31.12.2014

Juoksentelua ja herravieras

Kirpakka pakkasää vaihtui lumisateeksi ja melkein nollakeliksi. Ei onneksi aivan, etteivät tassut olleet täynnä isoja lumipaakkuja. Siksipä mentiin taas Jylpyn kentälle, jossa on helppo pitää isoja ja pientä vapaana. Piti samalla myös ulkoiluttaa kameraa.Valon määrä oli aika pieni raskaiden pilvien takia ja luntakin satoi etsimeen, mutta joka tapauksessa kuvista näkee, miten hanki ei pikkukoiraa (juu, Friida ei ole enää pikkukoira vaan se titteli on siirtynyt Greetalle) haitannut ja se aivan hurmioituneena painoi Friidan perässä, kun Friida lähti juoksuun.

                                                   Juokseminen on kokovartalohommaa.


                                                                Iso ja pieni vauhdissa




                                   Välillä piti haistellakin ja maistella kukkasia. Tietenkin.


                                                Iso ja pieni tarkkailevat Saagan puuhia.
                                                                     Juostaiskos taas?
                                                             Kolme yhdessä
                                        Pois alta risut ja männynkävyt. Täältä tulee Greetta.

Liekö tämä juoksentelu saanut jonkun naksahduksen Greetan päässä ulkoilun suhteen noin muutenkin. Tähän asti valjaiden ja fleksin kanssa ei ole voinut liikkua yhtään, mutta iltalenkillä muutaman pukkihypyn ja hihnan kaluamisen jälkeen Greetta yhtäkkiä tajusi, että fleksissäkin pääsee lujaa. Se porhalteli ojissa lumen keskellä ja minä vaihtelin isojen hihnoja ja fleksiä kädestä toiseen. Ehkä hihna kuitenkin olisi tuollekin otukselle piakkoin parempi.

                         Kun päästiin kentältä kotiin, oli meillä yksi aika uupunut pikkuinen.
                                                            Sitten taas jaksoi leikkiä.







Illan suussa saapui meille vieraita mukanaan ystävämme Uljas, kymmenenvuotias westieherra, Greetan ensimmäinen uusi koiratuttavuus. Kun ovikello soi, Friida haukkui - ja Greetta syöksyi olohuoneen nurkkaan piiloon. Hetken se oli ujopiimä ja jännitti, mutta nopeasti se lähti tutustumaan myös Uljakseen. Uljas on herrasmies ja kohteli pikkutyttöä tosi kauniisti ja rauhallisesti. Greetasta selvästi oli tosi mukavaa, että Uljas oli pienikokoinen koira. Greetta yritti kutsua vanhaa herraa leikkimäänkin, mutta ei Uljas siihen ruvennut.

                                                             Uljas, verraton westieherra


















                                                         Kiitos vierailusta Uljas ja perhe.

Saagan korvia hoidellaan ahkerasti. Sen saamat kortisonitabletit pissattavat aika lailla, mutta onneksi olen lomalla loppiaiseen asti, joten ei tule koiralle pidätysongelmia. Ja kortisonin määrä koko ajan vähenee, joten eiköhän elimistökin tasaannu.  Otatin Saagalta varan vuoksi kilpirauhaskokeen. Tänään eläinlääkäri soitti ja sanoi, että siinä suhteessa kaikki on kunnossa. Arvot ovat ihan ok. Hieno uutinen. Korvissa oli kuulemma tosi paljon hiivaa. Parin viikon kuurin jälkeen mennään kontrollikäynnille vielä käymään. Toivottavasti tämä vaiva on siihen mennessä ohi. Ja toivon, että jos Saagan elimistössä joku aiheuttaa hiivaista tilaa, uusi hypo-ruoka auttaisi siinä asiassa.

                        Meidän lauma toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää uutta vuotta.

Greetta pidetään paukuilta suojassa ja onneksi isot koirat eivät ilotulitteista ole moksiskaan. Hyvä malli pikkuisellekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti