ei lähde eteenpäin. Joskus olin hommannut tankoparsaa, joka kuulemma on hyvää, jos epäilee, että koira on syönyt jotain terävää. Parsa kuulemma jotenkin sitoo sellaista. Tarjosin parsaa Saagalle, mutta rouva ylenkatsoi antimiani. Kuppi jäi kylppäriin, jossa Friida kävi popsimassa parsat parempiin suihin. Saaga oli rauhallinen, muttei kivulias. Yhtäkkiä se patjalla katsoi minua, sanoi korkealla äänellä VUH ja alkoi hössöttää ja vaatia rapsutuksia. Ehkä lääkitys puri ja olo helpottui. Mentiin ulos ja Saaga teki piiiitkät pissat. Kyllä se edelleen vähän yritti heiniä popsia. Ruoka maittoi kotona, myös tankoparsan jämät purkista. Nyt illalla vielä annoin toisen annoksen Canicuria ja huomenna aion jatkaa kuuria. 
Ehkä myös soitan eläinlääkäriin, jos saan sellaisen kiinni. Lähinnä mietin, tarvitseeko Saaga jotain vahvempaa lääkitystä, sillä viikonloppu on tulossa ja apu voi olla kaukanakin, jos se alkaa oikein kipuilla. Tällä hetkellä se vaikuttaa oikein hyvältä, mutta tiedä näistä koiran mahoista. Tarttuvaa tämä tuskin on, toivottavasti. Katsotaan, miten homma etenee.

21.11.2012

Terve tyttö

Saaga nimittäin.
Yö meni rauhaisasti, ruoka maittaa eikä tule ulos. Eikä mitään köhimistä enää ole kuultu.
Joten yksi tauti taas ohitettu.

20.11.2012

Yrjö kylässä

Kun tulin iltapäivällä töistä, Saaga hetikohta oksensi. Aamunappulat olivat jo sulaneet muhevaksi sössöksi, mutta olivat maton reunasta helpot korjata vessanpönttöön. Muita oksennuksia ei löytynyt. Ei siis ihme. että ulkona oli koiralla vähän veto veks ja suunta oli kohti heinälaitumia ja kivituhkakeräytymiä eikä pallon haku kiinnostanut.

Tultiin kaupan kautta kotiin. Ostin raejuustoa ja piimää. Canicur oli päässyt loppumaan, joten laitoin raejuuston sekaan Inupektia ja tarjosin Saagalle, joka popsi herkun hyvällä halulla. Parin tunnin päästä se alkoi maiskutella ja yskiä - ja kävi pimeässä makuuhuoneessa oksentamassa raejuustot pois. Sen jälkeen sitten ei ruokaa ole tarjottukaan. Silloin tällöin harvakseltaan Saaga on köhähtänyt. Hetken jo mietin, onko kennelyskä iskeytynyt talouteemme, mutta ei se sellaiselta yskältä vaikuta. Enemmän kurkun tai ruokatorven ärtymykseltä.  

Typykkä siis paastoaa aamuun asti ja katsotaan sitten tilannetta. Huomenna pitää varan vuoksi ajella apteekin kautta kotiin.

18.11.2012

Puuhakas päivä

Synkistä itsesyytösmudista on taas noustu uuteen aamuun. Ohjelmassa, mitäpä muutakaan kuin agiliitoa.
Niina Manner tuli kouluttamaan meidän seuran ihmisiä ja koiria, mutta eritoten ihmisiä.


Tällainen rata tupsahti sähköpostiin eilen ja sitä sitten iltasella ja aamusta tutkailin ja opiskelin. Alku vaikutti ihan leppoisalta, mutta puomin jälkeinen elämä oli yhtä suunnan vaihtoa ja syheröä. 

Friida kaksi kertaa tuli A:lta pois ilman lupaa. Rontti! Vastakäännös pituudella toimi oikein hyvin. Kumpaankaan putkiansaan ei menty. Mutta hyppyjä 15- 24 tahkottiin aika pitkään. Sekä saksalainen että pakkovalssi putken 19 jälkeen olivat oikein toimivia. Minun kroppani on vain niin jäykkä, että pakkovalssi on hitaanlainen. Käännös hypylle 22 onnistui vasta, kun tein jaakotuksen ( tai jotain sellaista hitusen muistuttavan - jälleen oli sijoittuminen aivan metsässä ja ajoitukset myöhässä). Selkeästi yksi ohjaamiseni ongelmista on alituinen myöhässä olo. Kun joskus ajoitukset menevät nappiin, on todella hyvä fiilis. 

Tässä hiukan videota meidän treeneistä. Marikalle kiitos kuvausavusta. 



Treenien jälkeen käytiin kentällä pienillä pallojuoksuilla. Ja illalla vielä Saaga ja Friida pääsivät toko-treeneihin. Hyvin jaksoi pikkutyttö nekin, vaikka nälkä oli selvästi aika kova. Friida teki paikallamakuun ja Saaga paikallaistumisen. Friidan makuu sujui hyvin lukuunottamatta maahan menoa, jonka se teki sanasta: Käsky. Saagalla oli istumisen alussa korkeat kierrokset, mutta hienosti se istui koko liikkeen ajan.

Saagan kanssa tehtiin kaukokäskyjä - yllätys yllätys - takapalkalla. Edelleen lähimatka, ja vapautus targetille oikeasta. Tein joko seiso-maahan-vaihtoa tai seiso-istu-vaihtoa. Selvästi Saagan päässä raksuttaa ja se selvästi yrittää tehdä oikein, kun palkkaa ei heru. Saatiin hyviä vaihtoja, mutta edelleen takajalat nykivät välillä. Seiso-istu meni jo varsin hyvin lähietäisyydeltä.

Hyppynoutoa tehtiin agilityhypyllä. Otin koulutusohjaajakurssin vetäjän vinkistä vaarin enkä heittänyt kapulaa kauas hypyn taakse. Näin Saagan vauhti mennen tullen näytti aika hyvältä. Harjoiteltiin luoksetulon stoppeja putken kautta ja sitten otettiin suoria luoksetuloja. Kaksi ensimmäistä kertaa Saaga tuli superlaiskalla ravintapaisella eikä palkkaa herunut. Kolmannella ja neljännellä kerralla nostin kierroksia ja lähdin koiran luota juosten pois. Vauhti parani jo laukaksi, josta sitten sai palkkaa.  Liikkeestä istumiset menivät hyvin.
Lopuksi tehtiin kerran ruutu. Laiskalla laukalla Saaga meni ruutuun ja jäi hyvään paikkaan mennen käskystä maahan. Jes!

Friidan kanssa tehtiin kaukokäskyjä ihan lähietäisyydeltä liikepareissa lähinnä oikeaa liikerataa hakien. Putken kautta tehtiin stoppeja ja maahanmenoja. Maahanmenossa se tulee aika haipakkaa vielä joitain askelia käskyn jälkeen, mutta mätkähtää lujaa myös maahan. Hyppynouto agilityhypyllä meni ihan mukavasti. Perusasento kapula suussa on vähän haasteellista ja se, että malttaa pitää kapulaa siihen asti, kunnes otan sen. Mutta harjoitellaan. Yritys on kova.

Saijan käskyttämänä tehtiin hihnassa seuraamista. Pari askelta menee hyvin kontaktissa, sitten tipahtaa. Saija antoi merkkejä, milloin ojentaa hihnan kanssa, milloin kehua. Tehtiin hidasta seuraamista ja hillittömästi Friida yritti parastaan siinä, mutta melkoista pomppelehtimista se välillä oli. Ja käden tökkimistä tapahtuu silloin tällöin edelleen. Tässä on työsarkaa.

Ruutu tehtiin, kun se oli valmiina. Friida ei tiennyt, onko targetia vai ei. Ruudussa oli tyhjä levy. Friida meni lujaa ruutuun ekalla kerralla ja vielä lujempaa toisella. Kummallakin kerralla se jäi seisomaan, ekalla hetken haahuili. Ihan hyvä suoritus kuitenkin.

Lopuksi vielä tunnari isolla määrällä kapuloita. Friida lähti etsimään ja haisteli, mutta seisoi oman päällä ja päätti tuoda väärän. Saija otti sen pois ja minä rauhoittelin koiraa, jonka kierrokset keikkuivat katossa. Sainkin kierroksia alas ja Friida lähti aika rauhallisesti uudelle kierrokselle. Taas se  seisoi oman päällä, haisteli, otti väärän suuhun, löysi oman - ja toi molemmat. Että silleen. Positiivista oli, että tyyppi teki kuitenkin hyvin töitä koko ajan nenällään.

Sitten suunnattiin kotiin ja koirat saivat hyvin ansaitsemansa ruoka-annokset.

17.11.2012

Niin lähellä

Tänään lähdettiin taas nollajahtiin Vantaalle ja jätettiin seuranmestaruuskisat väliin. Koko koirarevohka pääsi matkaan Vuokkoset-areenalle. Tuomarina tänään toimi Seppo Savikko ja tarjolla oli kaksi agilityrataa. Ketään tuttua ei kisoissa ollut, joten videoevidenssiä ei ole tarjolla.

Ensimmäinen rata on tässä ( noin suurin piirtein muisteltuna)


Tuomari seisoi noin renkaan ja keppien puolessavälissä. Friida suuntasi kakkoselta kohti rengasta, vaikka mielestäni ohjasin kyllä oikein hyvin kakkosen käännöksen. Luulen, että tuomarilla oli osuutta asiaan, sillä putkesta tullessa neiti lähti oikein tarkemmin ohi keppien tuomaria katselemaan. Voi kökkö! Luulin, että tämä ongelma on ohi, mutta ehei. Ihmiset ovat Friidalle selkeä häiriö radalla. No, sitten jatkettiin kepeille ja leikkasin keinun takaa, jolloin Friida tuli keinulta pois. Tämän jälkeen meillä ei mennyt oikein missään kohtaa erityisen hyvin tällä radalla ja hylkyjä tuli useita. Minun ohjaukseni tökki ja Friidalla oli ylen määrin ylikierroksia. Ei yhtään harmittanut, ettei tämä katastrofiesitys tullut millekään nauhalle. En olisi pystynyt katsomaan.

Rata numero 2:


Alku sujui oikein mallikkaasti. Puomin päässä hetken Friida tuijotteli tuomaria, mutta matka jatkui. Lähetin hypylle 5 jo kaukaa ja otin etumatkaa putkelle. Leijeröin puomin eli pysyttelin puomin vasemmalla puolella, kun taas Friida toimi puomin oikealla puolella. Ja ihan mahtavasti se meni muurille ja putkeen vaikka olin suurin piirtein A:n kohdalla ohjaamassa. Loppuosakin meni ihan superhienosti - kunnes tuli hyppy 16 ja putki 17 . Puhdas rata alla. Minä valssasin hypyn 16 vasemmalle puolelle, mutta en riittävän etäälle, jolloin ohjasin koiran kauempaan päähän putkea. Koira nöyrästi meni, minne näytetään ja hylky tuli. Näin helppo paikka, enkä osaa sitä ohjata. Friida teki hienoa työtä ja minä kämmään.volloti Kyllä otti aivoon aivan tautisesti. duh

Eipä tässä muu auta kuin kestää oma mokansa. hesse_cray

Vielä tänä vuonna olisi oman seuran kisat joulukuun alussa, mutta koska Friidan juoksut voivat alkaa milloin vain, saa nähdä, päästäänkö niihin. Ne sitten joka tapauksessa olisivat tämän vuoden viimeiset kisat.


13.11.2012

Koiran syvin olemus vol.2: Saaga

Nämä jutut eivät synny liukuhihnalta. Sen olen huomannut. Pitää pohtia koiraansa monelta puolelta.
Tänään sitten löytyi Saagalle aika läheltä liippaava alterego - jälleen kissaeläinrintamalta.

Vai mitä mieltä olette tästä?  

                   Karvinen ja Saaga  - molemmat rakastavat rentoutumista pehmeillä alustoilla.
                                        

 




                               Karvinen ja Saaga - molemmat osaavat leikkiä hurjaa halutessaan.
                                         


Karvinen ja Saaga - molemmat rakastavat syömistä!


Saagan syömiskuvaa ei löytynyt syystä, että ennenkuin kamera on paikalla, kuppi on jo tyhjä.

Se, mikä Saagan ja Karvisen erottaa, on, että Karvinen on välillä ilkeä ja Saaga taas on hyväntahtoinen otus. Mutta paljon näissä kahdessa elämästä nautiskelijassa on samaakin.

   

12.11.2012

Kotiseutumatkailua ja treenit

Tänään töistä lähtiessäni ihailin aivan upeaa auringon paistetta. Päätin, että tänään käydään vähän koirien kanssa katselemassa jokea ja merta. Mutta ensin mentiin vähän palloleikkeihin kentälle. Aurinko ehti jo mennä pilveen, ennenkuin kentälle päästiin, mutta pääasia, ettei satanut.

Saaga on innostunut pallon noutaja. Se syöksyy hakemaan pallonsa ja palauttaa edelleen sen leppoisalla ravilla. Ja syöksyy uudestaan. Friidalla on oma pallonsa ja Assi juoksentelee muuten vain, kun emännällä ei ole kolmatta kättä, jolla heittäisi sille palloa. Mutta ei se Assia haittaa.

Korvat menevät miten sattuu, kun ei ole niin paljon karvoja. Ja Assipassisen kuono on harmaampi kuin muu osa. Vaikkei sen sielu vanha olekaan.

Täti jaksaa painaa.
Sitten Saaga palloilee.

No mihinkäs se hävisi?

No kato, löytyihän se sittenkin.

Tässä mä reippaasti kantelen mun palloani.

Tidididii . Täältä tulee pallomestari.

Ai, kato sullakin on pallo.

Mun pallo on näääin paljon hienompi kuin sinun.

Nyt tälle tuli pissahätä.

Pontevasti, pallo edelleen suussa vetäydytään syrjemmälle.

Aah, helpottaa - ja pallo on edelleen suussa.

Tytär ja äiti - samanlaisia.

Suuntasimme seuraavaksi katsomaan, miten Langinkosken kuohut kohisevat. Keisarillinen kalastusmaja oli remontissa eikä pihaan päässyt. Kymijoki on kyllä todella täynnä vettä ja koski kuohui oikein kunnolla.


Päätimme - tai siis minä päätin - jatkaa kotiseutukierrosta. Aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien raosta. Ajelimme Katariinan puistoon meren rannalle. Hillittömän kova tuuli puhalsi, mutta ei se menoa haitannut.


Koiratkin joutuivat poseeraamaan eri paikoissa - tietenkin. Onneksi ne osaavat sen taidon oikein hyvin.


Hauska yksityiskohta meren rannalla oli ksylofoni. Enpä käynyt soittelemaan, kun kädet olivat varatut, mutta voisi olla metkaa katsella merelle ja soitella omia sävelmiä.

Tervetuloa Kotkaan soittelemaan.

Illalla kävimme Friidan kanssa agilitytreeneissä. Kyllä aina pitää potkia itseään, kun kello alkaa lähestyä kahdeksaa, että saa itsensä irti sohvan nurkasta telkkarin äärestä lämpimästä, mutta joka kerta, kun treeneihin pääsee mukava porukka ja hyvät treenit tuovat valtavasti virtaa. Tänään harjoiteltiin tällaista rataa:

Friidalla parhaiten toimi hyppysarja 6-7-8 niin, että olinkin hypyn 6 takana ottamassa vastaan, kiepautin seiskan ympäri ja jatkettiin hypylle 8. Friida taipui tosi hyvin. Se irtosi aivan upeasti omineen muurille, kun vain maltoin käskyttää, enkä liian aikaisin lähtenyt kohti rengasta. Ja koska se irtosi, pääsin ottamaan koiraa vastaaan renkaan taakse.  Hallittu irtoaminen pitäisi osata radan luvussa huomioida. Nyt vielä kisoissa tapahtuu kovassa vauhdissa Friidan omatoimista irtoamista, jolloin minusta tulee hyvin kädetön ja mokaan tilanteen. Pitäisi vain pitää pää kylmänä ja jatkaa ohjaamista, vaikka koira kaikkoaa horisontin taakse. Siinäpä minulle opeteltavaa.

Kiitos treeneistä, Annukka.