Kevät on suosikkivuodenaikani. Nimenomaan tämä loppukevään aika. Lintujen laulun lisääntyminen tuo suurta riemua. Merlin-applikaation kanssa seison usein metsikössä kuuntelemassa, ketä kaikkia on äänessä. Koirat istuvat kiltisti hihnassa vieressä odottamassa, että hulluus menee ohi. Aivan uusia tuttavuuksia ovat olleet rastaskerttunen ja tiltaltti.
Toinen kohde ( koirien lisäksi) on kukkivien kasvien kuvaus. Nekin ilahduttavat silmää. Ja koiratkin välillä joutuvat poseeraamaan kukkien keskelle.
Muutama päivä sitten päätin viedä koirat Citymetsään, kun oli niin kaunis aamu. Enpä tutkinut säätiedotuksia, jotka lupasivat sadetta. Siispä kun astuimme ulko-ovesta pihalle satoi vettä ja rakeita. Onneksi auto on muutaman metrin päässä ja selvittiin ilman suurempia vammoja. Mutta kun ajelimme Kotkansaarta kohti, sade rauhoittui. Pilvet suuntasivat merta kohti, Siitä piti ottaa kuva.
Ja Citymetsässä ei sitten satanut juuri yhtään. Olipa kiva reissu. Molly innostui porhaltamaan. Taisi olla juoksuvajetta. Greetta tekee pieniä spurtteja vain.
Alku menee aina haistellessa muiden koirien jälkiä, Mutta sitten vauhti kiihtyy,
Edelleen ollaan jatkettu rallyn treenaamista. Viikonloppuna on taas kisa. Niin paljon on uutta opittavaa sekä koiralla että ihmisellä, että otamme nämä kisat edelleen harjoituksen kannalta. Huomenna kasvattaja ajaa Mollyn turkin alas. Saas nähdä, onko sillä vaikutusta sunnuntain suoritukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti