7.4.2014

Kisailua ja sairaskertomus jatkuu

Viikonloppuna käytiin Lappeenrannassa. Siellä oli sopivasti agilitykisatkin, jossa tuomaroi Marjo Heino. Ihan kivat radat hän meille oli tehnyt.
Ennen ensimmäistä starttia sattui ikävästi, kun juttelin seurakaverin kanssa ulkona. Friida varovasti haisteli hänen bordercolliensa kanssa, ja yhtäkkiä bortsu ampui Friidaan kiinni. Friida kiljui kivusta ja säikähdyksestä. Onneksi muuta en jälkikäteen löytänyt kuin pienen nirhauman poskessa. Mutta harmitti kyllä, sillä Friidan päälle ei ennen oltu käyty ja se kuitenkin on hyvin pehmeä koira. Vaan ei hätää, mikään ikävä tunnetila ei jäänyt päälle vaan ihan reippaasti koira käyttäyi sekä radalla että radan ulkopuolella. Taitaa tuolla pään pururadalla olla jotain vahvuuttakin olemassa. Hyvä niin.

Ensimmäiseltä radalta Friidalle tuli vitonen puomin ylösnoususta ( puomi tehtiin kaksi kertaa, joten pitihän sen toisella kerralla epäonnistua) ja pari sekuntia yliaikaa. Siihen nähden, että koira meni reippaasti, oli minusta ihanneaika tiukan puoleinen, kun ei ehditty siihen. No, turha valittaa. Hyvä rata oli silti. Muilta radoilta sitten saatiin hylyt.

Illalla ajeltiin kotiin. Sunnuntaina nimittäin tapahtui rally-toko-kisakorkkaus. Kouvolassa järjestettiin rallytoko-kisat, jonne oli ollut tarkoitus mennä molempien koirien kanssa, mutta Saaga piti perua sairasloman takia. Friidan kanssa  sitten mentiin edustamaan meidän perhettä. Saaga tuli kannustusjoukoiksi. Paikka oli Käpälämäen kasvihuonehalli. Ihan hyvä kisapaikka. Tunnelma oli leppoisa. Ensin tutustuttiin tuomarin kanssa rataan ja hän antoi vinkkejä, ja sitten jatkettiin ominemme tutustumista. Aikaa oli 15 minuuttia. Sitten alkoivat kisat. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä olikin peruutusliike, joka meillä on pahasti vaiheessa. Kiva oli seurata muiden suorituksia radan reunalta.

Meidän vuoro oli aika lopussa. Jännitti tietysti. Olin päättänyt ottaa lyhyen hihnan, kun tuntui, että aina menee solmuun normaalin talutushihnan kanssa. Se oli virhe. Lyhyt hihna kiristyy alta aikayksikön, joten saatiin radan alkupuolella 7 virhepistettä kiristymisistä. Seuraavalla kerralla todella pitkällä hihnalla mennään. Yksi virhepiste tuli, kun liian aikaisin aloitin juoksun. Lähtö olisi ollut vasta merkin kohdalla eikä etuviiistoon merkin edessä. Peruutuksessa Friida meni lopuksi perusasentoon, vaikka olisi pitänyt jatkaa suoraan eteenpäin. Päätin uusia. MEGAvirhe. Uusimisesta saatiin 3 virhepistettä, ja kun Friida uusinnassa meni ekalla siirtymällä maahan, tuli uusinnasta 10 virhepistettä. Jos ei oltaisi korjattu, oltaisiin saatu ehkä kolme virhepistettä vain. Pistelasku tapahtuu niin, että kaikilla on alussa 100 pistettä ja sitten ruvetaan vähentämään virheitä. Meillä oli radan lopussa 79 pistettä, ja kun hyväksytyn raja on 70, saatiin siis kisakirjaamme ensimmäinen ja viimeinen kisatulos. Nimittäin tämä tulos ei jää voimaan, sillä 1.5. lajista tulee virallinen ja silloin ostetaan uusi kisakirja ja tulosten keruu alkaa uudestaan.

Mutta kokemusta oltiinkin hakemassa. TÄSSÄ   Friidan ensimmäinen kisasuoritus. Se on kyllä hyvä, vaikka ohjaaja sössiikin pisteet.
                                                 Kokeen jälkeen oli mukava leikkiä

                                                    Mun rakas harrastuskaverini

Saagan toipuminen on ottanut takapakkia. Lauantaina se alkoi kakoa välillä, kun sai jonkun ruokapalan eikä lauantai-iltana suostunut ottamaan antibioottitablettia vaan laittoi hampaat tiukasti kiinni. Eikä syönyt ruokaa, vaikka nälkä oli selvästi. Antibiootin liuotin vesitilkkaan ja truuttasin ruiskulla suuhun. Ruoasta tein pehmeää vesivelliä ja annoin sitä kädestä. Sitten saattoi vähän syödä, vaikka välillä tuli oksennusrefleksi.

Sunnuntaiaamuna koiran maha murisi kamalasti. Jälleen truuttasin antibiootin ja kipulääkkeen liemenä. Sitten taas sössäsin ruokaa ja käsiruokin. Kun pää on yläviistossa, on helpompi niellä. Näin Saaga pystyi syömään -välillä vähän yökkien - ruoka-annostaan aika paljon.
Soittelin tänään eläinlääkäriin ja sieltä kerrottiin, että nielujutut paranevat hitaasti ja tällaiset takapakit ovat yleisiä. Pehmeä ruoka, kipulääke ja truuttaus siis jatkuvat, kunnes olo helpottaa. Muuten Saaga on ihan reipas, kuten kuvasta näkyy.

Viimeisessä kuvassa ei enää pallon haku kiinnostanut, kun taisi tuntua kivituhka ikävältä kurkussa. Toivottavasti taas lähtee toipuminen oikeaan suuntaan.

PS. Illlalla Saaga söi itse kupista ison annoksen sössöruokaa kakomatta. Mii häpi. :-)

1 kommentti:

  1. Kyllä Saagaa on koeteltu :( toivottavasti kunto vähitellen alkaa paranemaan

    VastaaPoista