Juhlaa juhlan jälkeen

                                                                         Ensin oli joulu.

Se vietettiin Lappeenrannassa isän kanssa. Kelit olivat sateiset ja liukkaat, eikä missään oikein päässyt juoksemaan irti, joten koirilla oli rauhallista hiljaiseloa, jonka niiden päät kestivät oikein hyvin. Tapanina käytiin pitkällä kävelylenkillä Franklinin ja Meegan emännän kanssa. Teki hyvää meille kaikille.

Saaga on ottanut ilon irti kaikista pehmeistä makuupaikoista. Se on oikein tehnyt taidetta sohvatyynyjen asttelelusta.

                                                     Mutta niinhän se tekee kotonakin.

Juhlapäivä numero 2 on tänään, sillä ihana Friida täyttää tänään seitsemän vuotta.

Juhlapäivän kunniaksi se ( ja muut)  pääsi Marikan koirien kanssa irrottelemaan metsälenkille ja sitten vielä päivällä Maijan kanssa agiliitelemään. Oi oi, kuinka se nautti. 

Minusta seitsemän vuotta on jo melko korkea ikä. Mutta Friida on sellainen touhutäti ja eloisa persoona, ettei sitä kyllä ikä paina millään lailla. Ja koska se on koko elämänsä ollut terve kuin pukki ja rakenteeltaan terve  myös, mikä on porhaltaessa.  Ihana harrastuskaveri ja suloinen koirakaveri <3

Illalla vielä kävimme Greetan kanssa Vantaalla toiseksi viimeisessä suuntakäskytreenissä, joka ei mennyt mainittavan hyvin. Minä en oikein osaa käyttää tuota sähikäistä ( ohjeet eivät tulleet samassa paketissa) ja hommat eivät oikein etene, kun on vaikeita treenejä. Se on kyllä Greetan kunniaksi sanottava, että se jaksaa toistaa ja ottaa uudestaan, mutta maltti kuunteluun kyllä on vielä vaiheessa.
Huokaus! Pitkä ja kivinen tie tämä agility on tämän koiran kanssa. Lisenssi on kuitenkin tulevaksi vuodeksi lunastettu, joten suunnitelmia on.

Huomenna suuntaamme siskon luo Helsingin Käpylään. Matkalla teemme pysähdyksen Porvoon Eläinlääkäriasemalle. Saaga nukutetaan, korvat nypitään ja otetaan näytteet, jotta nähdään, mikä on korvien kunto tällä hetkellä. Pidetään peukkuja, että kaikki on ok.