Kuulun kahteen koiraseuraan. Kotkan Koiraystäväin Seuraan liittyin noin 30 vuotta sitten. 27.7. juhlistettiin seuran 35-vuotista taivalta kakkukahveilla ja droonikuvalla. Seuran jäseniä on toki enemmän, mutta paikalla olijat pääsivät edustamaan kaikkia seuran jäseniä.
Kymmenen vuotta aikaisemmin olin mukana 25-vuotis flash mobissa Jokipuistossa. Silloin pääsi Saaga mukaan. Ollaan tuossa etualalla. Minä selkä kuvaajaan päin ja Saaga ihmettelee vierellä. Nämä ovat hauskoja muistoja.
Mollyn kanssa käytiin joitain kertoja uimassa TokiSpassa kahdestaan. Ensin otettiin puolen tunnin aika, mutta se oli sille ihan liian pitkä. Sitten varattiin vain 15 minuuttia ja se oli oikein riittävä aika uimiselle. Molly on hyvä uimari.
Uimisen varjopuoli oli siinä, että turkki oli kostea pitkään ja takkuuntui aika lailla. Koska Molly on myös helleherkkä ja iso turkki turhan paksu helteelle, niin päätin, että vaikka oltiin turkkia kasvatettu, niin nyt oli syytä ajaa turkki alas. Tämän trimmin jälkeen se saa kasvaa kevääseen asti, jolloin taas turkki lähtee lämpimien kelien tullessa.
Mentiin siis Eija-kasvattajalle kyläilemään trimmaukseen 2.8.
Ensin vähän juoksentelua.
Sitten hommiin.
Hirveä hiki tuli
Turkki lähtee.
Kevyt on olo.
Äiti rakas ja onnellinen tytär
- Mitäs sinulle on tehty? kysyy Dolly-sisko.
Poseerauksia: vaalea tummaleuka on Peggy, musta on Kitty-äiti ja harmaa Dolly-sisko.
Koska Eijan koirat eivät ole mitään kuuliaisia poseeraajia, niin onneksi oli taskussa herkkuja
ja onnistuin saamaan näin monta kuvaa. Alimmassa alkoivat jo itse asettua herkun toivossa.
Ainakin Dolly. Mutta kun ei heti herkkua kuulunut, se poistui paikalta.
Ainakin Dolly. Mutta kun ei heti herkkua kuulunut, se poistui paikalta.
Kuuliaiset odottajat
Trimmauksen jälkeen oli ihmisillä grilliherkkuja tarjolla.
Koirat tietenkin osallistuivat hommaan.
Koirat tietenkin osallistuivat hommaan.
Hei, me grillataan.
Dolly seuraa lähietäisyydeltä toimintaa.
Kitty 💓
Dolly vartioi laukkuani.
Ollaan Mollyn kanssa oltu todella tyytyväisiä lyhyeen turkkiin.
Seuraavana päivänä oli sitten taas koirasuvun tapaamista. Tällä kertaa oli Greetan kasvattaja Eija järjestänyt perinteiset Windydreams-päivät. Mentiin vähän myöhässä, sillä olin talkoilemassa ensin oman seuran agikisoissa. Mutta hyvin ehdittiin. Paikalle oli päässyt vain muutama muu kasvatti. Kaikki poikia. Greetta ei ollut pojista kovin kiinnostava, mutta Mollya yrittivät sekä Wille että Max liehakoida ja Molly katsoi parhaaksi istua sylissäni suurimman osan aikaa. Kalle, vanhempi sheltti, ei ollut yhtään innostunut Maxista, joten se oli karanteenissa, kun saavuttiin.
- Kukas sinä olet ja mitä ihmeen rotua? Max vasemmalla, Wille oikealla.
Greetalla lienee iän tuomaa arvovaltaa nuorempiin poikakoiriin, sillä se suhtautui niihin yllättävän ystävällisesti ja pojatkin olivat sangen kohteliaita. Ja sekin ihme nähtiin, että Greetta vähän teki leikin tynkää Willen kanssa. Meinasin pyörtyä.
Taisi trikkipoika olla erityisen komea Greetan mielestä. Maxin kanssa se ei leikkinyt,
Greetta peesaa äitikultaansa Sabia, joka joulukuussa täyttää 15 vuotta.
Kalle-poika oli karanteenissa omistajansa vieressä, missä se murrasi aina, kun Max tuli lähietäisyydelle.
Sabine
Mollyn ja Maxin leikit
Eija suojaa Mollya innokkaalta sulholta.
Greetan pose ( korvakarvat on siistitty)
Sabikin tulee ihmettelemään, mitä ihmettä Max puuhaa.
Wille ja Kalle lähtivät pois ja sitten oli aika ottaa loppupose, joka oli helpompi ottaa, kun oli vain yksi poika paikalla. Max laitettiin istumaan mahdollisimman kauas Mollysta.
Molly, Greetta,Haiku, Sabi ja Max. Tanka oli sisällä, koska sillä oli juoksut.
Jatketaan seuraavalla kerralla lisää. Vielä ei olla ajan tasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti