Manneria aamutuimaan

Tämän näköinen rata oli Lappeenrannan reissun aikana pumpsahtanut sähköpostiin merkiksi siitä, että Mannerin Ninan koulutus oli ovella. Sitä sitten illan suussa ja vielä sängyssäkin tutkailin. Aamulla suunnattiin hallille ensin rakentamaan rataa ja sitten tutustumaan.

Tuota alkukuviota mietin kovasti. Pystyisikö Friidan kanssa leijeröimään putken takaa keinun?  Irtoaisiko se itsenäsesti? Ja kas, pystyihän sen tekemään. Pari kertaa se lähti luvatta keinulta, mutta etupalkalla vahvistamalla ja painokkaalla alas-sanan toistamisella homma pelitti. Leijeröinti antoi minulle aikaa edetä tekemään nelos- ja vitoshypyn väliin persjätön. Kun aloitin jätön tekemisen heti nelosen jälkeen, homma pelitti ja seuraavalle hypylle vienti meni todella vaivattomasti. Pakkovalssi seiskalle, lähetys kauempaa kasihypylle, jotta ehdin hypyn 9 taakse. Ysille vietiin vasemmalla kädellä ja piti olla tarkkana, että ajoissa otti koiraan oikeaan käteen, sillä jos myöhästyi, Friida meni putkeen. Ihan yhtä hyvin toimi, että pysyttelin ysihypyn etupuolella, kerrätin koiran takaakiertoon ja tein hypyn ohituksen vasta kympillä. Pakkovalssi kolmeentoista ja persjättö hyppyjen 23-24 väliin, pieni saatto putkeen 28 ja loppuosa oli muuten aika helppo. Lopuksi tehtiin koko rata, niin minulla kunto petti viimeisillä  hypyillä, kun jalat olivat ihan hapoilla, joten Friida tuli A:n ohi. Mutta sekä koira että ohjaaja saivat tänään kehuja eikä hirveästi tarvinnut mitään kohtaa hinkata.  Tästä jäi kyllä itsellekin hyvä mieli ja tunne, että osaan se minäkin jotain.

Friida lähti radalle aika vauhdilla, muttei supervauhdilla. Ninan mukaan vauhti kiihtyi koko ajan matkan edetessä, kun koira selvästi kuumui ja sitten tuli jo ääntäkin, kun oltiin todella vireessä. On kuulemma tosi hyvä, että menee kuumeneminen näin.  Jos koira on alussa hirveän kuuma, voi olla, että radan vanhetessa motivaatio vähenee.  Mun liitokoira <3

Treeniä ja lepoa

Kisojen jälkeen ollaan päivittäin treenattu pieniä juttuja, sekä kotona että hallilla. Molempien kanssa.
Kotona treenataan kaukokäskyjä. Friidalla treenataan matkaa - sen verran, kun täällä huushollissa matkaa järjestyy. Saagalla treenataan seisomasta istumaan menoa. Hiljalleen edistytään. Friidalla treenataan lisäksi istumista niin, että kun heti istuu olohuoneessa, pääsee keittiöön syömään. Tyyppi on tajunnut kyllä kupletin juonen.  Hallilla ollaan treenattu ruutua. Hyvin ovat ruudut menneet. Lisäksi ollaan harjoiteltu tunnaria. Molemmilla on kerran tullut ylimääräistä maistelua ja kerran oikein hieno suoritus.

                                                                           Toko-koiria

Hallin jälkeen palkaksi tulee metsälenkki Marikan ja schapendoesien kera. Saagakin on intoutunut ottamaan spurtteja, joten olo taitaa olla oikein hyvä.  Valitettavasti se aina välillä löytää jäisiä koirankakkoja maisteltavaksi, samoin Friida. Iljettävä tapa, josta seuraa huutoa. Jos Friidan tapaa itse teossa ja karjahtaa IRTI, se kyllä pudottaa herkkunsa maahan. Saaga vilistää karkuun heti, kun aarre on löytynyt. Molemmat saivat alkuviikosta matokuurin - varan vuoksi.

                    Yhdellä lenkkikerralla tuli Friidan jalkoihin isot paakut. Muuten on ollut hyvä keli.

Saagalla jatkuu lääkekuuri. Eniten se inhoaa korvaan ruiskulla purskautettavaa lääkettä. Mutta joka aamu ja ilta lääkkeet on korviin saatu. Onneksi on nöyrä haukku. Muut pillerit menevät kurkkuun työntäen alas. Alussa piilotin juustoon, mutta kun Saaga sen äkkäsi, se ei huolinut juustoa. Siispä suora toiminta osoittautui parhaaksi. Ensi tiistaina mennään uudelle käynnille Kouvolaan. Varmaankin korvat ja nielurisat tutkitaan ainakin ja minun pitää metsästää koiralta kakkanäyte mukaan. Toivottavasti nielurisat ovat pienentyneet, jotta ei tarvitse niitä leikkaamaan ruveta.

                                       Lopuksi kuvia minun lepäävistä kaunottaristani:

              Sohva is the best, sanoo Saaga - ja kyllä se Friidallekin kelpaa, ellei Saaga aja sitä pois.

                                                                          The queen of the sofa

                      Työhuoneen patjakin on hyvä, mutta näköjään lattia sen vierelläkin kelpaa.
                                                     Emännän sängystä puhumattakaan.

                                                Minunkin pitäisi tuonne jonnekin mahtua.

Vielä on matkaa

...tuloksiin voittajaluokassa.
Mutta ei niin kovin pitkää kuitenkaan.
Oltiin tänään ensimmäisessä voittaja-luokan toko-kokeessa oman seuran hallilla. Friida oli ensimmäinen kisaaja.

Paikallamakuussa Friida oli haistellut vähän maata, joten siitä tuli yhdeksän.
Seuraamisessa se välillä vähän jätätti, mutta saatiin siitä kahdeksan.
Liikkeestä istuminen on viime aikoina ollut ihan hukassa, vaikka välillä Friida osasi sen ihan hyvin. Vissiin liian pitkä treenitauko siinä. Hukassa oli liike edelleen ja Friida jäi seisomaan istumisen sijaan. Nollaksi meni.
Ruutu meni muuten aika kivasti ( tosin vauhtia olisi voinut olla mennessä enemmän), mutta palatessa Friida teki kunniakierroksen minun ympäri. Tästä yhdeksän.
Hyppynouto oli yhdeksän - varmaankin laiskan palautuksen takia.
Metallinoudossa oli enemmän sähläämistä. Siitä kahdeksan. Eipä olla metskua tehty aikapäiviin, kun on ollut niin kylmä.
Tunnistusnoudossa Friida otti hetkeksi väärän kapulan suuhun, mutta sitten löysi oikean. Väärän kapulan nostaminen nollaa koko liikkeen, vaikka muuten se menikin melko hyvin.
Kauko-ohjauksessa ei olla harjoiteltu vielä pitkää matkaa, joten tiesin jo tehdessäni, että etenemistä tulee tapahtumaan. Ja muutama ylimääräinen käskykin. Liikkeestä nolla. Nyt aletaan harjoitella matkaa.

Kokonaisvaikutus oli 9.

Vaikkei saatu edes kolmostulosta, ei hirveästi harmittanut, sillä tämän kisan ainoa tarkoitus oli kisakunnon testaaminen maaliskuun lopun kisoja varten. Nyt tiedän, mitä treenata.

TÄSSÄ linkki Friidan tokoiluun. Sundgrenin Tiinalle kiitos kuvamisesta.

Kisan jälkeen kiikutin Friidan kiireesti kotiin ja menin takaisin hallille hommiin toimistoon kehän laidalle. Tuli kyllä jääkaappifiilis kylmässä hallissa tietokonetta paukuttaessa. Mutta selvittiin.

Verikokeen tuloksia

Suolisto on ok. Haimatuloksia ei tullut, koska kuulemma labrassa on joku reagenssiaine loppu. Mutta muut haima-arvot ovat ihan normaalit. Eli näillä lääkityksillä mennään seuraavaan kontrollikäyntiin asti. Saaga on ihan normaalin oloinen, ehkä vähän vauhdikkaampi kuin tavallisesti. Hyvä niin.

Huomenna Friida korkkaa voittaja-luokan Saagan sijaisena. Me emme todellakaan ole vielä valmiita liikkeiden suhteen, mutta sittenhän nähdään, missä mennään. Hui!

Saaga kävi lääkärissä

Eilen töiden jälkeen lähdettiin Saagan kanssa kohti Kouvolaa, jossa on eläinsairaala Univet. Univet on kallis, mutta siellä on sellaista asiantuntemusta ja välineistöä, jota muualla näillä suunnin ei ole.  Minulle suositeltiin lääkäriksi Deivi Aljastetta ja hyvin perinpohjainen lääkäri hän tuntui olevankin.
Kerroin Saagan vaiheista ja vaivoista. Hän kuunteli, kyseli ja kirjasi asioita ylös. Saaga laitettiin unten maille, sillä siitä otettiin röntgenkuva, josta tutkailtiin sisäelimiä ja suolistoa. Lisäksi Saagasta otettiin joukko verikokeita ja lisäksi tutkittiin korvat, jotka voivat myös aiheuttaa maiskuttelua.
Tunnin odottelun jälkeen hieman pökkyräinen Saaga tuli takaisin ja lääkäri kertoi, mitä on tehty ja löydetty.

Röntgenkuvassa näkyi mahalaukussa kaasua. Ohutsuoli oli vähän paksuuntunut ja maksan reuna vähän pyöristynyt. Nielurisat olivat isot ja tulehtuneet ( selittää, miksi Saaga on ruvennut kuorsaamaan). Ne oli penslattu. Yläkorvat olivat olleet siistit, mutta karvakorva-Saagan alakäytävä oli täynnä karvaa ja mustaa mömmöä. Toisen korvan tärykalvossa oli reikä. Korvat oli putsattu perusteellisesti ja nyt sitten ruiskutetaan lääkärissä sekoitettua korvalääkettä kaksi kertaa päivässä molempiin korviin. Voi että Saaga sitä inhoaa. Verinäytteissä jotkut arvot olivat vähän koholla viitaten tulehdukseen. Suoliston ja vatsan tilasta kertovat verinäytteet menivät muualle analysoitavaksi, joten niiden tulokset tulevat myöhemmin. Saaga sai antibioottikuurin ja mahasuojalääkekuurin korvatippojen lisäksi. Ruokavalioon ei tarvitse tehdä muutoksia ainakaan vielä. Matolääkitys pitää antaa, kunhan tässä ollaan kuuri saatu loppuun. Ja 2-3 viikon päästä on kontrollikäynti, jolloin katsotaan, missä mennään ja mitä sitten tehdään, jos tarvitsee jotain tehdä.

Eli löytyi asioita, mutta vielä on monta juttua auki. Saa nähdä, mitä verikokeista selviää. Joka tapauksessa alkuun on päästy ja tavoitteena on, että Saagasta tulee oikeasti terve, eikä tuollainen epämääräisesti oirehtiva terveen oloinen.

Toko-kisat on Saagan osalta peruttu ensi viikonlopulta.

Närästää

Nimittäin Saagaa edelleen. Ja meinasin pyörtyä, kun eilen kurkkasin sen suuhun. Kuukausi on aikaa täydellellisestä hammaskiven poistosta ja uudet kivet ovat hyvää vauhtia syntymässä. Eli on siis närästänyt oikein kovastikin. Olen minä sen välillä huomannut kyllä. Niinpä tänään lähdin shoppailemaan ja ostin Saagalle hammasharjan ja tahnaa. Jo kokeiltiinkin harjaamista. Ei ollut Saagan lempipuuhaa, mutta jonkin verran antoi harjata. Mutta en minä tähän aio tyytyä vaan varasin Kouvolan Univetiin ajan.  Siellä on välineet tutkia vaivaa enemmän. Kunpa tulisi asiaan selvyyttä ja mikä tärkeintä, tepsivä hoito siihen, mikä ikinä Saagaa närästääkin. Tässä vaiheessa siunaan, että koiralla on vakuutus. Paljoa sitä ei ole tarvittu, mutta tietäen, että Univet ei ole mikään halpa paikka, on kivempi lähteä reissun päälle, kun ei joka euroa tarvitse kukkarosta laskea.

Tänään taas sain nuuskutella pentutuoksua. Tajmadoran pennut ovat kohta kolmiviikkoisia. Silmät ovat auki kaikilla ja liikkuminen on tullut varmemmaksi. Onneksi ei ole lainkaan portugeesikuumetta. Kaksi isoa koiraa on enemmän kuin riittävästi minulle. Siksi voinkin vain ihailla pentusia ilman yhtään kaipuuta kaapata joku niistä mukaani.

Pennut nostettiin karvapeitteelle niiden aitauksen viereen. Ne olivat sitä mieltä, että nyt on ihan hurjaan paikkaan jouduttu ja kävivät haikailemassa kaltereiden luona omalle puolelleen. Niitä väsytti, kun Sera oli vasta ne imettänyt. Siksi pennut pysyivätkin hyvin paikoillaan kuvissa.

                           Tässä ovat taas pentuposeeraukset. Tytöt ovat pareina ja poika yksin.

 

Kovasti olivat lapset kasvaneet.

Kahvin jälkeen otin kuvat vanhoista koirista. Lee on kymmenvuotias ja Saagan isä.

Geisha, Assin sisko, 13,5 vuotias jo, laitettiin tuoliin, jossa se yleensä makaa pehmolelujen keskellä. Mutta ei maannut nyt. Istui vain geishamaiseen tyyliin suu viivana, koska sen mielestä oli selvästi menossa TILANNE, eikä silloin tietenkään ruveta makailemaan.

Onkos tämä nyt muka teidän mielestä hauskaa? miettii Keippu.

Oli kiva nähdä kaikkia koiria.

Linjoilla ja rannalla

Minä olen siis maailman huonoin suunnistaja luonnossa. Siksi en oikein yksin uskalla mennä vieraisiin metsiin, kun olen varma, ettei paluureitin löytyminen ole mitenkään varmaa. Mutta kun uuden vuoden alla tehtiin Katjan porukan kanssa retki hallin takaisiin metsiin, niin uskaltauduinpa tänään minäkin sinne suuntaan. Tiesin, että metsäpolun päässä on sähkölinjat, joiden alla kulkee hyvä leveä polku ja kunhan tietää, mistä poiketa pois linjoilta takaisin tullessa, pitäisi jopa meikäläisenkin kyetä suunnistamaan hallille takaisin. Ja kun vielä oli aivan jumalaisen kaunis ja aurinkoinen pakkaskeli, niin eikun koirat ja kamera mukaan ja menoksi.

                                     Alussa on vielä energiaa keppien kanssa puuhailuunkin.

                                                  Hyviä tuoksuja tuntui puskissa olevan.

                              Tie vain jatkuu jatkumistaan, mutta tuonne kauas asti ei tänään menty.

                                                                           Ohitus

Friida touhuili varpujen keskellä omiaan.

Hallille johtava polkukin taas löydettiin.

Sitten ajeltiin vielä Katariinan puistoon merta katselemaan. Meri on jo jäässä, mutta jäälle ei ole vielä asiaa.

                                                   Tyydyimme siis rantaposeerauksiin.

                                     Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Aika ihanaa.