29.3.2015

Saagan terveysraportti

Miten tuntuukin, että ei muka ehdi blogia päivittää, vaikka tässä välissäkin on ollut mukavia asioita, kuten esim. Greetan pentutreffit. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Saija Saagaa  taannoin hieroessaan totesi, että Saagalla on edelleen oikea puoli lannerangasta jumissa ja että koiran oikean puolen lihakset ovat pienentyneet.  Tästäpä sitten huolestuneena päätin, että Saagalla alkaa lihaskuntokuuri. Ensimmäinen toimenpide oli, että varasin Kouvolan Dogstockista Saagalle viisi uimakertaa. Lisäksi varasin Porvooseen Riina Kellmanille fyssariajan. Siellä ollaan nyt käyty kaksikin kertaa ja pääsiäisen jälkeen on kolmas kerta. Riina totesi, että lanneranka on vino. Hän käsitteli ja oikaisi sen. Toisella kerralla vino asento oli palannut. Se asento on varmaan pitkään ollut väärin, joten se palaa helposti. Ohjeeksi syvälihasjumppaa ja ravia. No, uinti varmaan syviinkin lihaksiin vaikuttaa, mutta doboilua on tarkoitus myös tehdä. Kunhan fillarikelit alkavat kunnolla, niin Saaga saa myös ravijuoksua polkupyörän rinnalla.

Dogstockissa on seitsemän metrin pyöreähkö allas, johon mennään rampilta. Ekalla kerralla Saaga totutettiin altaaseen liivien kanssa. Tämä oli ennen ensimmäistä fyssarikäsittelyä. Jonna katsoi, että Saaga käyttää takapäätä epätasaisesti ja perä meinaa kallistua oikealle. Toisella kerralla mentiin jo ilman liivejä ja Saagan liikkeet olivat paljon tasapainoisemmat.  Koko ajan olen pidentänyt uimakierroksen pituutta ennenkuin Saaga pääsee hetkeksi rampille saamaan palkinnon.  Kiltisti se tulee uimaan hiukan rampilla harkittuaan ja ui koko puolituntisen. Kunhan Saija seuraavan kerran Saagan hieroo, mietin, varaisinko vielä toiset viisi kertaa Saagalle.

                                                         Mietintää lähtörampilla.





                                                Kuvat ovat toiselta uimakerralta
                                                         ja video kolmannelta.



Hyvin Saaga ui, ja nyt kun ei ole vastarantaakaan ja Saaga silti oppii lähtemään uimaan, niin josko tästä poikisi myös into uida kesällä Lemin  mökilläkin. Toivossa on hyvä elää.

Friida sai taannoin uuden pallon, ja sekös sitä ilahdutti. Greetankin kanssa alettiin harjoitella pallon tuomista. Äkkiä se oppi, että pallo kannattaa tuoda lähelle, jotta saa herkkua.


Greetan kanssa käytiin myös tällä Jylpyn kentällä tokoilemassa. Mukana oli setterityttö Muru.
Emme ole juurikaan tehneet perusasentoa, askeleita tai käännöksiä, mutta hyvin pikkuneiti tekee asioita ja sen oppimiskyky on varsin nopea. Minulla vain on hiukan haastetta koira pienen koon takia. Todellista selkäjumppaa.


Ja vielä yksi tuore video tältä päivältä. Käytiin Hannelen ja buvvekoirien kanssa rallytokoilemassa.
Vaikka kisapaikat ovat kiven alla, voi sentään treenata. Tällä kertaa tehtiin avoimen luokan rata. Vaikka vielä hiomista löytyy, niin täytyy sanoa, että hienosti Friida ja Saaga jo näitäkin ratoja tekevät.


Greetan kanssa tehtiin vähän pujottelua, mutta ennenkuin oikeasti aletaan sen kanssa rallata, niin tuo toko-treeni täytyy saada pitemmälle.

10.3.2015

Kisaamassa pitkästä pitkästä aikaa

Sunnuntainan lähdettiin koko rimpparemmi kisaamaan Lau:n agilitykisoihin. Saaga ja Greetta tulivat turisteiksi. Olin ilmoittanut Friidan kolmeen kisaan.
Lähdettiin hyvissä ajoin, että ehtisin nähdä mediluokan viimeisen radan. Aikataulu oli niin myöhässä, että ehdin nähdä kaikki mediluokan radat - ja sitten kahden oman kisan jälkeen päätin, ettei kisata kolmatta vaan lähdetään kotiin ajoissa.

Hylkyjähän meille tuli.
Ensimmäisellä radalla Friida ei osannut hakea kohtuullisen helposta paikasta keppejä, joten uusittiin ne. Hylky tuli, kun unohdin täysin äänen käytön, kun Friidan piti kääntyä putkesta. Koska kukaan ei antanut vinkkiä suunnasta, Friida syöksyi suoraan edessä olevaan toiseen putkeen.
Samat virheet tulivat myös toisella radalla. Mannerin treenissä Friida useamman kerran jotenkin menetti kepeillä rytmin ja meni kahden kepin ohi. Sama kävi myös agilityradalla jostain syystä. Otettiin siis kepit uudestaan.  Ja keppien jälkeen, kun koira jäi selän taakse, se valitsi eri linjan kuin minä ja meni putkeen, jonne ei pitänyt mennä.  Muuten radat menivät ihan kivasti. Minä olen hidas ja koira välillä ikävä kyllä joutuu minua odottamaan, mutta sai se tehdä vauhdikkaitakin pätkiä.


Greetta oli varsin reipas turisti. Vein sen hallin sisään sylissä ja sitten laskin maahan. Hetken kainosteltuaan se reipastui ja kun innokas bretonin pentu söhläsi, niin Greetta oikein tarrasi korvaan. Se ei ollut sentään leikkituulella, vaikka muuten aika rento olikin.

Kun pikkuneidillä oli aika tylsä reissupäivä kuitenkin, niin kun päästiin kotiin, oli energiaa ja leikkihalua varsin valtaisa määrä.  Onneksi talossa on leikkitätejä.

                                                       Oliskohan jo Friidan vuoro.

Hetken iloista kiskontaleikkiä ihailtuani tajusin, että koirien hampaissa on minun nilkkasukkani. Kiireesti pelastin sukkaparan, joka ei ihme kyllä ollut hajonnut. Liekö se mainoksen Sidoste-sukka, joka kestää.

                                                    Johan tuli pikkukoiralle hiki.

                                                   Voitaisko vähän vielä leikkiä?

Ennen viimeistä iltariekkua Greetta pisteli palasiksi jonkun mainoksen. Eli energiaa riitti -myös isoilla.


                                        Ensi viikonloppuna kisataan taas Lappeenrannassa.

7.3.2015

Jokaisella omat juttunsa



Greetta on niin söpössä vaiheessa. Ei sillä mitään isoa turkkia ole vielä, mutta selvästi haivenet kasvavat. Korvien liimaus petti viikko sitten, joten nyt ollaan menty luonnollisessa lookissa. Voipi olla, että vielä liimataan varan vuoksi, mutta aika suloinen neiti on ilman liimojakin.

Sisäsiisteys on jo varsin hyvissä kantimissa. Pisuja ei ole tullut kuin yhdet sisään pitkään aikaa. Perjantaina illalla rupesi pikkuneiti olohuoneen matolle lirittämään. Katsoin kyllä aiheelliseksi moittia ja motkottaa, sillä niin hyvin on pisut muuten ulos tullut tehdyksi. Kakatkin pääsääntöisesti menevät ulos. Kunhan vain G oppisi selvästi osoittamaan, että on hätä, niin olisi helpompi viedä oikeaan aikaan. Nyt pitää välillä viedä varan vuoksi. Mutta esim. työpäivinä ei tule mitään sisään eikä yöllä, vaikka Greetta osaakin jo hypätä sänkyyn ja sängystä pois.

Hallisiedätystä ollaan jatkettu. Tänään aamulla menin Greetan kanssa halliin istuskelemaan ja katselemaan agilitytreenejä. Ensin vähän sylissä tärisytti, mutta sitten alkoi kiinnostaa, kun koirat tekivät rataa. Ja namit maistuivat myös.  Iltapäivällä menimme uudestaan, ja silloin oli mukana myös setterilapsi Muru emäntineen. Ennen heidän tuloaan vähän haisteltiin ja ruvettiin tekemään tokon sivulletuloa ja vähän istu-seiso-maahan-leikkiä. Hyvin Greetta alkoi toimia, vaikka sivukorvalla kuuntelikin agilitypuolen treeniääniä. Murun tultua treenattiin tokon lisäksi myös matalaa treenikontaktiestettä. Se on pentusista hyvin kiva juttu, kun saa namia. Ja lopuksi vielä suoraa putkea. Kun laitoin putken päähän targetille makkaraa, johan alkoivat pikku-G:n hippulat vinkua putkessa. Ei ollut lainkaan aikaa jännittää, kun oli kiire herkulle.  Oikein positiivista kehitystä siis.

Greetta leikki edelleen tosi paljon Saagan ja Friidan kanssa kotona. On metkan näköistä aamulla, kun herätään, kun Greetta pyörii ja hyörii Friidan  ympäri, halailee ja mielistelee. Friida nostaa päätä ylös ja irvistelee ja pörisee, mutta se ei tarkoita mitään, sillä se antaa Greetan tehdän tuota vaikka kuinka paljon. Friida on myös metsäretkillä Greetan idoli, sillä Friida menee lujaa, ja Greetta peesaa täyttä vauhtia perässä.

 Friidan turkkia on kasvatettu ja se alkaa olla tosi nätin näköinen typykkä.
Tänään päästiin pitkästä aikaa Mannerin agilitytreeneihin. Ratapiirros oli tosi kivan näköinen.


Paljon vauhdikkaita paikkoja. Sekös on mukavaa. Ensimmäinen jumi tuli paikassa, jossa en ymmärtänyt mitään vaikeaa olevankaan. Nimittäin hypyn 6 Friida meni väärältä puolelta, kun en tarpeeksi vetänyt vitoshypyn jälkeen koiraa itseeni päin. Tätä hinkattiin. Seuraava paikka, johon tarvittiin tarkkuutta olivat hypyt 15 ja 16. Viidessätoista piti liike pitää kohti seuraavaa hyppyä, mutta kädellä vetää koira hypyn 15 yli. Itse piti olla sen verran edellä, että sain pakkovalssin tehtyä hypyllä 16. Seuraava hinkattava kohta oli öutki 25 ja sitä seuranneet hypyt 26 ja 27. Olin aivan tasan tarkkaan varma, etten kuuna päivänä saisi koiraa hypylle.27. Oli nähty, että joku koira hyppäsi hypyn 26 jälkeen hypyn 5 takaa päin. Tai hyppäsi hypyn 27 väärään suuntaan. Olin ekalla kerralla tosi paljon jäljessä, mutta sain kuin sainkin Friidan hypyn 26 yli. Se ehti tehdä pyörähdyksen, mutta meni hypyn 27 oikein päin. Tätä kohtaa hinkattiin sitten toisella kymmenminuuttisella. Viimeisellä kerralla lähetin Friidan keinun jälkeiselle hypylle hyvin läheltä putkea. Friida teki hypyn aivan upeasti, vaikka minä jo pingoin putken viertä eteenpäin - ja ehdin kun ehdinkin tekemään persjätön ennen hyppyä 26, jonka jälkeen hyppyjen ohjaaminen oli todella helppoa. Olin ainoa ohjaaja sinä päivänä, joka tämän ehti tehdä - eikä Friida suinkaan tullut putkessa kävelyvauhtia. Nina on ihanan kannustava tällaiselle pyylevälle hitaalle tätiohjaajalle. Tuli sellainen tunne, että ehkä tässä jotain osaa kuitenkin.

Käytin puomilla sitä kaariohjuria. Nina sanoi, ettei sitä kannattaisi laittaa kontaktin alun päälle vaan kontaktin eteen. Hyvin toimi siinäkin.

Hyvä treeni, hyvä mieli.

                                       Saaga ja Greetta leikkivät hammasteluleikkiä.







 Tästä kuvasta huomasin, että kas, pikkutytön eka hammas on irronnut. Yläeturivistössä on          
  verinen kolo.  Hampaaton hirviö kohta. :-)

Saija kävi hieromassa Saagan perjantaina. Edellisellä kerralla oli oikean puolen lannerangassa isot jumit ja edelleen samat jumit olivat olemassa. En minä osaa katsoa, oireileeko Saaga esim. liikkeessä sitä. Ei ainakaan mitään selvää näy. Mutta koska jotain täytyy tehdä, niin varasin Kouvolasta Saagalle viisi uittoaikaa. Siellä on Dogstock-liikkeessä 7x4m allas ja uittaja. Saaga "pääsee" sinne polskimaan kerran viikossa. Lisäksi täytyy alkaa säännöllisesti sen kanssa doboilemaan taas ja tekemään niskajumppaa, sillä niskassakin oli jumeja. Vaihdoin kaulapannan valjaisiin.  Kuukauden päästä on Saagalla taas hieronta. Katsotaan, onko uinnista ollut hyötyä. Saaga tuskin on kiitollinen, mutta onneksi se osaa uida.

1.3.2015

Polskintaa ja vähän tokoiluakin


Lähdimme tänään Hyvinkään Koirauimalaan pitkästä aikaa. Greetta pääsi ensimmäistä kertaa mukaan - tai ehkä omasta mielestään joutui-  joten päätin jättää toisen "innokkaan" uimarin, Saagan kotivahdiksi. Manu ja Krisse tulivat tietenkin mukaan matkaan

Greetalle oli tilattu uittaja. Pikkuneidin tyyli oli roiskimista ja pärskimistä, sillä tyyli oli enemmän laukkaa kuin uimista. Ja kun laukkaa vedessä, kuono menee veden alle. Mutta kun tarpeeksi kauan oli treenattu, niin jo alkoi loppupuolella ihan oikeaakin uimatekniikkaa löytyä.







                Välillä aina huilattiin, kun uiminen on pikkukoiralle aika rankkaa kuitenkin.
                                                                   Voi noita korvia!

                          Tässä on jo ihan oikean näköistä menoa. Siis sekä ylä- että alakuvassa.


 Vihdoin koitti vapaus uimisesta ja liiveistä. Greetta saattoi ravistella turhat vedet pois.

                                                            Märkä kuin uitettu koira.

Isot jatkoivat vielä uimista ja Greetta tepsutteli hallissa ihan tyytyväisenä. Yllättävän vähän se reagoi halliin ja ääniin. Vaikkei se varmaan hirveän ihastunut tähän lajiin ollutkaan VIELÄ , niin ei se mitenkään kiljunut (kuulemma sellaisiakin shelttejä on) eikä panikoinut.


Vielä videota uimaretkeltä. Friida piti taas muutaman kerran laittaa hihnan kanssa uimaan, kun sillä on ylikierroksia aina alussa ja se vain juoksentelisi. Jännä juttu sekin.

Toko-koe oli ja meni. Ei saatu tulosta, mikä ei yllättänyt, sillä niin alussa vielä ollaan evl-liikkeiden treenaamisessa. Seuraaminen oli huonoa, joten senkin kanssa on pakko alkaa tehotreenit. Ei siitä kokeesta muuta.