Mollyn lupaavasti alkaneet agilitytreenit loppuivat sitten lyhyeen. Käytiin jonkin aika sitten eläinlääkäri Jaana Pätilän silmä-sydän-polvitarkissa. Silmät ja sydän olivat oikein ok,mutta molemmissa polvissa patellaluksaatio ( arvo 2 ) eli polvilumpiot liikkuvat ja ne saa helposti pois paikoiltaan. Silloin ei käy niin raju liikunta kuin agility on.
Onhan agilitysta luopuminen haikeaa, mutta onhan meillä noita harrastuksia. Tuloksen jälkeen huomaisinkin kerran, kuinka Mollyn oikea jalka meni sivuun ilmaan ja se vähän nykäisi sitä, oletettavasti siksi, että saisi lumpion paikoilleen. Varmaan on tehnyt satunnaisesti muulloinkin, mutta en ole älynnyt tarkkailla.
Suuri huoli ovat siis polvet ja niiden mahdollisimman hyvässä kunnossa pysyminen. Mentiinkin viime perjantaina Kouvolan AitoVetiin Katja Räty-nimiselle fysioterapeutille saamaan ohjeita polvien vahvistamiseen. Molly oli kyllä hirmuisen reipas ja nopeasti asioita älyävä pikkukoira. Tehtiin mm. sellaista liikettä, jossa koiran takajalat ovat tasapainotyynyllä ja etujalat korokkeella. Nostettiin ristikkäisiä etu- ja takajalkoja. Kun nostettiin oikeaa takajalkaa, Mollyn oli vaikeampi pysyä pystyssä ja keskivartalo kaareutui tasapainon pitämiseksi. Vasen takajalka oli vankempi. Eli näitä nostoja pitää tehdä, samoin matalien esteiden yli menemistä hitaasti, välillä istuttaen, jotta joutuu vähän pomppaamaan yli.
Kunhan tässä jumpataan, haluan viedä Mollyn spesialistille ja polvikuviin. Jos vain mahdollista, ainakin sen oikean polven haluaisin korjauttaa, mieluiten molemmat. Kun on nuori koira, jolla ei varmaan mitään hirveitä nivelrikkoja vielä ole, niin voisi toipua nopeasti. Mutta katsotaan sitten, mitä tuleman pitää. Onneksi pikkutyyppi painaa ziljoonaa lumella ja on iloinen itensä koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti