Kaikenlaista puuhailua - ja paljon kukkia

 Aloitetaan Greetasta.

Tänä vuonna pidettiin agilityn Junior -, Senior- ja Para- Suomenmestaruuskilpailut 13-5.6. Valkeakoskella.   13.6. oli etkot eli kaksi kisaa. Lauantaina oli seniorikisat. Greetta lähti Marjutin ja Marikan mukana reissuun perjantaiaamuna.

                                            Tässä vielä odotellaan kyydin tulemista.

Matkaseura oli runsas. Tova ( vasen laita) oli turistikoirana, Lydi, Greetta, Fungo ja Terra kisasivat.
Kolme viimeistä Marjutin kanssa.

                                                  Eli nämä siis Marjutin kisakoiria.

Etko-radat sujuivat Greetalta mukavasti. Ensin oli hyppyrata. Siinä kävi niin, että juuri kun Marjut ja Greetta olivat lähdössä, radalta tullut koira kävi Greetan päälle. Lähtö ja maali olivat tosi lähekkäin. Marjutille tarjottiin mahdollisuutta lähteä lopussa, mutta hän päätti, että nyt mennään. Ja hyvä niin. Greetan kierrokset nousivat nopeasti ja se teki hyppyradalta nollan. Se, että se pystyi tekemään niin hyvin, kertoo suuresta luottamuksesta Marjutiin. 

Greetta sijoitus nollalla ekalla radalla 5/49.

Agilityradalla Greetta teki vitosen puomilta. Sillä on jo jonkin aikaa tökkinyt puomin alastulo, jossa se loikkaa. Niin se teki nytkin. Muuten hieno rata kyllä.

Me Mollyn kanssa katseltiin tätä rataa kotona sängyn päällä kännykän kautta. Harmitti tuo kontakti, mutta koiralla ei ollut mitään paineita radalla.

Illalla tuli ihana valokuva Greetasta ja Terrasta. Ne ovat jo pitkältä ajalta olleet kisakavereita monella yhteisellä matkalla. Mutta  se, että Greetta makaa selkä selkää vasten Terran kanssa on käsittämättömän hienoa ja yllättävää. Mollyn kanssa se saattaa osan yöstä olla vieri vieressä, mutta ei kyllä muiden koirien kanssa. Sillä oli  selvästi reissulla todella hyvä ja rento olla.

Lauantaina kisat jatkuivat iltapäivällä. 

Ensin oli hyppyrata. Taas Greetta kiisi nollan. Sijoitus oli radalla 13. 

Agilityradalla se taas loikkasi kontaktin ja sen jälkeen pyörähti. Oletettavasti pyörähdyksestä tuli lisävitonen, joten Greetta sai radalta kympin. Marjut oli pahoillaan, sillä olivat juuri kaverin kanssa keskustelleet, että tuomari ei antanut vitosia pyörähdyksista. Mutta Greetta sai. Ainakaan mitään muuta ei näyttäisi radalla tapahtuvan, joka lisävitosen aiheuttaa. Greetan ajat olivat hyvät. Jos olisi toisesta radasta tullut nolla, olisi se yhteistuloksissa ollut korkealla, mutta turha jossitella. Jotain täytyy kontaktiin keksiä. Greetan loppusijoitus oli 18/55.

                                                        Alla agilityrata

Greetta on tällä hetkellä vielä reissun päällä. Kisat kestivät myöhään ja Marjut ja Marika jäivät vielä toiseksi yöksi.  Paluumatkalla varmaan on paljon kätköilypysähdyksiä, joten Greetta pääsee siihenkin hommaan.

Mollyn kanssa käytiin tämän viikon torstaina eläinfysioterapeutti Mirka Vaalivirran koulutuksessa, jossa opeteltiin koirien jumppaamista. Etukäteen kyseltiin osallistuvien koirien ongelmatiikasta ja jokainen sai omia ohjeita illan kuluessa. Mollylla on vähän jäykät polvet ja kiinnosti tietää, mitä fyssari näkee koirasta. 

Näki seuraavaa: "Liike lyhyt. ( Sen tiesinkin. Mollylla ei ole löwchenin pitkää potkua takajaloissa polvien takia) Polvet kääntyvät vähän ulos. Etujaloilla hiukan meloo. Oikean takajalan liike rajoittuneempi ja vasen kiertää enemmän ulos. Eli perää pitää kovasti vahvistaa.   Sekä lonkkia että polvia. Nyt ollaankin jo kahtena päivänä tehty jumppaa. Tänään oli jo vähän vankempaa menoa, kun Molly tiesi, mikä juttu. Eilen ei tehty, koska meillä oli toinen liikuntalaji.

Eli uiminen. Kotkassa on koirauimala Tokispa, jossa ei vielä olla kertaakaan käyty. Sain toko-ryhmältäni lahjakortin kyseiseen paikkaan ja nyt sitten lähdettiin kokeilemaan. Varasin puolen tunnin ajan. Mukaan tulivat Hannele ja ardennipentu Senta, joka on Mollylle tuttu.  Otin  Mollylle oman pelastusliivin mukaan, että  voi rauhassa harjoitella allasuintia, vaikka onkin ihan hyvä uimari. 

Molemmat tytöt suurisilmäisinä ihmettelevät, mitä nyt tapahtuu.

Molly ui ensin muutaman kerran liivissä. Vanhasssa koirauimalassa oli lyhyt ramppi molemmissa päissä allasta ihan reunalla. Tässä hallissa oli vain hyvin pitkä ramppi ja toisessa päässä ei ollenkaan. Molly kävi ihmettelemässä, miten pääsee ylös, mutta oppi nopeasti, että on vain yksi tie ylös altaasta  Sitten otin liivin pois ja Molly alkoi innostua.

Sangen räyhkäs tyyli.

Vuorottelimme Sentan kanssa. Senta harjoitteli rampilla etenemistä. Uimaan ei vielä tällä kerralla mennyt paitsi vahingossa, kun pulahti rampilta alas. Ei kuitenkaan hirveästi säikähtänyt vaan jatkoi ramppiharjoituksia. Aika monta kertaa Molly jaksoi lähteä uimaan, mutta sitten selvästi alkoi väsyä.  Jos menisi sen kanssa yksin, niin varmaan 15 minuuttia uima-aikaa olisi sille näin aluksi riittävä.

Tänään mentiin pitkästä aikaa vähän Haminan halliin tokoilemaan, Ei tehty mitään avo-juttuja. Vähän voittajajuttuja vain. Ulkona oli helle, mutta hallissa oli kivan viileää. 

Aloitettiin tunnarilla. Ei meinannut oma löytyä, mutta sinnikkäästi Molly etsi. Sillä on paha tapa tiputtaa kapula, kun se istuu eteen. Niin tälläkin kertaa. 

Tehtiin sitten toinen tunnari. Tällä kertaa sanoin jo koiran lähestyessä Pidä, pidä..

ja kapula pysyi suussa paikallaan ilman pyöritystä aina pois ottoon asti. Jes!

Sitten tehtiin ohjattua noutoa. Kerran haettiin kumpikin kapula. Molemmat olivat maassa, vaikkei toinen aina näykään videolla. 

Lopuksi kaukokäskyjä. Laitoin putkenpuolikkaan maahan Mollyn eteen estämään etenemistä, mutta se häiritsi sitä niin, että lopulta laitoin putken sivuun. Tässä kaukot ilman putkea läheltä. Ekassa seisomisessa liikkui, mutta aika hyviä.

Sitten lähdettiin viileästä hallista helteeseen vähäksi aikaa kävelemään. Tilasin Back On Trackista Mollylle viilennystakin, mutta se on nyt Greetan matkassa, joten sitä ei voitu tänään käyttää. 

                                                            Hymytyttö

Niin ne kukat. 

Käytiin yhtenä päivänä Jokipuistossa tässä lähellä ihailemassa atsaleoja, alppiruusuja ja muita kauniita kukkia. Molly pääsi poseeraamaan myös. Kotkan puistojen alkukesä on aina niin kaunis.

Tässäpä näitä tällä kertaa.

Toko SM Porvoossa

 Molly siis pääsi Haminan Seudun Seurakoirakerhon toko-joukkueeseen. Se on suuri kunnia. Harjoiteltiin tämän tästä Ruissalon nurmella kahdessa kehässä porukalla. Se teki Mollylle oikein hyvää. Samoin paikkikset vieraiden koirien kanssa.

                        Haminan joukkue tässä. Suvi ei päässyt, koska koira oli mahataudissa.

Seurasin kiihkeästi säätiedotuksia, sillä Molly on kuumalle ilmalle todella herkkä. Ja pahus vieköön, aika lämmintä säätä oli luvassa. 
Startattiin sunnuntaiaamuna puoli kahdeksan kohti Porvoota. Ensin olin ajatellut jättää Greetan kotiin, mutta kun edellisenä päivänä olivat kisat venyneet todella pitkälle iltapäivään, niin päätin, että Greetta tulee matkalle mukaan  - ja hyvä niin. Päivä oli todella pitkä.

Onneksi joukkue oli saanut lainaksi ison teltan, joten häkit saatiin suojaan auringolta. Teltta oli sopivasti lähellä kenttää, joten pystyi katselemaan suorituksia myös. Mollyn paikkis oli heti aamupäivällä. Se sujui hyvin ja kymppi saatiin.  Yksilösuoritus oli joskus yhden jälkeen, joten odottamista riitti.

Ja niinhän siinä kävi kuin pelkäsin. Molly oli todella väsynyt kuumuudesta ja suoritus oli sen kaltainen.

Kehät olivat kahdessa osassa. Ekassa kehässä tehtiin hyppynouto, seuruu, ruutu ja kaukot. 

Hyppynoudossa Molly ei löytänyt kapulaa, koska se ei ollut katsonut heittoa. Ja se on kuitenkin sillä varma liike. Yhyy! Siitä heti napsahti nolla. 
Seuraaminen oli hirveää jätättämistä ja useita käskyjä. Siitäkin nolla.  Ruutuun se heräsi. 

                                                      Siitä saatiin 9 pistettä.

Mollyn ruutusuorituksesta video oli päätynyt Instagramin SM-kisoien tarinoihin. Otin kuvakaappauksen siitä. Oli noteerattu, että paikalla oli löwchen,

Kaukokäskyissä liikkuri liikutti todella nopeasti kättään, joten ei ehditty mukaan ja näin jäi osa tekemättä. Molly ei ole kaukoissa niin nopea.  Saatiin vitonen.

Siitä pienen palkkahetken jälkeen suunnattiin toiseen kehään, jossa tehtiin liikkeestä istuminen, luoksetulo ja kierto. Kaarina Pirilä tuomaroi. 

Liikeestä istumisessa jätätti, mutta istui. Saatiin 7. 
Luoksetulossa tuli minun mielestäni hyvällä vauhdilla, sellaisella jota pystyy tekemään aika muhkuraisella kentällä. Saatiin 7,5, koska tuomarin mielestä vauhti oli aivan liian hidas ja sivulle tulo myös. Kiertokaan ei miellyttänyt häntä. Taisin joutua kaksi kertaa käskemään kiertoon. Se meni ihan ok, mutta sivulle tulossa ehti kurkistella yleisöä. Tästä 7. 

Kolmen tuomarin yleisvaikutelman keskiarvo oli kuitenkin jopa 8,5 ( kiitos paikkiksen). 
Yhteensä pisteitä tuli 182 mikä ei oli kovin hääppönen. Ympäristö kyllä jonkin verran häiritsi, mutta ei niin paljon kuin olin pelännyt. 

Sini Lindroos oli kentän reunalla istumassa kameran kanssa. Molly häntä vähän tuijotteli. Mutta saatiin muutama valokuva muistoksi näistä kekkereistä kuitenkin.

Ei voi olla tyytyväinen Mollyn suoritukseen kokonaisuutena, mutta ei voi helteelle mitään. Tilasinkin kotona sille BackOnTrackin viilennysloimen, jos vaikka joskus kisatessa on kuuma keli. Tosin päätin, että meidän kesäkisat olivat tässä. Kevät, syksy ja talvi sopivat meille paremmin. 

Joukkueemme tähti oli Kati bc Taran kanssa. Tara takana, nuori Isla oli turistina. 

Kati ja Tara olivat ensimmäisenä päivänä EVL:ssa sijalla 12 ja pääsivät kirkkaasti finaaliin sunnuntaina. Siellä olikin sitten tiukkaa kisaa ja vielä tiukempaa arvostelua. Tara harmittavasti jätti kierron kiertämättä, vaikka se on sen lempijuttuja. Taisi olla typykkä jo varsin poikki. Mutta upea pari joka tapauksessa. 

Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Nimittäin kisakirjoja, joita ei annettu ennen kuin palkintojen jaon jälkeen. Eli puoli seitsemän illalla pääsimme kotimatkalle ja kyllä siunasin sitä, että Greetta oli mukana. Olisi ollut ihan liian pitkä kotipäivä sillä. 

Nyt pidämme pienen treenitauon kaikesta. Se tekee meille Mollyn kanssa oikein hyvää. Greetta lähtee viikonloppuna Valkeakoskelle Marjutin kanssa seniori-SM-kisoihin. Se saa vuorostaan nauttia. 

Kuukauden kuulumiset

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Emme ole laakereilla levänneet, mutta eipä ole tullut päivitettyä. Kaivanpa nyt kalenterin esiin, että muistan olennaiset jutut.

Greetta ensin.

Greetta kävi toukokuun puolessa välin paikkeilla oman seuran agi-kisoissa. Se teki kaksi agilityrataa, koska siltä puuttuu kaksi agilitynollaa SM-kisoja ajatellen. Mutta tulikin kaksi hylkyä. Vauhtia kyllä riitti vallan paljon. 

Seuraava kisaturnee Greetalla olikin sitten Imatralla agilityn piirimestaruuskisoissa. Greetta oli myös joukkueessa. 

   Joukkueessa olivat Ninni ja Aro, Marjut ja Greetta sekä Terra sekä Sanna ja Touho.

   Joukkue sijoittui neljänneksi,

    Tässä Greetan suoritus. Se sai vitosen radalta niinkuin selvästi näkyy.

Yksilökisoissa Greetta teki hyppyradalta vitosen ja agiradalta nollan. Jes. Yhteissijoitus oli kuudes.

Hyppyrata tässä.

Agilityrata tässä. Puomin kontakti oli siinä ja siinä, mutta tuomarin käsi ei noussut onneksi.

Marjut ja Terra voittivat minien piirimestaruuden. He ovat niin hieno pari. 

Seuraavaksi Greetta menee Marjutin kanssa seniorimestaruuskisoihin Valkeakoskelle.

Nosework on ollut myös kuvassa mukana. Molemmat koirat ovat opetelleet alkeet, mutta kaiken muun harrastamisen takia on omatoimitreeni jäänyt olemattomiin, vaikka kumpikin olisi ihan hyvä siinäkin lajissa. Mutta kun seura järjesti drive in-nosetapahtuman, niin menin molempien koirien kanssa. Olisi ollut kuusi etsintäkohdetta, mutta Greetan kanssa teimme neljä. Ulkona kaksi, joista toinen oli autoetsintä. Ikinä ei sitä olla tehty. Toinen ulkolöytö oli hallin oven vieren pellin alla. Molemmat löytyivät.  Samoin ruokalassa olevat hajut se löysi. Mollyn kanssa menimme etsimään, muutamaa, mutta se haisteli vain maata eikä älynnyt yhtään mitään eukalyptuksen hajusta. Tätä ihmettelin suuresti.

Vaan enpä ihmetellyt pitkään, sillä parin päivän päästä Molly alkoi ryystämään nenällä ikäänkuin olisi nuha. Se ei tehnyt koko ajan sitä, mutta aina silloin tällöin. Googletin ja epäilyni nenäpunkista oli hyvin oireiden kaltaista. Siksi seuraavana päivänä hain molemmille nenäpunkkiloislääkkeet. Vaikkei Greetta oireillut, niin silläkin varmaan oli nenäpunkkeja. Molemmat saivat kolmen viikon ajan yhden tabletin viikossa. 

Tältä kuullostaa nenäpunkki.

Toisella viikolla Greettakin alkoi välillä tuhista satunnaisesti samaan malliin kuin Molly. Tämän viikon alussa tuli viimeinen pilleri eikä koko viikkona ole kumpikaan enää pitänyt mitään nenä-ääntä. Loislääke ei ole dopingia onneksi. Pitää vain varoa, ettei haistele vieraita koiria, ettei punkki tartu. Nyt onneksi taitaa olla onnellisesti ohi tämäkin vaiva. Ikinä ei koirillani ole loistartuntaa ollut. 

Greetan etsintöjen onnistumisen innoittamana ilmoitin sen oman seuran epävirallisiin nosework-KEK-1- kisoihin. Ei treenattu. Halliin oli laitettu kolme etsintää.  Yksi laatikkoetsintä ensin, sitten ikäänkuin huone-etsintä ja lopuksi autoetsintä. Greetalla oli huimat kierrokset alussa, paljon ääntä ja yliyrittämistä eikä oikea laattikko löytynyt. Minä en myöskään osaa lukea koiraa, joten kun se katsoi minua, niin luulin, että se löysi. Kun sain vihjeen, mikä laatikko oli oikea, niin kyllä Greettakin sitten onnistui.

Keskimmäinen etsintä oli jo parempi. Ja minäkin olin jo hiukan enemmän kartalla. Se löytyi ilman apua.

Autoetsinnässä se löysi yhden hukka-arvauksen jälkeen. 

Videon sain, kun Anne kuvasi oman koiransa suorituksen jälkeen. 

Mollyn kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Paljon. Ja kisailtukin.

26.4. oli Kaakon agilityklubin toko-koe tuomarina Pernilla Tallberg. 

Niinkuin Mollylla usein kokeissa käy, se tekee erittäin kummallisia virheitä, jotka eivät näy omissa treeneissä. Niin tässäkin kokeessa.  Se kaukokäskyissä nousi istumaan, kun jätin sen ja käännyin katsomaan. Se luoksetulossa juoksi taakseni haistelemaan jotain ( aiemminkin on näin tehnyt) ja kaikkea muuta omituista. Seuraaminen oli yhtä laahustamista, ja kyllä me kuitenkin ollaan sitäkin kovasti yritetty parantaa.  Katsokaa itse. Kolmostulos tuli. 221 pistettä. Huokaus.

Seuraava toko-koe oli jo viikon päästä omassa hallissa. 

Sielläkin tapahtui yhtä ja toista. Seuruu oli parempaa kuitenkin.  Ruudusta ajoi yli, kun oli joku haju, eikä ostata korjata, joten nollalle se. Luoksetulossa se juoksi TAAS taakse hajujen perässä. Liikkeestä istumisessa seisoi tanakasti, joten taas nolla. Tärkeitä liikkeitä, joista meni paljon pisteitä, joten jälleen saimme kolmostuloksen ja 220 pistettä. Huokaus. Mutta itsellä kuitenkin paremmat fiilikset kokeen jälkeen kuin KAGin kokeessa. 

Edellisenä päivänä oli ollut oman seuran rally-kisat, joten koirien hajuja oli paljon. Mollynkin ilmoitin kisaamaan, vaikkei olla treenattu yhtään, mutta lähinnä siksi, että pysyy sekin laji mielessä. Ei saatu tulosta, koska Molly ei yhtään muistanut, miten merkki tehdään ja uusinnan jälkeenkin se meni jo seuraavalle suorituspisteelle, joten siitä kohdasta tuli 23 virhepistettä. Ja kun se oli putkesta tullut niin vauhdikkaasti ohitseni ja kääntynyt minua päin, josta kymppi, niin eipä sitten tulosta näiden takia tullut. Muuten oli varsin siisti rata.

Olin Mollyn ilmoittanut myös seuraavaan oman seuran rally-kisaan, 29.5. mutta sitten päätin kokeilla vielä toko-koetta. Hyvinkäällä oli samana päivänä kaksi kisaa, mutta ilmoitin Mollyn vain yhteen. 

Niinpä eilen aamulla lähdettiin sadesäässä kello 9 ajelemaan Hyvinkäälle. Toivoin hartaasti, että olisi viileää ja pilvistä perilläkin, mutta kissanviikset. Aurinko paistoi pilvien välistä ja oli aika lämmintä jo. Molly reagoi tosi herkästi helteeseen olemalla laiska ja löysä. Niinpä suuria odotuksia ei ollut. Neljä koiraa oli avo-luokassa. Molly oli paikkiksessa varsin pikkuinen karvapallo muihin verrattuna. Mutta istui koko minuutin, vaikka vieruskaveri meni maahan. Jes! 

Liikkeestä istu. Oli vähän hidas, niinkuin Mollylla tapana on.

Kierto oli laiskanlainen,

Seuruu oli aika kiva. Käännöksen jälkeen jätätti, mutta muuten oli aika hyvä. Peruutusta ei osannut.

Ruudussa karjaisin kovalla äänellä, ettei hajut vie. Vierelle tullessa tallasin vissiin karvoille, kun nousi ilman lupaa.

Kaukokäskyt

Luoksetulossa sanoin tahallani toisen käskyn, että tulee varmasti heti sivulle.

Hyppynoudossa lähti reippaasti, mutta tullessa kapula tippui suusta ( ei ikinä ole tippunut ennen)

Molly haki sen, hyppäsi ja tuli eteen. Ja tiputti kapulan. Kyllä otti aivoon, kun osaa tämänkin liikkeen ihan hyvin.

Mutta yhtään liikettä ei nollattu ja niin siinä kävi, että kaikesta huolimatta saatiin YKKÖSTULOS! Se on toinen meillä avoimesta luokasta.

Lisäksi oltiin ainoita ykköstuloksen saaneita eli voitettiin luokka. Ohjaaja hymyilee kuin Hangon keksi.

Olisipa ihanaa, jos Molly kerrankin kokeessa tekisi sen, mitä oikeasti osaa. Eihän se ole täydellinen, mutta osaa se enemmän kuin mitä on kokeissa näyttänyt.

Seuraava toko-koitos onkin jo aika lähellä. Kesäkuun 8.päivä ollaan SM-kisoissa Haminan joukkueessa toisena avo-luokan koirakkona. Ne ovatkin sitten isommat kekkerit. 

Hyvää Koirien päivää

 

                                                        Kuvia eilisiltä kävelyreiteiltä

                                                                  Jokipuisto

Sapokan vesipuisto

                                       Muutama kuva Mollyn retkestä, kun Greetta oli kisaamassa.

                                                Jokipuisto

                                                        Siikakoski