Senta

Hannele-ystävälle tuli maaliskuun lopussa ardennienkarjakoiran pentu Senta. Olen luvannut olla hoitoapuna, kun Hannelella on jotain tärkeitä menoja. Nimittäin Nelli-siskon pitää varsin pitkään siedättyä pentuun eikä niitä voi jättää keskenään kahdestaan kotiin. 

Käytiin tuloa seuraavana päivänä Mollyn kanssa tutustumassa Sentaan Heinahden kentällä pienessä vesisateessa. Molly oli kohtelias, ei  hirveän kiinnostunut, mutta haisteltiin ja tutusteltiin joka tapauksessa.

                                           Reipas tyttö.  Siitä tulee varmasti hyvä harrastuskoira.

Siispä Senta tuli meille jo parin päivän päästä hoitoon. Käytiin Mollyn kanssa hakemassa Senta emäntänsä työpaikalta. Käytiin ensin vähän yhdessä kävelemässä, että palautuu mieleen, kuka kaveri on, Ihailtiin joutsenia ja Molly kävi kahlaamassa meressä.

Sitten koirat tulivat autooni ja matka meille alkoi. Vähän Sentaa piipitytti välillä, mutta muuten meni hyvin eikä matka ollut pitkä.

 Kun kannoin Sentan sisään, Greetta sai aivan hirveän huutokohtauksen. Se oli makuuhuoneessa verkon takana varan vuoksi ja kyllä mesosi sielä. Pentu säikähti ja haukkui sekin. Onneksi tilanne rauhoittui kohtuullisen nopeasti ja Greetta sai olla omissa oloissaan makuuhuoneessa.

Molly oli kohtelias, mutta ei kauhean kiinnostunut. Pentu olisi halunnut kyllä leikkiä, mutta Molly ei niinkään. Harmi, sillä Mollykin on kyllä leikkisä tyttö ja kun Senta vielä on saman kokoinen, niin ei kokokaan jännitä.

Alkumetelin jälkeen mentiin sohvalle kaikki kolme ja Molly hyväksyi Sentan viereensä pienelle hermolevolle. Hiukan kuului muutama murraus kun pentu oli ihan liki, mutta mitään suurempaa ei. 

Unien jälkeen saattoi tutustua paikalliseen lelutarjontaan ja muutenkin olohuoneeseen. 

Maton olin ottanut pois, mutta yhtään pissiä ei tullut sisälle. Kerran käytiin ulkona ja sinne tuli pissat.

Uni maittoi pikkukoiralle sekä sylissä että sohvalla. Ulkoilun ja Greetan haukkumisen jälkeen oli jo lapsella väsy. Yhtään se ei koko aikana piipannut vaan otti tilanteen tilanteena ja sopeutui hyvin meidän huusholliin.

                                      Sitten taas jaksoi touhuta ja Mollykin vähän lämpeni.

                                                           Hauska pikku typykkä. 

Seuraava tapaaminen oli eilen. Kävin hakemassa Mollyn kanssa Sentan.  Se tuli emäntänsä kanssa pihalle vastaan ja pienen katselun jälkeen Senta tunnisti minut ja suorastaan riemastui. Ei siis muistanut pahalla. 

Lähdettiin Citymetsään yhdessä.  Tällä kerralla ei pieni automatkaaja piipannut lainkaan.  Oli hyytävän kylmä tuuli ja Mollylle laitoin takin päälle, mutta onneksi Citymetsä oli suojaisalla paikalla ja hyvin tarjettiin kaikki. Ensin kuljettiin vähän aikaa tietä pitkin, että hädät tulee tehtyä. No ei tullut, kun piti touhottaa ja hakea Mollyn huomiota. Molly ei ollut huomaavinaan, kun Senta haukkuen komensi,

Kun oli oikea aika, mentiin aitaukseen. Molly lähti perinteiseen tyyliin nenä maassa ja pentu seilaili perässä . Se olisi niin kovasti halunnut touhuta Mollyn kanssa.

Pieniä juoksuspurtteja sentään nähtiin.

Pennun pääkoppa on todella hyvä. Se on järkevä ja avoin monille asioille. Uusi aitaus ei ollut mitenkään pelottava ja se, ettei Molly leikkinyt sen kanssa, ei sitä masentanut, muttei se myöskään alkanut kiusata Mollya. 

Ja Molly on kyllä hieno. Se on ihan ystävällinen pennulle, ja jos se härkki liikaa, niin pieni murahdus riitti molemmille. Eli ihmisen oli tosi helppoa olla näiden kahden kanssa. 

Taisi pieni koira olla ihan poikki, sillä se paluumatkalla nukahti häkkiin heti ja tuli autosta ulos ihan unenpöpperöisenä, kun päästiin Höyrypanimon pihaan.