Greetta pääsi vielä kerran Marjutin kanssa agilityn Suomenmestaruuskisoihin sekä yksilökisaan että joukkueeseen 22.-24.8.. Lähtö oli aikaisin perjantaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltana. Kisapaikkana oli jälleen Valkeakoski.
Perjantaina olivat etkot eli järjestävän seuran kaksi omaa kisaa. Näin koirat saivat tuntumaa kenttään. Greetalla ei suurta sukseeta tullut niillä radoilla. Toiselta radalta tuli kontaktivitonen puomilta. Se oli muuten hieno rata. Ja hyppikseltä kymppi.
Hyppyrata
Agirata
Varsinaisena kisapäivänä meni kyllä hienosti. Miniosallistujia oli 161 ja vain 40 pääsi finaaliin. Greetta teki nollaradan hyppyradalta ja oli sijoituksissa 37 eli pääsi kuin pääsikin finaaliin. Kyllä oli hermoja raastavaa seurata tuloslistojen päivittymistä, että riittääkö Greetan tulos finaaliin. Niin hienoa, että riitti.
Finaaliradalla tuli yksi vitonen, mutta loppusijoituksissa Greetta oli 18. Eli jos otetaan huomioon kaikki tulokset niin se, että kohta 11-vuotias koira oli 18/161 , on aivan superhuippusaavutus.
Tässä agirata.
Koirakuvat.fi Jukka Pätynen oli yhden kuvan ottanut Greetasta ja Marjutista.
Se piti ehdottomasti ostaa. Huippupari.
Ylemmän kuvan Marjutista, Terrasta ja Greetasta otti Jenna Kontio.
Joukkuekisassa Greetta teki radalla vitosen, Terra nollan, muut hylyn,
joten ei suurta sukseeta siellä.
Vielä jaksoi vanha koira pinkoa. <3
Minijoukkue: Noora ja Mystery, Marjut ja Terra ja Greetta,
Ninni ja Aro. Kuva Jenna Kontio
Kotiin tuli väsynyt koira. Se söi ruokansa ja sitten sitä ei näkynytkään muutamaan tuntiin, kun se oli
vetäytynyt nukkumaan omaan rauhaansa.
On se hieno agilitykoira.
Mollyn kanssakin kisattiin.
Sunnuntaina oli Hyvänmielen Koiraharrastajien rally-toko-kisa. Olisi ollut tuplamestari, mutta koska ei olla taas aikohin kisattu Mollyn kanssa, arvelin, että yksi rata on enemmän kuin tarpeeksi. Ja hyvä niin. Oli aika kuuma päivä.
Tuomari oli Riikka Timonen, tosi symppis tyyppi, ja rata oli mielestäni oikein kiva. Halli on pieni ja ihmiset lähellä. Mollyn piti tähyillä sinne ja tänne ja se oli taas hidas. Ei ollu mitään kuvaa, miten kaiken kaikkiaan meni, kun tuntui, että sai pikkutyyppä kiskoa perässä. Yllätyin, kun tuloksissa oli, että saatiin 77 pistettä. Ilahduin kovasti. Vaan se olikin väärä tulos, sillä yhtä kymppiä ei huomattu tuloslaskennassa ja saatiin siis 67 pistettä eikä tulosta. Däm! Mutta oli hyvä harjoitus.
Hiki ja väsy tuli pienellä.
Pientä sydämentykytystä aiheutti auto, sillä se ei meinannutkaan käynnistyä hallin pihalla vaan ilmoitti, että akku on tyhjä. Stressikäyrä nousi korkealle. Mutta yhtäkkiä auto alkoi pihistä ja sain kuin sainkin sen käyntiin. Päästiin kotiin ja auton laitoin välittömästi lataukseen. Ei olisi pitänyt olla mitään akkuongelmia, sillä edellisellä viikolla käytiin pitemmissä reissuissa, joissa akun olisi pitänyt latautua hyvin. Ja kun autosta ei löydy mitään kohtaa, joka kertoisi, mikä on akun tilanne, niin ylläareitä voi tulla. Nyt pitää joka viikko ladata autoa varan vuoksi yön yli.
Pieni suurisilmä kanervien keskellä on niin suloinen.
Olin ilmoittanut Mollyn myös Haminan seuranmestaruus-rally-kisaan. Harjoitus on aina tarpeen. Paikka oli Simonkenttä ja sää oli epävakainen. Juuri kun alkoi mestariluokka, alkoi sataa oikein kunnolla.
Tuomarina oli Salme Kytömäki ja hän oli tehnyt tällaisen radan:
Tässä Mollyn suoritus. Alussa sählinkiä, mutta sitten ihan hyvää tekemistä, eikä sade haitannut.
Kolme koirakkoa kisasi mestariluokassa.
Molly sai 93 pistettä ja voitti seuranmestaruuden!!!!
Minä olin ihan märkä, mutta hyvin hyvin iloinen. Molly on ihan cool.
Molly ei toimi, jos on helle tai kuuma. Mutta näköjään sade ei haittaa sen tekemistä ollenkaan.
Greetta oli mukana autossa ja käyttäytyi oikein hienosti. Muutaman ohi kulkeneen koiran haukkui, mutta hiljeni kerrankin heti, kun komensin.
Kotimatkalla sade loppui ja taivas alkoi seljetä.
Kotona otettiin vielä virallinen pose.
Väki oli reissun jälkeen vähän väsynyt.
Seuraava kisa Mollylla lienee seuranmestaruus-toko-koe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti