Hyvää Koirien päivää

 

                                                        Kuvia eilisiltä kävelyreiteiltä

                                                                  Jokipuisto

Sapokan vesipuisto

                                       Muutama kuva Mollyn retkestä, kun Greetta oli kisaamassa.

                                                Jokipuisto

                                                        Siikakoski

Agilitykisoja, rally-koulutus ja toko-treeniä

 Greetalla oli pääsiäisen aikaan kahtena päivänä oman seuran hallissa agilitykisoja.  Lauantaina oli kaksi agilityrataa.  Ensimmäinen rata oli hurlumheitä, sillä Greetalla oli paljon kierroksia ja silloin on korvat koristeena. Marjut ei ollut ehtinyt aikohin sen kanssa treenata, ja sekin vielä toi kierroksia lisää. 

Toinen agilityrata oli sitten oikein  hieno.

Nolla tuli ja Greetta sijoittui kolmanneksi mini-luokassa, jossa oli eniten osallistujia.  Greetalta puuuttuu SM-nollista nimenomaan agilitynollia 3 kappaletta, joten tämä nolla oli oikein tervetullut.'

                               Greetta on kuvassa erittäin hymyileväinen ja itseensä tyytyväinen. 

Sunnuntaina oli sadepäivä. Marjut haki Greetan yhdeksältä ja kisat alkoivat kymmeneltä. Sunnuntaina oli hyppyrata vuorossa.

Jälleen oli Greetalla hyvä päivä ja sen pinkoi radalla nollatuloksen, jolla se sijoittui toiseksi.  

Iltapäivällä oli koko pääsiäiskisan tulosten perusteella järjestetty epävirallinen finaalikilpailu. Greettakin pääsi ihme kyllä mukaan, vaikka oli kisannut vähän kisoja. 

Tässä Greetan ja Marjutin rata.

                        Jälleen kerran tämä huippupari onnistui ja sijoittui finaalissa toiseksi.
                                              Niin hienoa oli nähdä livenä suoritus.

Koira oli sateessa kastunut ja kivituhkan kuorruttama, mutta hyvin onnellinen otus, kun vein sen kotiin.

Pitkäperjantaina kävin Mollyn kanssa Saana Töttölän rally-koulutuksessa. Hän oli tehnyt pienen radan KV-kylteistä, jota teimme ja saimme vinkkejä. Yllättävän hyvin Molly onnistui, vaikka tempuissa on haastekerrointa aika lailla. Siltikin aion ensi vuonna laskea Mollyn aloon ja aloitamme uusien kylttien opiskelun alokasluokan jutuista ja etenemme hiljalleen ylöspäin. Tämän vuoden kisaamme vielä satunnaisesti mestariluokassa. Molly ei kuitenkaan niin hyvä ole, että saisi valiotuloksia kerättyä ja RTK4-koulutustunnus meillä on jo. Joten aloitamme alusta uudestaan. 

Tänään kävimme treenaamassa tokoa Haminan hallilla.

Tässä paikallaistuminen Greetan kanssa. Koska liike on epävarma, ollaan ruvettu aamuruoan ja iltaruoan odottelussa tekemään tätä niin, että Greetta makaa ja Molly istuu. Sillä aikaa minä laitan ruoat kuppiin ja olen näkymättömissä. Paitsi välillä, kun vien tavaroita jääkaappiin. Mollylla aina välillä hervahtaa keskittyminen ja se menee maahan, mutta jatkamme harjoituksia. Maahan menot ovat vähentyneet ja onnistuneitakin istumisia on tullut. Tämä suoritus onnistui kyllä molemmilta.

Tehtiin tunnari. Ensimmäinen kerta meni kiertelyksi, vaikka oma lopulta löytyikin. Edessä kapulan suussa pitäminen on kovin haasteellista. Ekalla kerralla se tippui maahan. Laitoin takaisin suuhun.

Toinen tunnari oli parempi.

Hyppynoudossa myös kapulan pito vielä vaatii treeniä, sillä se helposti pyörii suussa. Muuten ok.

Ruutuun menossa oli hyvä vauhti ja stoppi oli mainio. Tulin lähemmäksi, että menisi reippaammin maahan eikä etenisi. No, vielä vaatii työtä.

Kierto oli hyvä.

Kaukokäskyt pysyivät paikoillaan. Maahan voisi mennä rivakammin, mutta melko hyvä.

Jätöt ja seuruu. Istumisessa meni maahan ekalla kerralla. Jännä, miten nämä temput elävät omaa elämäänsä ja aina välillä joku menee arpomiseksi. Seuruussa oli hyvä fiilis.

Greettakin sai pitkästä aikaa tehdä tokoa. Sehän on lopettanut sen takia, että pitää ääntä, ja niin piti nytkin. Mutta selkeästi sillä oli kivaa, joten jatkamme treeniä senkin kanssa huvin vuoksi.

Muutamaa en saanut tänään ladattua, sillä kerralla voi ladata vain kymmenen videota  yhtenä päivänä. Huomenna ehkä sitten lisää.

Pääsiäistä odotellessa vähän päivitystä ja kuvia

Viime viikolla iski takatalvi juuri sen jälkeen, kun olin vaihdattanut autoon kesärenkaat. Onneksi se ei kauan kestänyt ja tiet olivat päiväaikaan sen verran sulat, että päästiin metsään kävelemään. 

Greetan poseerauksia

Sen jälkeen oli ihanan lämmin jakso. Mollyn toko-treeni-ryhmä aloitti ulkokauden Ruissalon nurmilla. Nurmi oli huonossa kunnossa ja Molly liikkui vähän kömpelösti siellä. 

Paikkaistumisessa oli iso porukka koiria. Loppuvaiheessa Molly vajosi maahan ja kävin sen sieltä nostamassa. On tuo liike sille yllättävän vaikea. Koskaan ei voi rentona viettää yhden minuutin aikaa, kun ei tiedä, milloin ajatus tekemisestä hervahtaa.

Lisäksi ohjelmassa oli ohjattua noutoa ensin kapuloilla ja sitten kupeilla. Vasemmanpuoleinen kapula oli osittain ruudun takana ja koska ruudussa oli valkoiset kartiot ja Mollyn kapula valkoinen, niin vähän se oli häiriönä ensin. Sitten onnistui kyllä ihan hyvin. Selkeästi ensimmäinen ulkokerta oli vähän vaikea kaikkien äänien ja ympärillä olevien tapahtumien takia. Kyllä siihen sitten taas koira tottuu.

Molly odotteli vuoroaan häkissä autossa. Luukku piti pistää kiinni, kun neiti alkoi haukkua ohikulkijoille.  

Nyt ollaan aloitettu kotona tehotreenit istumisessa. Aamupalaa odotellaan eteisessä aina. Tähän mennessä makuulla. Nyt sitten Greetta makaa ja Molly istuu, Sehän on Mollylle vielä vaikeampaa, että toinen makaa. 

Kahtena aamuna ollaan vasta tätä tehty ja toistaiseksi on useamman kerran pitänyt käydä pikkuneiti nostamassa istumaan. Mutta toivottavasti taito vahvistuu ennen seuraavia toko-kokeita.

Leskenlehtiä on ilmestynyt teiden varsille ja Merlin-linnunlauluapplikaatio on ollut ahkerassa käytössä. 

Kävimme Greetan kasvattaja-Eijan luona päiväkahvilla.  Eijan pihalla kukkivat sinivuokotkin aivan ihanasti.

                                           Greetta, Molly, Haiku, Tanka  ja Sabi  - sukupotretti piti ottaa.

Aina kun käydään Haminan hallilla, käydään kävelemässä läheisillä metsäpoluilla. Niillä on kiva liikkua, kun maa on tasainen ja näkee kauas. Metsän vieressä on iso hiekkakuoppa. Se näkyy kuvan taustalla. 

                                                   Tässä taas vähän treeniä.

Kotona treenattiin porukalla kaukokäskyjä. Laatikkosysteemi on hyvä. Greetta muistaa vaihdot hyvin.

Muutama kuva vielä tytöistä. Mollyn tukka kasvaa hiljalleen.

Pääsiäisen aika tulee olemaan varsin puuhakas. 

On kv-rally-toko-koulutusta, Greetan agi-kisailua ja omaa talkoilua seuran kisassa.

Ai niin, kv-rallysta tulikin mieleeni, että Pernilla Tallberg kävi kouluttamassa KV-rallya oman seuran hallilla ja meilläkin oli paikka siihen. Ensin oli pieni luentotuokio ja sitten tehtiin neljä pientä treeniä. 

Siinäpä oli haastetta kerrakseen. 

Olen päättänyt, että koska Mollylla on RTK4-koulutustunnus jo, eikä se varmaan tämän vuoden aikana tule saamaan mitään valio-tuloksia, niin ensi vuoden alusta, kun alkaa rally-kisailu KV-kylteillä, lasken Mollyn alokasluokkaan, koska se on mahdollista,  ja alamme opetella uusia kylttejä vähän kerrallaan. Ei ole järkeä mennä suoraan mestariin, kun opeteltavaa on niin paljon. 

Ai niin, sekin on päivittämättä, että olen alkanut harjata koirien hampaita kerran viikossa. Ostin oikein lasten sähköhammasharjankin, mutta se surrutus on vähän liikaa vielä näin alussa. Greetta on tässä hommassa parempi, mutta toisella kerralla jo Mollykin oli varsin suopea asialle. Laitoin runsaasti herkullista tahnaa, niin johan sai takahampaitakin harjailla. En ole ikinä ennen koirieni hampaita harjaillut, mutta kun olen facebookista lukenut hurjia tarinoita pikkukoirien hampaista, niin päätin, että nyt aloitamme mekin. Toinen tekninen väline, jonka hommasin joitain aikoja sitten, on kynsitrimmeri. Greetta on kiltisti antanut leikata normileikkureilla kynsiä, mutta Mollyn kanssa on saanut vähän taistella. Trimmerillä sujuu kynsien lyhennys näppärästi. Kumpikin antaa hienosti käsitellä kynsiään sillä. Tänään vielä pikkutrimmerillä ajelin Greetan varpaidenvälikarvat, jotka olivat tosi pitkät, joten täällä ollaan tekniikan aallonharjalla toden teolla. 

Senta

Hannele-ystävälle tuli maaliskuun lopussa ardennienkarjakoiran pentu Senta. Olen luvannut olla hoitoapuna, kun Hannelella on jotain tärkeitä menoja. Nimittäin Nelli-siskon pitää varsin pitkään siedättyä pentuun eikä niitä voi jättää keskenään kahdestaan kotiin. 

Käytiin tuloa seuraavana päivänä Mollyn kanssa tutustumassa Sentaan Heinahden kentällä pienessä vesisateessa. Molly oli kohtelias, ei  hirveän kiinnostunut, mutta haisteltiin ja tutusteltiin joka tapauksessa.

                                           Reipas tyttö.  Siitä tulee varmasti hyvä harrastuskoira.

Siispä Senta tuli meille jo parin päivän päästä hoitoon. Käytiin Mollyn kanssa hakemassa Senta emäntänsä työpaikalta. Käytiin ensin vähän yhdessä kävelemässä, että palautuu mieleen, kuka kaveri on, Ihailtiin joutsenia ja Molly kävi kahlaamassa meressä.

Sitten koirat tulivat autooni ja matka meille alkoi. Vähän Sentaa piipitytti välillä, mutta muuten meni hyvin eikä matka ollut pitkä.

 Kun kannoin Sentan sisään, Greetta sai aivan hirveän huutokohtauksen. Se oli makuuhuoneessa verkon takana varan vuoksi ja kyllä mesosi sielä. Pentu säikähti ja haukkui sekin. Onneksi tilanne rauhoittui kohtuullisen nopeasti ja Greetta sai olla omissa oloissaan makuuhuoneessa.

Molly oli kohtelias, mutta ei kauhean kiinnostunut. Pentu olisi halunnut kyllä leikkiä, mutta Molly ei niinkään. Harmi, sillä Mollykin on kyllä leikkisä tyttö ja kun Senta vielä on saman kokoinen, niin ei kokokaan jännitä.

Alkumetelin jälkeen mentiin sohvalle kaikki kolme ja Molly hyväksyi Sentan viereensä pienelle hermolevolle. Hiukan kuului muutama murraus kun pentu oli ihan liki, mutta mitään suurempaa ei. 

Unien jälkeen saattoi tutustua paikalliseen lelutarjontaan ja muutenkin olohuoneeseen. 

Maton olin ottanut pois, mutta yhtään pissiä ei tullut sisälle. Kerran käytiin ulkona ja sinne tuli pissat.

Uni maittoi pikkukoiralle sekä sylissä että sohvalla. Ulkoilun ja Greetan haukkumisen jälkeen oli jo lapsella väsy. Yhtään se ei koko aikana piipannut vaan otti tilanteen tilanteena ja sopeutui hyvin meidän huusholliin.

                                      Sitten taas jaksoi touhuta ja Mollykin vähän lämpeni.

                                                           Hauska pikku typykkä. 

Seuraava tapaaminen oli eilen. Kävin hakemassa Mollyn kanssa Sentan.  Se tuli emäntänsä kanssa pihalle vastaan ja pienen katselun jälkeen Senta tunnisti minut ja suorastaan riemastui. Ei siis muistanut pahalla. 

Lähdettiin Citymetsään yhdessä.  Tällä kerralla ei pieni automatkaaja piipannut lainkaan.  Oli hyytävän kylmä tuuli ja Mollylle laitoin takin päälle, mutta onneksi Citymetsä oli suojaisalla paikalla ja hyvin tarjettiin kaikki. Ensin kuljettiin vähän aikaa tietä pitkin, että hädät tulee tehtyä. No ei tullut, kun piti touhottaa ja hakea Mollyn huomiota. Molly ei ollut huomaavinaan, kun Senta haukkuen komensi,

Kun oli oikea aika, mentiin aitaukseen. Molly lähti perinteiseen tyyliin nenä maassa ja pentu seilaili perässä . Se olisi niin kovasti halunnut touhuta Mollyn kanssa.

Pieniä juoksuspurtteja sentään nähtiin.

Pennun pääkoppa on todella hyvä. Se on järkevä ja avoin monille asioille. Uusi aitaus ei ollut mitenkään pelottava ja se, ettei Molly leikkinyt sen kanssa, ei sitä masentanut, muttei se myöskään alkanut kiusata Mollya. 

Ja Molly on kyllä hieno. Se on ihan ystävällinen pennulle, ja jos se härkki liikaa, niin pieni murahdus riitti molemmille. Eli ihmisen oli tosi helppoa olla näiden kahden kanssa. 

Taisi pieni koira olla ihan poikki, sillä se paluumatkalla nukahti häkkiin heti ja tuli autosta ulos ihan unenpöpperöisenä, kun päästiin Höyrypanimon pihaan.