Eilen käytiin metsälenkin jälkeen Jylpyllä vähän taas kokeilemassa merkin kiertoa. Tällä kertaa koira pääsi autosta hihnassa. Kahdesti, koska ekalla kerralla loikkasi melkoisen korkeassa vireessä ulos. Toisella kerralla rauhallisesti. Mutta kyllä kenttäkin nostattaa. Tehtiin ensin askeleita ja seuruita. Ne onnistuivat ihan hyvin. Sitten lähestyttiin kiertokartiota. Edelleenkin jo näkeminen nostaa virettä ja tuottaa ääntä. Jo sana sivu tuottaa siinä tilanteessa ääntä. Päästiin kuitenkin askel askeleelta eteenpäin. Kerran jo hilauduttiin metrin päähän kartiota, mistä Greetta teki äänettömän kierron. Toisella kerralla jo tuli ääni kierrossa eikä tehty enempää. Pitäisi muistaa paremmin myös hyvän kontaktioton jälkeen kääntyä pois häiriöstä kehuen eikä jäädä jäkittämään koko ajaksi paikalleen, kun se on Greetalle vaikeaa.
Illalla oli rally-treenit ja mietin kentällä, onko viisasta yleensä tällaisessa vaiheessa mennä rallaamaan. Mentiin kuitenkin. Tehtiin kaksi kertaa Kirsi Petäjän voittajarata. Ekalla kerralla Gee sai välillä palkkaa, mikä nosti kierroksia ja välillä oli liian kovaääninen ohjaus, mikä nosti kierroksia.
Toisella kierroksella jätin palkan pois ja puhuin hyvin hiljaa. Tulos oli paljon parempi. Greetalla ohjaajan ympärikierto ja eteen tulo saavat aikaan piipahdusta. Mutta pääosin rata oli aika äänetön. Saaga sai tohkeissaan rallatella avo-luokan radan. Kun se ei oikeastaan kuule, mennään käsimerkeillä, mutta yllättävän hyvin se niillä toimii. Ja kun palkkaa virtaa, mummeli on ihan taivaissa. Saaga 💓
Tänä aamuna lenkki sujui oikein hyvin. Ulko-ovi oli rauhallinen. Pihalla naapurin mies moikkasi, mutta Greetalla oli kontakti päällä omatoimisesti ja sai siitä kehua ja palkkaa. Kadulla oli epämääräisiä puhuvia ihmisiä kauempana. Niille yksi haukahdus, mutta ohi mentiin ihan rennosti sen kummemmin palkkailematta. Autotietä lähestyessä Greetta otti hyvin kontaktia, suorastaa seurasi. Ahne koira kun on. Ihan sitähän ei haluta vaan olisi hyvä, että se rennosti menisi pääsääntöisesti lenkillä. Katselin sitten ihan muualle, että seuraamismoodi häviäisi ja koira menisi ihan omineen hihnassa. Mutta autotilanteet olivat onnistuneita. Saagahan on aivan riemuissaan tästä Greetan koulutusjutusta, sillä sekin saa ilmaisia palkkoja samalla. Ei mummeli saa jäädä ilman.
Kotipihalla oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle jotain ja Greetta kommentoi. Mutta kun se katsoi minua ja sai palkan, se istahti ja saatiin jutella ihan rauhassa. Muutaman kerran kehuin katsomisesta ja palkkasin, mutten sen enempää.
Kotiovesta sisään astuessa kierrokset taas nousivat, sillä rutiinin mukaan Greetta tiesi, että oli aamupalan aika. Saaga asettui eteisen lattialle ja Greetta kierteli huoneesta toiseen voihkien. Voihke alkaa siitä, kun avaan metallisäiliön ja otan Saagalle sieltä ruokaa. Tänään otin vain Saagan ruoan. Laittelin sen kuppiin tykötarpeineen, kutsuin Saagan syömään ja ryhdyin lataamaan kahvinkeitintä. Gee jäi tuijottamaan ihmeissään, kun ei omaa ruokaa tullut. Omatoimisesti se ei osannut asettua eteiseen makaamaan, vaikka Saaga oli siellä. Kävin petaamassa sängynkin toiveena, että Greetta älyäisi, mitä siltä odotetaan. Ei älynnyt. Oli kyllä rauhallisempi jo. Joten seisahduin eteiseen keittiön oviaukkoon. Greetta tuli sivulle ja katsoi minua. Katsoin takaisin ja se meni maahan. Menin laittamaan sen ruoat valmiiksi. Ei kuulunut pihaustakaan. Laitoin kupin lattialle. Koira katsoi minua, minä sitä, kehuin ja vapautin kupille.
Jatkamme harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti