Puuhakasta elämää, etenkin Mollylla

 Koska toko-koe oli lähetymässä, piti ennen sitä tehdä vielä kenraaliharjoitus. Tein kaikki liikkeet Haminan hallissa ja Molly sai palkkaa joka liikkeen jälkeen. Haminan halli on pieni, joten täysimittaisia liikkeitä ei oikein onnistu saamaan. Ja kaukokäskyt ovat vielä vaiheessa etenkin matkan suhteen, mutta olin kohtuu tyytyväinen tähän kehitysvaiheeseen.

Käytiin pari päivää ennen agilityn möllikisaa treenaamassa etenkin keppejä. Kyllä ne koko ajan kehittyvät.

Perjantaina 24.4. oli agilityn möllikisat Kotkan hallissa. Olin ilmoittanut Mollyn mölleimpään luokkaan, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Vähän taisi typykkää jännittää, kun vauhti oli alussa aika hiljainen, mutta loppua kohti parani eikä se tehnyt virheitä. Noin pitkää rataa ei olla tehty ja välimatkatkin olivat aika suuret Mollylle, mutta ihan hyvä suoritus näillä taidoilla kuitenkin.

Olin edellispäivänä tilannut netistä VetaPetistä Nutrolin Senioria ja Trikem Hyaluronia pullot, kun olivat vähän alennuksessa, ja möllikisapäivänä olivat jo lähikaupassa. Nopeaa toimitusta.

Sitten tuli toko-kisa-päivä. Mollyn oli tarkoitus aloittaa, koska halusin viedä heti koiran kotiin, kun suoritus on tehty ja sitten palaisin hallille talkoilemaan kehäsihteeriksi alempiin luokkiin. No, ei oltu ensimmäisiä vaan viimeisiä, koska pienten koirien mitoilla mentiin eikä ollut muita pieniä koiria kisassa. HuomasinMollysta, että edellisestä toko-kisasta oli pitkä aika, kun se kehään mennessä ( ilman hihnaa - sitä ei ole riittävästi treenattu sitäkään) oli vähän huuhaileva eikä seurannut vierellä. 

Liikejärjestys oli tämä.

Yksilöliikkeet siis kahdessa osassa. 

Ensin oli paikkis.

Molly suoritti muuten oikein hyvin, mutta ennakoi ylösnousua, vaikka oli eka ylösnousija. 

Mollyn ensimmäinen yksilöpätkä oli vallan huuhaata. Kaukoissa se ehkä hämmentyi siitä, että olin niin kaukana, joten se teki ihan omituisia ratkaisuja. Sitten mentiin hyppyhässäkkään. Se ei havainnut kartioita vaan lähti minne sattuu. Nollahan siitä tuli. Lähetin sen kuitenkin vähän lähempää kiertämään ja se teki liikeen loppuun asti aivan kelpo tavalla. Ja kun tuo kartion bongaus on sillä ollut varsin varma. 

Lopuissa liikkeissä oli useammassa yhtä ja toista pientä häröilyä. Seuruussa se ei ollut sinnikäs, ja alkoi jossain vaiheessa vähän jätättää. Luoksetulossa vähän ennen sivulle tuloa se bongasi seinän vieressä naulauslevyn ja sitä piti mennä katsomaan. Ruudussa se pysähtyi ensin ruudun eteen eli tarittiin toinen käsky. Sitäkään se ei ole ikinä tehnyt. Tunnarissa haki oman, mutta pysähtyi matkalla pureksimaan. Eli paljon kummallista häröä.

Siis niinkuin tiesinkin, vaiheessa ollaan, mutta kyllä se osan liikkeistä osaa treeneissä paljon paljon paremmin. Saatiin kuitenkin kolmostulos, koska kiltti tuomari. 

Koska kesällä toko-kokeet ovat yleensä aina ulkona, me emme kisaile tokoa, vaan käytämme ajan treenaamiseen. Syynä se, että Mollylla on huono kuumuuden kesto.  Ja treenaamme KKSn hallissa, jotta saamme harjoitusta oikeilta etäisyyksiltä.

Vein Mollyn kotiin ja palasin kiireesti kehäsihteerihommiin. Olin varsin naatti illalla. Yritin mennä ajoissa nukkumaan, koska sunnuntaiaamuna piti herätä aikaisin. Olin menossa Haminan agilitykisoihin ratahenkilöksi. Herätys kello seitsemän korvilla.

Aamulla näytti tältä:

Lunta oli tullut reilusti ja autossa oli tietenkin kesärenkaat. ( onneksi uudet) Mutta ei voinut muuta kuin startata vähän ennen kahdeksaa. Onneksi isot tiet olivat vähän paremmassa kunnossa ja ihan kunnialla pääsin pelipaikoille. 

Olin siis rakentamassa ratoja ja nostamassa pikkumini-mini-medin kolmen kisan aikana rimoja. Yksi hauska tapaus sattui. Marjo ja parson Kuula toisella radalla tulivat läheltäni. Kuula yllätti. Sillä on taipumus kuulemma tällaiseen.

Sain märän pusun suoraan nenääni. Sitten saas rata jatkui. Kyllä huvitti. Kaikki tapahtui todella vauhdilla. Kolmannella radalla olin poispäin kääntyneenä eikä Kuulan enää tarvinnut tulla suutelemaan. 😚

Lähdin ennen yhtä kotiin aika naattina. Mutta koirat piti heti viedä lenkille. Onneksi lumi oli jo paljon sulanut,

Sama puu aamulla ja illalla. Molemma värikuvia.

Lähdettiin vielä myöhemmin iltapäivällä Eijan ja koiriensa sekä Mollyn ja Greetan kanssa KKSn hallille vähän agsaamaan. Minun jalkani ja etenkin nivelrikkopolveni olivat aivan tönköt viikonlopun ahkeroinneista. Se näkyi kyllä agilityradallamme säälittävänä juoksuyritelmänä.

Sitten mentiin metsään vielä hyvälle lenkille ja koirat olivat oikein tyytyväisiä. Minä olin superväsynyt kaiken jälkeen ja menin ajoissa nukkuman.

Tänään sitten ei treenattu yhtään mitään. Käytiin tyttöjen kanssa Citymetsässä. Paljon oli haistelua ja vähän spurttailuakin. Se teki kaikille hyvää. Paitsi että minä en spurttaillut.

Haisteluosuus

Juoksuosuus