Tammikuu alkoi melkoisessa lumimyräkässä, mutta silti käytiin tänä aamuna hallilla vähän agiliitämässä Greetan kanssa, ja Marikan ja koirien kanssa hyvällä metsälenkillä, jolla Greetta sai purkaa kertyneitä energioitaan oikein kunnolla. Tänään olen myös maksanut agilitylisenssin ja palveluskoiralisenssin sekä osallistumismaksun Viretilan hallinta-luennolle. Sinne meni kiitettävä summa rahaa koirajuttuihin. Niin, ja varasin minä Saagalle eläinlääkäriajankin kontrolliverikokeita varten eli saa mummukin osansa minun varoistani. Illan suussa ennen toko-treeniä menen tutustumaan Eläinkoulutus Taiton uuteen halliin, sillä rally-porukan kanssa ollaan tammi-maaliskuuksi varattu sunnuntai-illoiksi kyseinen tila kahden tunnin treeniä varten. Joka toinen viikko treenaavat alemmat ja joka toinen ylemmät luokat. Kiva saada treenata säännöllisesti ja lämpöisissä sisätiloissa tämän pahin pakkasaika. Ja kun tulee treenattua, tulee myös ehkä lähdettyä kisaamaankin ja testaamaan voittaja-rallyn taitoja, nyt kun lisenssikin on hommattu.
Joulu meni rauhallisesti, mutta haikeissa tunnelmissa. Lähes aina olen lähtenyt viettämään joulua vanhempieni kanssa, viime vuosina isän kanssa. Nyt isän kuoleman jälkeen pitää opetella viettämään ihan omaa joulua. Isää oli kyllä kova ikävä edelleen - ja niin oli Friidaakin, joka olisi 29.päivä täyttänyt yhdeksän vuotta. Minun rakas ystäväni 💕💔 Aina se vain sattuu, kun sitä muistelee, koska se lähti niin yllättäen ja ihan liian varhain.
Vuoden vaihtuminen oli Greetalle aika vaikea juttu. Aikaisempina vuosina se on lähinnä kuunnellut paukkuja, mutta tänä vuonna se vaelteli hermostuneena välillä ja haukahteli, kun joku isompi paukku kuului. Se hyppäsi tämän tästä syliin turvaan ja kohta taas jatkoi vaellusta. Välillä se makasi ja kuunteli. Saaga, joka ei ole ikinä paukkuihin reagoinut, ei reagoinut nytkään. Toki sen kuulokin on huono, joten vielä vähemmän se vanhana kuulee mitään tuollaista. Se kuorsasi tyytyväisenä sohvalla. Saagan malli ei ollut Greetalle riittävä rauhoite ollenkaan. Mietin, että ensi vuonna voisin kokeilla Sileo-geeliä, joka on suunniteltu ääniherkille koirille rauhoitteeksi. Olisi kiva, että pikkukoiralla olisi hyvä olla.
Ennen uutta vuotta kävimme Kyllin ja Helin kanssa Jessica Svanljungin koulutuksessa Sipoossa. Keskustelimme äänen käytöstä. Sain tukea omille toimilleni ja lisäksi vahvistusta sille, että myös liikkeiden välit pitää ottaa tosi tarkasti, ettei koira pääse taakseni kuikuilemaan ja kehittämään kierroksia. Meillä on vuoden alussa kolme kertaa lisää Jessican koulutusta Strömforsissa. Oikein hyvä juttu.
Yhtenä joulun välipäivänä paistoi aurinko ihanasti ja käytiin Katariinan meripuistossa, jossa oli paljon kansaa ja koiria - ja kova tuuli. Kaksi kuvaa sieltä. Sitten ajeltiin hallin pihalle ja Greetta sai leikkiä pallolla. Geelipallo on nykyään pop. Neljäs kuva on Saaga Trafalgarin leijona-asennossaan lempipaikallaan sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti