KIKKiä ja TOKOa Korrin tapaan

Tänään oli Karjalan Palveluskoiraharrastajien järjestämä koulutus seuran kentällä. Ensin olin varannut kuuntelupaikan, mutta kun tokossa oli tilaa, päätin varata paikan myös siihen. Harmi vain, että sekä KIKK että TOKO  pyörivät päällekkäin. Olisi ollut kiva seurata molempia.

Ensin alussa Juha Korri kertoi, mitä KIKK on. Lyhenne tulee sanoista Koiran Itsetunnon KohotusKoulutus. Kyseessä on koulutus, jossa taisteluleikin avulla saadaan koiran itsetuntoa nousemaan. Ensimmäisessä vaiheessa koiran kanssa taistellaan lelusta ja koira saa joka kerta voittaa sen. Toisessa vaiheessa häiritään koiran taistelua koskettelemalla koiraa tai muilla keinoin niin, että koira lopulta häiriöstä huolimatta jaksaa taistellla lelustaan ja voittaa sen itselleen.

Kolmannessa vaiheessa aletaan jo enemmän uhata koiraa. Mutta kolmannesta eteenpäin koulutus koskeekin suojeluun tähtääviä koirakkoja, eikä siis meitä, jotka olemme toko-agi-tasolla. Itse olen huomannut, että Friidan sielunelämä on kovasti vahvistunut myös taisteluleikkien myötä. Se jaksaa kunnolla taistella narupallosta ja on erittäin leuhkana, kun on voittanut sen itselleen. Agi-treeneissä se saattaa lähteä pallon kanssa pois, jopa hallista ulos, ettei siltä palloa taistelun jälkeen enää riistettäisi.
Tätä leikkiä on syytä jatkaa.

Tokoa veti Susanna Korri. Saagan kanssa mentiin vähän seuraamista, jossa saatiin ohjeeksi poistaa turhat käsiavut, hihnan kanssa vaatia oikea paikka ja muutenkin olla tarkempi, ettei koira itse ala päättää, mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Meillä olisi ollut toinekin treenipätkä myöhemmin iltapäivällä, mikä tuli yllätyksenä, sillä olin luullut, että kaikki tehdään kerralla. Olin sopinut muuta iltapäiväksi, joten emme jääneet toiselle pätkälle. Seurasin kuitenkin monen muun koirakon treeniä. Nämä oli hyvin korkeaviettisiä belggareita, joista laiskanpulskea Saaga on aika kaukana, joten vähän jäi mietintämyssyyn, miten voisin Saagalle noita oppeja siirtää. Sen verran tein kuitenkin kotona, että varasin kirjastosta Korrien tottelevaisuus-kirjan. Josko siitä saisi enemmän vielä vinkkejä.

Friida on jännä. Täällä meidän nurkilla se on joskus säikähtänyt omasta pihasta aidan taakse yllättäen räyhäämään tulleita koiria. Se ei yhtään mielellään mene sen talon ohi vaan lähtee mielummin toista reittiä. Agilitykisoissa sillä ei ole haukkumisesta mitään problematiikkaa. Eikä tänäänkään. Minun autoni lähellä oli toinen auto, jossa oli todella paljon ja pahalla äänellä haukkuva koira. Friida ei ottanut siitä mitään paineita. Se pystyi aivan hyvin leikkimään auton lähellä, vaikka koira melskasi.
Molemmat koirat olivata helteestä ihan naatteja, kun kotiin tultiin.

Minä lähdin saman tien Katariinan puistoon, sillä olin luvannut kuvata Eijan kohta viisikuukautiset pentutytöt, jotka olivat tulleet trimmaukseen. Ovatpa ne jo isoja. Ja otsatukka kasvaa kohisten.

                             Kuvassa vasemmalta oikealle Areia, Ariel, Lene ja Alli.

                                                Setä- Salomao oli saanut kesäturkin myös.

                                   Katariinan puistossa oli kukkaloisto kauneimmillaan.

Illalla käytiin äänestysreissun jälkeen vähän koirien kanssa kentällä. Friida juoksi pallon perässä ja Saaga teki vähän tokoa.
Mukava ja monipuolinen päivä.
Ai niin - ja ystävämme Paso Pasanen nousi kolmosiin tänään. Onnea Kati ja Paso!