Mollyn toko-treeniä

 Käymme kohtuullisen säännöllisesti treenaamassa Haminan hallissa tokoa Mollyn kanssa. Samalla tulee koirien lenkitys hoidettua metsäpoluilla. 

Tänään oli taas treenipäivä. Tässä vähän videoevidenssiä asiasta.

Ensin tehtiin ruutu kera targetin. Molly pysähtyy varsin hyvin ja menee maahan myös hyvin.

Kun tulee toistoja ja target otetaan pois, ei meno ole ihan yhtä varmaa ja maahan menossa tulee askelia. Videon päivänumero on näköjään ihan päin  honkia.

Jatkamme tämän taidon vahvistamista.

Tehtiin muutama hyppynouto. Hypyn korkeus 25 cm. Molly meinasi toisella kerralla suunnata ohi, mutta lisäohjauksella palasi hypyn kautta. Eteen tulo kapulan kanssa on jo aika varmaa. Välillä voi olla hiukan vino.

Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Pitäisi keksiä vielä parempi alusta, mutta kyllä tuollakin kohtuu hyvin onnistuu. Target on etutassuille, sillä olen huomannut, että ne Molly hahmottaa paremmin.

Sitten tehtiin kaukoja ilman alustaa.  Ylösnousut ovat jo aika hyvät. Maahan menossa ja istumisessa koira tarvitsee vielä tukea. Mutta eipä voittaja-luokka ihan lähiaikoina ole kisasuunnitelmissa.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista ja jättöjä. Seuruun pidin lyhyenä ja paljon annoin palkkaa, sillä seuruu on ollut todella heikko lenkki. Nyt Molly jo aika sinnikkäästi jaksaa seurata eikä jää jälkeen. Jätöt menivät tällä kertaa kaikki oikein.

Sitten lopuksi oli vuorossa luoksetulo. Tällä kertaa sivulle tulo oli oikein hyvä ja suora. Sivulle tuloa ollaan treenattu ja olen lopettanut kädellä huitomisen. Sen sijaan pidän käden suorana ( nami sormien välissä) enkä katso koiraan. Tosi usein sivulle tulo suoraan onnistuu hyvin. 

Palloleikkiä vielä lopuksi ja sitten lähdettiin kotimatkalle.  Treeni jatkuu.

Molly täytti 4 vuotta eilen

 

Pari syntymäpäiväpotrettia ensialkuun. Ja muistoksi kuvia ihan pikkuruisena ja vähän vanhempana pentusena. Varmaan löytyvät täältä blogistakin. On se ollut tumma vauvana.

On kyllä hämmentävää, että minun tanhupalloni on jo ihan aikuisen iässä. Tokihan se on järkevöitynyt eikä ole sellainen pentuleikkisä enää, mutta kaikki rakastettavat piirteet ovat tallella. Se on sylikoira ja halikoira ja yöllä nukkuu ihan kiinni tai ainakin sentin päässä minusta. Näin se aika rientää. 

Kävin syntymäpäivänä kuvaamassa Tajmadorassa uusia portugeesinpentuja ja piti ottaa myös kuva toisesta päivänsankarista, Dolly-siskosta. On sekin todella söpö.

Greetta kävi perjantaina rokotuksilla. Sen sydän kuunneltiin ( oli ok) , hampaat tsekattiin ( varsin ok, vuosi sitten on putsattu) ja pyllypuolikin oli ok. Joten nyt se voi taas jatkaa agilitytreenejä ja kisaamistakin. Doping-varoaika loppui nimittäin tänään.  Ensi kuun alkupuolella on täällä lähellä kisat ja jos kaikki sujuu treeneissä hyvin (onhan tässä ollut varsin pitkä treenitauko), niin Marjut ottaa Greetan mukaan kisaamaan. 

Lumet ovat näiden kuvien jälkeen lähteneet lähes kokonaan. Onneksi lämpöasteiden myötä ovat myös jääkentät pienentyneet merkittävästi. Saija hieroi viime viikolla koirat ja molemmat olivat aika juntturassa. Uskon, että pääsyyllinen on ollut tämä ikävä liukas keli. Jumit aukenivat molemmilta ja tällä viikolla aloitamme taas juoksumattoilun eli lihaskuntoa ja kotijumppaa molemmille tiedossa.

Molemmat koirat rakastavat ennen joulua ostamaani pehmoista peittoa. Minäkin tykkään siitä.

Terve toivottavasti

 

Käytiin Greetan kanssa toissapäivänä Oiwallisella eläinklinikalla jälkitarkistuksessa. Antibioottikuuri loppui silloin ja päätin, että koska on ollut kyse varsin pitkällisestä vaivasta, en ota riskiä, että jotain jäisi minulta huomaamatta, vaikka peräpää jo hyvältä näyttikin. 

Marika-tohtori tutki anaalit ( toisessa vähän massaa, mutta ihan normaalia) ja katseli perää. Hän havaitsi pientä punotusta, ja vaikkei antibioottia eikä voitelua enää jatketakaan, hän varan vuoksi antoi kortisonipistoksen vähän buustaamaan koiran oloa. Samalla reissulla ostin kipulääkelevyn, sillä huomasin kotona, että edelliset olivat vanhenneet. Aina pitää olla kipulääkettä kotona varan vuoksi. Greetta on ollut onnellinen ilman kauluria ja rauhallinen muutenkin peränsä suhteen, joten toivotaan, ettei mitään takapakkia enää tule. 

Molly on onneksi ollut kaikin puolin terve ja karva kasvaa komeasti. Käytiin viime viikolla Haminan hallilla.

Tehtiin ohjatun noudon suuntia namikupeilla.

Lisäksi tehtiin perään yksi ohjattu nouto kapuloilla.

Tehtiin tunnaria. Ekalla kerralla huuhaili. Mikä lie haju vei keskittymistä pois, mutta löysi oman. On kyllä hyvä, ettei se maistele vääriä kuitenkaan. Toinen tunnari oli sujuva.

Lisäksi tehtiin kaikki jätöt.  Molly helposti juuttuu edelliseen, ja kun edellisellä kerralla tehtiin paljon istumista, niin seisominen ei sujunut ollenkaan. Nyt tehtiin kaikki peräkkäin ja aloitettiin seisomisesta, niin ei ollut ongelmaa ollenkaan.

Hyppynoutoa tehtiin. Kapula pomppi minne sattuu, mutta tärkeintä oli eteen tulon vahvistaminen.

Ihan hyvä omatoimitreeni.

Viime perjantaina oli meidän treeniryhmän treeni Koirakkona-hallissa. Oli aivan karsea lumikeli. Halli oli mukavan lämmin. Kaksi koiraa treenasi samaan aikaan ja ihan kivasti Molly pystyi treenaamaan häiriössä. Pois lähtiessä käännyin hallin pihasta liian nopeasti ja auto ajautui sivuttain ojaan. Koska vauhti oli hyvin hiljainen ja lumi pehmeää, mitään ei käynyt koiralle, autolle eikä minulle, mutta pois en päässyt. Onneksi perässä ajoi tuntematon mieshenkilö ja treenikaveri Marianne, jotka saivat pökättyä autoa sen verran, että pääsin ulos. Sitten mies asettui ratin taakse ja me naiset työnsimme autoa pyydettyihin suuntiin. Hän saikin auton peruutettua tielle takaisin. Kiittelin vuolaasti avusta kaikkia. Kotiin ajelin tosi rauhallisesti, sillä keli oli edelleenkin ihan hirveä. 

Tänään on lämpöasteita ja piikkikenkäkeli. Tänään mennään Citymetsään. Siellä ei ehkä ole niin liukasta. 

Loppiainenkin meni

Vuodenvaihteen lumettomuus vaihtui ensin pieneen lumipeitteeseen ja sitten paukkupakkasiin. Koirille paksut vällyt päälle ja pidemmälle kävelylle tossut jalkaan, sillä Molly nostelee kinttujaan todella herkästi. Tehtiin pikaulkoilu joen rannalle ja koirat saivat vähän juoksennella. Juostessa eivät tassut niin helposti palellu.

                                                 Pakkaspuita, sininenn taivas ja ihana valo

Eilinen oli siis pakkaspäivä. Käytiin Mollyn kanssa Haminan hallilla treenaamassa ja tänään taas uudestaan.  Pitää hakea varmuutta avo-toko-liikkeisiin ja ei niitä saa kuin toistoilla. Nämä videot tältä päivältä. 

Aloitettiin ruudulla. Ruudussa ei ole mitään targetia enää, enkä käynyt näyttämässä paikkaa, vaan koiran piti itse hakeutua riittävän taakse. Se on jo pikkuhiljaa alkanut onnistua. Lisäksi erillisenä treenataan voittaja-kävelyä ja vauhtia ruudusta tuloon haen lelulla.

Sitten tehtiin kierto mahdollisimman pitkästä matkasta. Jätin tietoisesti ruudun kartioineen näkyviin, mutta Molly ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan se teki hyvän kierron ja palasi oikein nättiin perusasentoon. Sitäkin ollaan treenattu paljon.

Sitten tehtiin hyppynoutoa. Ensin Molly tuli kerran alustalle eteen ja kaksi kertaa treenattiin ilman alustaa eteen tuloa. Ekalla kerralla olin liian lähellä hyppyä. Toisella kerralla tuli paremmin. Ja vaikka kapula meni kierron viereen, ei se häirinnyt yhtään Mollya vaan se keskittyi kapulaan.

Avo-kakeja ollaan tehty kaukaa. Tänään Molly hiukan eteni, mutta yleensä se pysyy paikoillaan. Viimeisenä oli seisomaan nousu, jossa myös eteni, mutta sekin on usein onnistunut paikoillaan.

Sitten tulin lähemmäs tekemään loppuja. Ihan alkuvaiheessa ollaan, mutta eipä ole kiirettä voittajaan, joten aikaa on. Paljon tehdään voi-kakeja ihan läheltä kotona.

                                                            Tunnari oli oikein hyvä.

Seuruuta tehdään pätkissä ja paljolla palkalla. Pitkissä matkoissa helposti jätättää. Minä huitelen kädellä ihan liikaa. 

                                             Lopuksi tehtiin luoksetulo, joka oli oikein nätti.

Greetan pylly on jo parempi.

Kun se oli viime perjantaina vielä varsin punainen ja kipeän näköinen

                 --- niin tänään punerrus oli jo paljon vaaleampi ja peräaukko pienempi. 

Vielä Greetta on kotona ja autossa kauluri kaulassa ja housut jalassa, mutta selkeästi se on rauhallisempi eikä peppu sitä häiritse. Antibioottikuuri ja voitelu kaksi kertaa päivässä jatkuvat vielä tämän viikon. Toivotaan parasta, että sitten olisi tämä vaiva ohitettu. 

Kuvakevennys Greetasta:

Greetta harrastaa kävelypissoja.  On aina harrastanut.  Tänä aamuna se teki todella piitkät pissat              (tuotosviiva alkaa melkein kuvan ylälaidasta - toisen tumman kohdan vierestä -  ja päättyy Greetan viereen).  Taiteilija on tyytyväinen teokseensa. 😊

 

                                                - Ei mulle saa nauraa. Hätä mikä hätä.

                                                   Lopuksi vähän Mollyn iltariehuja.

Hyvää Uutta Vuotta 2025

 

Uuden vuoden vaihtumista vietettiin kotona.  Saatiin kutsu Fannin kotiväen mökille, mutta koska Greetta oli puolikuntoinen, päätin, että ollaan kotosalla.  

Aamulla startattiin auringon noustessa Citymetsään, jonne olin varannut puolen tunnin ajan. Päätin, että päivän pääulkoilu on siinä. Oltiin paikalla jo noin puoli tuntia ennen, joten suoritettiin ensin kävelylenkki ja koirat tekivät hätänsä ennen aitaukseen menoa.

                         Pikkupakkanen ja upea taivas ja valo. Oli hyvä aika lähteä ulos.

Eipä Citymetsässä paljon juoksua harrasteta, sillä siellä on niin paljon toisten koirien hajuja, että kaikki aika meni jälkien haisteluun. No, siinä saavat aivotkin vähän puuhaa. Eikä lumesta ollut "haittaa", kun oli paljas maa.

                                                        Näistä tuli hauskat kuvat. 

                         

Ulkoilun jälkeen aamupala maistui kaikille.  Toinen pienempi kävely tehtiin alkuiltapäivästä ja viiden jälkeen pissatin molemmat. Satunnaisia paukahduksia kuului, mutta eivät koirat reagoineet niihin kovinkaan paljon.

Kunnes kello löi kuusi ja alkoi ensimmäinen tykistökeskitys. Greetta otti paukut paljon rankemmin kuin Molly. Greetta oli levoton ja haukahteli ja kesti kauan, että se edes vähäksi aikaa rauhoittui. Mollykin alussa haukahteli, mutta sitten se otti iisisti. Välillä kuunteli, mutta oli paljon rennompi ja pystyi nukkumaankin. Onneksi välillä oli rauhallisempiakin hetkiä. Minulla oli verhot kiinni ja televisio kovalla. Tulipa erinäinen määrä talletettuja ohjelmia katsottua.  Välillä tarjosin herkkuja, mutta pahoina paukkuhetkinä Greetta ei pystynyt syömään. 

Molly makasi jaloissani sohvalla, Greetta välillä sohvan ja seinän välissä tai pöydän alla. Kun iski oikein ilkeä paukkusatsi, sekin hyppäsi sohvalle meidän viereen. Läheisyys tuo turvaa vanhalle koiralle.

                                                Eivät ole ilotulitukset vanhoja koiria varten.   

Aikaisempinakin vuosina, kun ollaan oltu kotona, on Greetta ollut levoton, mutta nyt enenevässä määrin. Ei se aivan paniikissa ole, mutta tarpeettoman hankalaa sillä oli.  Mietin, että jos ensi uutena vuotena ollaan kotona, niin täytyy hommata sille rauhoittava lääkitys. Yli kahdeksan tuntia paukutusta on todella pitkä aika ,varsinkin kun paukut alkavat kuulua jo ennen kuutta ja aiempinakin päivinä oli jo satunnaisesti paukahdellut. Eikä paukuttelu kahdelta loppunut vaan jatkui yli kahden ja seuraavallekin päivälle.  Surettavat luonnon eläimet, sillä linnut etenkin säikkyvät paukkuja ja valoja, samoin hevoset ja lehmät, joten varmaan myös metsän eläimillä on hankalaa.
Menimme nukkumaan kahden maissa ja käytin koirat yöpissalla vielä neljältä. Silloinkin paukkui, joten kiire oli molemmilla kotiin. Koirat nukkuivat aivan kiinni toisissaan ja kyljessäni.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli varsin ihanan seesteinen. Satunnaiset paukut ulkoillessa eivät enää stressanneet kumpaakaan ja oli kaikin puolin leppoisa - ja lepoisa - päivä. Lunta satoi reilusti ja peitti paljaan maan. Oli kaunista.

Greetan antibioottikuuri loppui uuden vuoden aattona. Edelleen jatkoin suihkutusta ja voitelua. Perä oli edelleen punainen, vaikka olikin paremman näköinen kuin alussa. Päätin, että kun arki alkaa, soitan eläinlääkäriajan. Näin tein heti kymmeneltä ja sain ajan neljäksi.  

Käytiin koirien kanssa metsälenkillä. Polkuja oli jo metsään syntynyt eikä lumi erityisen syvää ollut muutenkaan. Lumen alla näkyi jäätä, mutta vaikkei ollut piikkikenkiä, ei tuntunut liukkaalta, kun asteli rauhallisesti. Koirat olivat flekseissä ja se riitti niille.

Mentiin kaupan kautta kotiin. Neljäksi mentiin Oiwalliseen eläinklinikkaan. Marika-tohtori, joka aiemmin hoiti Greetan takatassua, otti meidät vastaan. Hän katseli Greetan peräpäätä ja koitti anaalit. Jälkimmäiset olivat tyhjät, mutta peräpäässä oli tulehdusta vielä. Greetta oli todella nätisti siinä pöydällä eikä pistänyt yhtään vastaan.  Se sai taas antibioottikuurin. Tällä kertaa erimerkkisen ja pidemmän. Lisäksi se sai sitä samaan voidetta, jolla jalkapohjakin hoidettiin. Siinä on antibioottia, kortisonia ja steroideja. Kaksi kertaa päivässä voidetta levitetään eikä tarvitse suihkutella enää. Lääke imeytyy tosi nopeasti, sillä se reagoi ruumiinlämpöön. Greetalle laitettiin kortisonipistos. Ohjeeksi tuli, että jos ei viikossa tapahdu selvää paranemista, niin lääkäriin pitää ottaa yhteyttä. Nyt kädet ristiin, että vihdoin koira tulisi kuntoon.  Greetta on ollut todella kiltti potilas, vaikkei ole toimenpiteitä rakastanutkaan. Soisi, että se vihdoin pääsisi kaulurista eroon.