Tai oikeastaan tästä kuvasta kaksi. Meidän Elsa vasemmalla lähti puolitoista vuotta sitten ja tänään siirtyi sateenkaarisillalle oikealla istuva Ella, melkein neljäntoista vuoden iässä. Kuvat on ottettu vuonna 2010, kun 12-vuotias Ella oli meillä hoidossa.
Tällaisena minä muistan Ellan.
Elämäniloa täynnä oleva Ella <3
"Elän jatkuvasti tietoisena siitä,
että koirani ei jaksa loputtomiin heiluttaa häntäänsä.
Yksi lukuisista asioista, joita koira voi minulle opettaa on tämä.
Mikään ei ole pysyvää, ei tämä elämäntilanne,
ei ystävät, ei tavarat, ei terveys, eikä tämä elämä.
Luopumaan opettelu on elämänmittainen prosessi ja
loppukoe on sitten kun aika loppuu itse kultakin.
Minulle tällainen ajattelu on tuonut jotain elämään,
en aivan tiedä mitä se on.
Kun tiedän ettei mikään pysy ja kaikesta on joskus luovuttava,
voin nauttia enemmän siitä mitä minulla juuri nyt on.
Ja pääsääntöisesti olenkin hyvin onnellinen."
että koirani ei jaksa loputtomiin heiluttaa häntäänsä.
Yksi lukuisista asioista, joita koira voi minulle opettaa on tämä.
Mikään ei ole pysyvää, ei tämä elämäntilanne,
ei ystävät, ei tavarat, ei terveys, eikä tämä elämä.
Luopumaan opettelu on elämänmittainen prosessi ja
loppukoe on sitten kun aika loppuu itse kultakin.
Minulle tällainen ajattelu on tuonut jotain elämään,
en aivan tiedä mitä se on.
Kun tiedän ettei mikään pysy ja kaikesta on joskus luovuttava,
voin nauttia enemmän siitä mitä minulla juuri nyt on.
Ja pääsääntöisesti olenkin hyvin onnellinen."
Marjolle voimia suuressa surussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti