Terve toivottavasti

 

Käytiin Greetan kanssa toissapäivänä Oiwallisella eläinklinikalla jälkitarkistuksessa. Antibioottikuuri loppui silloin ja päätin, että koska on ollut kyse varsin pitkällisestä vaivasta, en ota riskiä, että jotain jäisi minulta huomaamatta, vaikka peräpää jo hyvältä näyttikin. 

Marika-tohtori tutki anaalit ( toisessa vähän massaa, mutta ihan normaalia) ja katseli perää. Hän havaitsi pientä punotusta, ja vaikkei antibioottia eikä voitelua enää jatketakaan, hän varan vuoksi antoi kortisonipistoksen vähän buustaamaan koiran oloa. Samalla reissulla ostin kipulääkelevyn, sillä huomasin kotona, että edelliset olivat vanhenneet. Aina pitää olla kipulääkettä kotona varan vuoksi. Greetta on ollut onnellinen ilman kauluria ja rauhallinen muutenkin peränsä suhteen, joten toivotaan, ettei mitään takapakkia enää tule. 

Molly on onneksi ollut kaikin puolin terve ja karva kasvaa komeasti. Käytiin viime viikolla Haminan hallilla.

Tehtiin ohjatun noudon suuntia namikupeilla.

Lisäksi tehtiin perään yksi ohjattu nouto kapuloilla.

Tehtiin tunnaria. Ekalla kerralla huuhaili. Mikä lie haju vei keskittymistä pois, mutta löysi oman. On kyllä hyvä, ettei se maistele vääriä kuitenkaan. Toinen tunnari oli sujuva.

Lisäksi tehtiin kaikki jätöt.  Molly helposti juuttuu edelliseen, ja kun edellisellä kerralla tehtiin paljon istumista, niin seisominen ei sujunut ollenkaan. Nyt tehtiin kaikki peräkkäin ja aloitettiin seisomisesta, niin ei ollut ongelmaa ollenkaan.

Hyppynoutoa tehtiin. Kapula pomppi minne sattuu, mutta tärkeintä oli eteen tulon vahvistaminen.

Ihan hyvä omatoimitreeni.

Viime perjantaina oli meidän treeniryhmän treeni Koirakkona-hallissa. Oli aivan karsea lumikeli. Halli oli mukavan lämmin. Kaksi koiraa treenasi samaan aikaan ja ihan kivasti Molly pystyi treenaamaan häiriössä. Pois lähtiessä käännyin hallin pihasta liian nopeasti ja auto ajautui sivuttain ojaan. Koska vauhti oli hyvin hiljainen ja lumi pehmeää, mitään ei käynyt koiralle, autolle eikä minulle, mutta pois en päässyt. Onneksi perässä ajoi tuntematon mieshenkilö ja treenikaveri Marianne, jotka saivat pökättyä autoa sen verran, että pääsin ulos. Sitten mies asettui ratin taakse ja me naiset työnsimme autoa pyydettyihin suuntiin. Hän saikin auton peruutettua tielle takaisin. Kiittelin vuolaasti avusta kaikkia. Kotiin ajelin tosi rauhallisesti, sillä keli oli edelleenkin ihan hirveä. 

Tänään on lämpöasteita ja piikkikenkäkeli. Tänään mennään Citymetsään. Siellä ei ehkä ole niin liukasta.