Saaga on vauhdissa jälleen

Pitkäperjantaiaamuna ennen Lappeenrantaan lähtöä käytiin schappekaverien kanssa Jylpyn kentällä.
Perinteisesti Friida ja Tova juoksevat hirveää rallia ja Friida pomottaa Tovaa ja Tova pomottaa äitiään Ikwiliä. Vaan nytpä liittyi Saagakin joukkoon ja leikki sekä Friidan että Tovan kanssa. Melkoista hammastelua. Mutta kukaan ei vahingoittunut, vaikka välillä aika hurjalta näyttääkin. Hauskaa oli.

                                          Tova siis jäi henkiin meidän hurrrrjien käsittelyssä.

Ja oli aivan ihana katsoa. kun Saagakin leikki. Siitä on aika pitkä aika, kun leikki sille on maittanut.

Lappeenrannassa käytiin myös moikkaamassa velipoika-Franklinia. Näin hyviä leikkejä ei syntynyt, kun Franklinilla oli noita haistelu- ja kuseskelu-bisneksiä kentän reunalla. Mutta oli kyllä kiva nähdä koirapoikaa. Sitä paitsi Friidalla oli omia keppi-bisneksiään. Se tuntee omituista vetoa HYVIN suuriin kepukoihin ja aikamoisella sinnillä se tämänkertaistakin löytöä tasapainottelee.

                               - Mitä jäbä duunaa, mietti äiti-Saaga, kun oma poika perää haisteli.

Lauantaina kävin Imatran näyttelyssä sukulaiskoirien suorituksia katsomassa. Enpä olekaan koiranäyttelyissa aikoihin käynyt.  Hienosti meni kaikilla.

                                              Goljatista tuli Suomen Muotovalio.

                                                                  Alexista tuli VSP.

                                            Vinski sai CACIBin toisessa näyttelyssään.

                                           Siskonsa Jade sai sertin ja CACIBin ja oli ROP.

                                            Kyllä kauniina oleminen on sitten rankkaa.

Ohi on, ainakin melkein - ja laskeutuminen pääsiäiseen voi alkaa

Tänään oli Saagan kurkkukontrollin aika. Pari viikkoa sitten ollut nielemisongelma on onneksi mennyt ohi ja Saaga syö ruokaa ihan normaalisti. Nukutuksessa tutkittiin nielu ja havaittiin, että syynä nielemisongelmaan oli ollut se, että toinen haava oli auennut. Nyt se oli jo melkein parantunut, mitä nyt vähän limaa kehittänyt päälleen. Sitä Saaga aina aamuisin ylös noustessa köhäyttää kuin vanha tupakkayskäinen pappa. Mutta varmaan ohi menossa tuokin vaiva. Korvat olivat siistit. Vielä viikon verran Saaga syö antbioottia ja sitten tämä tautirupeama taitaa olla ohi. Kesän alussa mennään vielä kerran verikokeeseen varmistamaan, että veriarvot ovat normaalit. Korvia pitää nyt muistaa putsata pari kertaa viikossa ja niitä karvoja nyppiä säännöllisesti. Matokuurin vielä annan antibioottikuurin jälkeen. Koko kevät tässä Saagaa hoidellessa on mennytkin. Ihan kiva, jos kesä olisi huolista vapaa.

              Trallalllaa, sanovat kaverukset ja suuntaavat kuononsa pääsiäisen viettoon.

                                                      Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille.

Vauhdikkaan viikon vauhdikas loppu

Kulunut viikko oli täynnä koiramaisia touhuja. Kahtena iltana istuin kisatoimistossa talkoilemassa. yhtenä iltana kisasin ja yhtenä iltana vedin omien toko-ryhmien treenejä. Viikonloppu jatkui samaan koiramaiseen malliin.

Lauantaina tuli Suvi Ruuhanen, rallytoko-tuomari meidän ralliporukkaa kouluttamaan. Oltiin Jylpyn ulkokentällä. Onneksi ei satanut, mutta aika kolean kelin säiden haltija lykkäsi, vaikka oli aurinkoa luvattukin ensin. No, sehän ei menoa haitannut. Meillä on hulvattoman hauska porukka, joten  vaikka palelsi, niin hauskaa oli silti.

Teimme kaksi rataa, joissa molemmissa oli samoja osia, mutta myös erilaisia liikkeitä. Minun ensisijainen treenini oli hihnan käyttö - tai siis hihnan pitäminen niin löysällä, ettei ole merkkiäkään kiristymisestä. Taisin siinä onnistua.

Saaga on tässä lajissa tosi hyvä ja selkeästi tykkää ihan kympillä tekemisestä. Sen näkee videolla sen hännän asennosta. Olen aivan varma, että tämä treeni kantaa myös toko-seuraamisen puolelle.

                                                   Kontakti kunnossa ja hihna löysällä.

Saagan suoritukset, joista jälkimmäisestä oltaisiin saatu Suvin mukaan täydet sata pistettä ovat
TÄSSÄ

Friidakin on ylen innokas ja hyvä tekijä. Se vain välillä ehtii takaa pujahtaa väärälle puolelle, ennenkuin huomaankaan. Makkaran kanssa saatiin peruutuskin onnistumaan melko hyvin. Toiselta radalta oltaisiin saatu noin 90 pistettä, joten hihnahommat taisivat siinäkin olla kunnossa.

Friidan rallailu löytyy TÄSTÄ 

Viiden tunnin ulkoilun jälkeen oli aika ihana palata kodin lämpöön. Koiratkin olivat sangen rauhaisia koko illan.

Tänään sitten suunnattiin Krissen ja Manun kanssa Hyvinkään koirakylpylään. Sadepäivä, joten mikäs parempi tapa sitä viettää kuin kastuminen uima-altaassa.

  Nielupotilas Saaganen tuskin oli samaa mieltä, mutta koska kurkku osoittaa parantumisen merkkejä, päätin ottaa Saagankin mukaan ainakin hengailemaan. Laitoin sille liivin, johon saa hihnan kiinni, sillä en olisi noutajataluttimisessa viitsinyt sitä kiskoa altaaseen. Liikaa painetta kurkulle nääs. Ja kyllä vähän piti kiskoa joka kerta, että tyyppi meni polskimaan altaan mitan. Lopussa se sitten sai hengailla altaan reunalla ilman uintipakkoa.

Sen sijaan tämä nuorempi mennä porskutti menemään oikein riemurinnoin. Punainen lelu osoittautui oikein suosikiksi ja sitä haettiin urakalla.

 Mauno on totinen tennispallon noutaja. Uiminen sujuu hyvin mallikkaasti ja hillitysti.

 

Kevään viimeinen uintikerta on varattu vappupäiväksi. Sen jälkeen siirrymmekin sitten hiljalleen järvi- tai meriveteen polskuttelemaan.

Nollatili vihdoin avattu

Eilen omissa kisoissa vihdoin saatiin aikaan radalla yksi nollatuloskin.
Friida oli kaikilla radoilla hyvällä vireellä.
Toisella radalla oli putki kakkoshypyn jälkeen. Sinne ei pitänyt mennä, mutta en onnistunut koiraa kääntämään vaan putki veti puoleensa ja hylky tuli. Myöhemmin veti puoleensa liian aikaisin myös pussi ja vielä väärä hyppykin. Olin NIIN jäljessä. Mutta hienoa, että menointoa oli.
Kolmannella radalla tuli ensin vitonen puomin ylösnousulta, mutta se, että sain koiran kääntymään puomille eikä se mennyt putkeen, oli oikea riemuvoitto. Lopussa sitten en saanut Friidaa kääntymään A:lle putkesta vaan se teki ylimääräisen hypyn. Ihan nätti rata tämäkin kyllä.

TÄSSÄ RADAT

Tänään on sitten koirilla tiedossa rallytoko-koulutusta. Saaga söi tänä aamuna nappuloita, joita hiukan oli liotettu vedessä. Ei kuulunut kakomista. Uutta antibioottia on annettu kaksi päivää. Joko alkaisi vähän kurkussa helpottaa. Aamulla se kyllä ylös noustessaan vielä selvitti kurkkuaan kuin vanha ukko.

Kisailua ja sairaskertomus jatkuu

Viikonloppuna käytiin Lappeenrannassa. Siellä oli sopivasti agilitykisatkin, jossa tuomaroi Marjo Heino. Ihan kivat radat hän meille oli tehnyt.
Ennen ensimmäistä starttia sattui ikävästi, kun juttelin seurakaverin kanssa ulkona. Friida varovasti haisteli hänen bordercolliensa kanssa, ja yhtäkkiä bortsu ampui Friidaan kiinni. Friida kiljui kivusta ja säikähdyksestä. Onneksi muuta en jälkikäteen löytänyt kuin pienen nirhauman poskessa. Mutta harmitti kyllä, sillä Friidan päälle ei ennen oltu käyty ja se kuitenkin on hyvin pehmeä koira. Vaan ei hätää, mikään ikävä tunnetila ei jäänyt päälle vaan ihan reippaasti koira käyttäyi sekä radalla että radan ulkopuolella. Taitaa tuolla pään pururadalla olla jotain vahvuuttakin olemassa. Hyvä niin.

Ensimmäiseltä radalta Friidalle tuli vitonen puomin ylösnoususta ( puomi tehtiin kaksi kertaa, joten pitihän sen toisella kerralla epäonnistua) ja pari sekuntia yliaikaa. Siihen nähden, että koira meni reippaasti, oli minusta ihanneaika tiukan puoleinen, kun ei ehditty siihen. No, turha valittaa. Hyvä rata oli silti. Muilta radoilta sitten saatiin hylyt.

Illalla ajeltiin kotiin. Sunnuntaina nimittäin tapahtui rally-toko-kisakorkkaus. Kouvolassa järjestettiin rallytoko-kisat, jonne oli ollut tarkoitus mennä molempien koirien kanssa, mutta Saaga piti perua sairasloman takia. Friidan kanssa  sitten mentiin edustamaan meidän perhettä. Saaga tuli kannustusjoukoiksi. Paikka oli Käpälämäen kasvihuonehalli. Ihan hyvä kisapaikka. Tunnelma oli leppoisa. Ensin tutustuttiin tuomarin kanssa rataan ja hän antoi vinkkejä, ja sitten jatkettiin ominemme tutustumista. Aikaa oli 15 minuuttia. Sitten alkoivat kisat. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä olikin peruutusliike, joka meillä on pahasti vaiheessa. Kiva oli seurata muiden suorituksia radan reunalta.

Meidän vuoro oli aika lopussa. Jännitti tietysti. Olin päättänyt ottaa lyhyen hihnan, kun tuntui, että aina menee solmuun normaalin talutushihnan kanssa. Se oli virhe. Lyhyt hihna kiristyy alta aikayksikön, joten saatiin radan alkupuolella 7 virhepistettä kiristymisistä. Seuraavalla kerralla todella pitkällä hihnalla mennään. Yksi virhepiste tuli, kun liian aikaisin aloitin juoksun. Lähtö olisi ollut vasta merkin kohdalla eikä etuviiistoon merkin edessä. Peruutuksessa Friida meni lopuksi perusasentoon, vaikka olisi pitänyt jatkaa suoraan eteenpäin. Päätin uusia. MEGAvirhe. Uusimisesta saatiin 3 virhepistettä, ja kun Friida uusinnassa meni ekalla siirtymällä maahan, tuli uusinnasta 10 virhepistettä. Jos ei oltaisi korjattu, oltaisiin saatu ehkä kolme virhepistettä vain. Pistelasku tapahtuu niin, että kaikilla on alussa 100 pistettä ja sitten ruvetaan vähentämään virheitä. Meillä oli radan lopussa 79 pistettä, ja kun hyväksytyn raja on 70, saatiin siis kisakirjaamme ensimmäinen ja viimeinen kisatulos. Nimittäin tämä tulos ei jää voimaan, sillä 1.5. lajista tulee virallinen ja silloin ostetaan uusi kisakirja ja tulosten keruu alkaa uudestaan.

Mutta kokemusta oltiinkin hakemassa. TÄSSÄ   Friidan ensimmäinen kisasuoritus. Se on kyllä hyvä, vaikka ohjaaja sössiikin pisteet.
                                                 Kokeen jälkeen oli mukava leikkiä

                                                    Mun rakas harrastuskaverini

Saagan toipuminen on ottanut takapakkia. Lauantaina se alkoi kakoa välillä, kun sai jonkun ruokapalan eikä lauantai-iltana suostunut ottamaan antibioottitablettia vaan laittoi hampaat tiukasti kiinni. Eikä syönyt ruokaa, vaikka nälkä oli selvästi. Antibiootin liuotin vesitilkkaan ja truuttasin ruiskulla suuhun. Ruoasta tein pehmeää vesivelliä ja annoin sitä kädestä. Sitten saattoi vähän syödä, vaikka välillä tuli oksennusrefleksi.

Sunnuntaiaamuna koiran maha murisi kamalasti. Jälleen truuttasin antibiootin ja kipulääkkeen liemenä. Sitten taas sössäsin ruokaa ja käsiruokin. Kun pää on yläviistossa, on helpompi niellä. Näin Saaga pystyi syömään -välillä vähän yökkien - ruoka-annostaan aika paljon.
Soittelin tänään eläinlääkäriin ja sieltä kerrottiin, että nielujutut paranevat hitaasti ja tällaiset takapakit ovat yleisiä. Pehmeä ruoka, kipulääke ja truuttaus siis jatkuvat, kunnes olo helpottaa. Muuten Saaga on ihan reipas, kuten kuvasta näkyy.

Viimeisessä kuvassa ei enää pallon haku kiinnostanut, kun taisi tuntua kivituhka ikävältä kurkussa. Toivottavasti taas lähtee toipuminen oikeaan suuntaan.

PS. Illlalla Saaga söi itse kupista ison annoksen sössöruokaa kakomatta. Mii häpi. :-)

Kesätukka

Tänään lähti pimuilta turkit alas. Saaga laihtui monta kiloa ja muuttui valkoisemmaksi. Friidan turkin alta paljastui ihan sopusuhtainen kroppa. Friidan turkki on ollut vähän sellainen omituisen lyhyt, joten päätettiin Eijan kanssa kokeilla alas ajoa ja uuden turkin kasvatusta. Hiukan hätkähtelen vielä, kun tuon nakupellen näen. Mutta eiköhän tuohon totu.

Potilas-Saaga nukkui yön hyvin. Aamulla laitoin kuppiin vähän raejuustoa ja Cesar-koiranruokaa. Vähän Saaga maistoi, mutta sitten jäi istumaan kupin ääreen sen näköisenä, että mieli kyllä tekis syödä, muttei voi. Siispä kuppi meni takaisin jääkaappiin ja kipunappi ja antibiootti suuhun. Työpäivän jälkeen annoin ruokaa uudestaan ja silloin kuppi tyhjeni kerta heitolla. Ehkä kurkun kipeä olo oli hiukan helpottanut. Välillä vähän köhityttää, mutta muuten Saaga on ihan normaali itsensä. Metsälenkillä sitä suuresti otti aivoon, kun se joutui tekemään lenkin hihnassa ja valjaissa. Viikon verran hihnalenkkiä on tiedossa tälle.