Klag 2019, lääkärikäynti ja treeniä

Perinteinen kesäreissu Kokkolaan tapahtui vähän ennen heinäkuun puoliväliä. Susku otti Saagan hoitoon ja me Greetan kanssa menimme Tavastilaan, jossa pakkasimme Eijan autoon tavarat ja eikun liikkeelle heti kahdeksan jälkeen perjantaiaamuna. Mukana olivat Greetan lisäksi Sabi, Haiku ja turistikoira Tanka, jolle oli varattu mittausaika Kokkolaan. Haikun oli tarkoitus korkata agilityuransa Kokkolassa. Se ja Greetta oli ilmoitettu kolmelle radalle ja Sabi neljälle.

Matka meni perinteiseen tyyliin Naissaaren kahvilan ja Pandan tehtaanmyymälän kautta. Koirat olivat rentoja reissaajia ja pötköttivät pitkät matkat tyytyväisinä takatilassa. Saavuimme sopivasti kolmeksi Kokkola Camping-alueelle, sillä neljältä alkoi rataan tutustuminen mediykkösillä eli sekä Eijalla että minulla. Tänä vuonna ei meillä ollut huvilaa vaan suihkullinen mökki, joka on oikein kiva kaikin puolin. Viime vuonna huvilan ilmalämpöpumppu pelasti meidät, kun keli oli hirveän helteinen sillon, mutta tänä vuonna sää oli aivan ideaali. Ei satanut, ei ollut hirveän kylmä eikä kuuma. Juuri sovelias agijuoksuille.

                                  Meidän mökkimme oli tuo puun vieressä oleva mökki.

                          Mökin edessä solisi suihkulähde, joka sulkeutui puoliltaöin ja aukesi klo 8.

                                 Huoneet jaettiin ja Greetta testasi meidän sänkymme  oikein hyväksi.

          Kuistin eteen viriteltiin perinteinen kompostikehikkoaita, joten pihakin oli valmis.

                   Tanka                Sabi                                Haiku                       Greetta

Haiku aloitti kisauransa upeasti nollalla. Voittokin olisi varmaan tullut, ellei Eija olisi kaatunut ennen viimeistä estettä ja siihen meni aikaa. Mutta toisia olivat. Greettakin sai tuloksen. Heidi Viitaniemen radat olivat todella kivoja. Niitä oli viikonlopun aikana kaksi. Minäkin ehdin ohjata niissä  Greettaa.
Sabi juoksi sitten kuuden aikaan ja sitten oli aika tehdä ruokaa ja rentoutua loppuilta.

                    Samalla nostettiin malja Haikulle, jonka aloitus agiuralla oli aika huikaiseva.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä, muttei mitenkään kuumana. Kävimme kahdeksalta aamulenkillä, sillä mediykköset aloittivat ensimmäisinä yhdeksältä oman aamupäivän ratansa.

Jälleen rata oli mitä mukavin Viitaniemen rata. Greetta oli jo sangen kierroksilla ennen radan alkua. Mutta taistelin ja saatiin tulos radalta. Haiku teki voittonollan. Huikea aamupäivä.
Ja tadaa...

  
Oltiin palkinnoilla mekin - toisella sijalla!!!  Saatiin tuollaiset hirveät cowboyhatut palkinnoksi ynnä koiran namia ja lelu.  Meikäläinenkin kuvassa ihan hangonkeksinä.

Iltapäivällä Greetta oli Arto Laitisen erittäin kivalla radalla niin kierroksilla ja törkeä, että olisi ollut järkevintä viedä se pois radalta, kun se jo lähdössä karkasi. Hylky tuli. Haiku sen sijaan teki taas voittonolla. On ne kaksi huikea pari. Sabikin teki tuloksia, muttei tullut sijoituksia.

                                                  Haiku <3

                                         Sitten vähän posekuvia väliaikojen kävelyretkiltä. 

                   Perinteinen pose saatiin kun kylään tulivat Heli koiriensa Rokin ja Nucan kanssa.
    Hajurako piti jättää tyttöjen ja poikien välille, jotta poseeraaminen olisi rauhaisampaa. Hyvin sujui

                                      Greetta oli kierroksistaan huolimatta oikein kiva matkakaveri.

                                        Kun aurinko alkoi laskea,nautimme perinteiset...

                                                                ...Fresitat.

                            Lauantaina loppuivat Greetan ja Haikun kisat.

         Sunnuntaiaamuna Sabi kävi vielä kisaamassa ja sen jälkeen Tanka mitattiin miniksi.
         Pääsimme kerrankin ajoissa suuntaamaan kohti kotia. Oli kiva viikonloppu.

                                             Kiitos matkaseurasta Eija ja tytöt.

Kuuden maissa oltiin kotona ja hain Saagan Suskulta. Saaga oli tutustunut kanoihin ja syönyt kanan kakkaa niin, että maha oli mennyt lörölle. Sitä sitten paranneltiin, mutta ei meinannut mennä ohi. Koska meillä oli Anjalassa Saagan verikoeaika, sain sille samalla maha-antibiootin, sillä tiistaina auton nokka kääntyi kohti Joensuuta. Saagan verikokeiden tulokset olivat oikein hyvät. Olin vähän ollut huolissani, kun sille on selkään tullut tummempia karvalänttejä ja tummaa pigmenttiä. Mutta ei ollut syytä huoleen. Antibiootilla mahakin parani kuntoon.

Joensuun reissun jälkeen sitten ollaan oltu pääsääntöisesti kotona. Käytiin Eijan ja Haikun kanssa agikisoissa Helsingissä, ja Haiku tempaisi taas voittonollan ja vitosen, Greetta kaksi huonoa hylkyä.
Nyt ei sitten agsata aikapäiviin vaan ollaan keskitytty tokoilemaan. Aika laiska olen ollut sen suhteen ja nyt ollaan sitten useana päivänä käyty treenaamassa meidän keskeneräisiä liikkeitä tunnaria ja kaukokäskyjä ja muita liikkeitä vaihdellen. Sekä tänään vähän nose workia, kun huomasin, etttä Strömforsin hajutestiin saattaisi vielä mahtua ja laiton kyselyn. Vielä en tiedä, päästäänkö, mutta testasin, vieläkö muistaa Greetta eukalyptuksen hajun. Ja muisti se. Alla videoita meidän tokoiluista ja lopussa siitä nosestakin.

                                                      19.7.

                                                 22.7.

                                               24.7.
Ja se nose.

Voi voi voi-rallya Porvoossa

Käytiin tänään Porvoossa Greetan ja turisti Saagan kanssa.  Greetta osallistui rally-kisaan, tällä kertaa hallissa.

Hannele Pirttimaa oli tehnyt kivan radan. Olin päättänyt, etten ota Greetta notkumaan halliin, vaan haen sen suoraan autosta. Greetta oli ensimmäinen. Mutta ennen sitä yritettiin treenata parkkipaikalla. Siitä ei tullut mitään, kun viereisen auton sellainen hopean värinen tuulilasin valosuoja oli irronnut ostittain ja kahisi kovasti. Greetta vain tuijotteli sitä eikä pystynyt yhtään temppua tekemään.   Kun sitten hain sen autosta kisaamaan, Greetta värjyi kaikkia autoisa haukkuvia koiria, joiden ohi käveltiin. Eikä sen mielentila radalla ollut yhtään samanlainen kuin omalla kentällä.  Virheitä tuli ja uusimisia myös. Pisteitä 65 eli ei saatu tulosta. Kun kisakirjojen jaossa näin tuloslapun, harmitti kyllä, kun viimeisestä tempusta ennen maalia tuli 10 virhepistettä, kun Greetta ei istunut käännöksen jälkeen enkä minä sitä huomannut. Gee on tokossakin tehnyt tuota samaa eikä istu perusasennossa aina. Jos olisi istunut, oltaisiin saatu tulos. Alla päin lähdettiin ajamaan kotiin.

Onneksi Anniina oli kisaamassa myös ja kuvasi meidän radan. Nimittäin ei se ollenkaan niin pahalta näytä kuin miltä tuntui. Ehkä me vielä se tuloskin saadaan, kunhan minä olen vielä tarkempi. Alla video, johon olen merkinnyt saamamme virhepisteet.

Rally-treeniä ja möllitoko-koe

Maanantaina käytiin Marjutin kanssa tekemässä voittajarataa Jylpyn kentällä. Rata oli taas Hannele Pirttimaan. (Yllätys yllätys.)  Vähän oli voihketta alussa, mutta kolmas kerta toden sanoi ja tehtiin ihan hyvä rata, yhdellä uusinnalla tosin. Harmi vain, ettei kokeissa voi ottaa uusiksi.

Greetan rata

Saagakin teki voittajaradan. Sen huono kuulo kyllä haittaa ohjaamista oikealla, mutta minkä rouva taidoissa menettää, niin intoa tulee sitäkin enemmän.

Keskiviikkoaamuna kävi hurja juttu. Minä annan aina aamulla Saagalle lääkkeet juustosiivuun käärittynä ja Greetta saa myös oman siivunsa. Vien sen Saagalle sänkyyn, jossa se aina pötköttelee odottelemassa. Greetta saa omansa sen jälkeen. Mutta kun se siinä keittiössä hyöri ja pyöri, annoin sen oman juuston jo siellä. Ja tajusin heti, että nyt meni Saagan rulla Greetan kitaan. En saanut kiinni, kun koira nielaisi nopeasti. Tein heti suolapallon ja laitoin Greetan kurkkuun, jotta se oksentaisi, mutta ei tullut mitään.
Sitten vimmattu googlettaminen alkoi. Kolmeprosenttista vetysuperoksidia 2 millilitraa per painokilo pitäisi ruiskuttaa koiran suuhun, jotta taatusti oksu tulisi. No, eipä ollut sitä ainetta, joten kiireesti syöksyin autoon ja apteekkiin, joka oli juuri auennut ja renkaat soikeina kotiin. Greetta sai aineen. Todella kiltisti sen ottikin. Ei tullut oksennus heti. Saagakin oli jo saanut lääkkeensä ja lähdettiin aamukävelylle. Talon päätyyn tuli oksennus ja toinenkin. Hyvin juuston värinen liemi. Tuli siinä kävellessä mieleen, että myrkytystapauksessa pitäis olla myös hiiltä. Ja taas auton nokka kääntyi kohti apteekkia. Ostin hiiliraetta. Oli iso pullo, pirun kallis, melkein 40 euroa, mutta kuulemma nopeavaikutteisin. Pulloon sekoitettiin vettä, pulloa vatkattiin ja taas koiran painon mukaan annettiin litran pullosta pikkuliru ruoan joukkoon. Nappulat ja raejuusto muuttuivat pikimustiksi ja ajattelin, ettei pikkutyyppi taatusti sitä syö, mutta söipä kuitenkin. Viimeiset hiilijämät sekoitin vielä lisäraejuustoon ja niin oli kuppi tyhjä. Koko ajan Greetta oli ihan oma itsensä. Ja se hiilipullo sitten vanheni kahdessa päivässä, joten aika arvokas annos, mutta kaiken arvoinen.

Illalla oli möllitoko-koe avo- ja evl-luokille Jylpyllä ja minä toimin liikkurina, joten otin koirat mukaan varmuuden vuoksi autoon odottamaan. Kolmisen tuntia homma kesti ja kun palasin lopussa autolle, niin joku oli tehnyt ison oksennuksen paksin patjalle. Molemmat istuivat toisessa laidassa sen näköisenä, että hyi hitto!

Yöllä Greetta teki muutamia pikkuoksennuksia vielä, mutta muuten oli ihan normaali koko ajan.
Koirille tuli torstaiaamuna lepopäivä aamulenkin jälkeen, sillä lähdin Kyllin kanssa Ikeaan. Kolmen tunnin tallaus vastasi hyvää kuntolenkkiä. Kun sitten vielä illalla oli toinen osa mölli-tokoa, voittaja ja avo, jotka kestivät yli kolme tuntia nekin, olivat koivet tosi kiukkuiset ja väsyneet nukkumaan mennessä.  Greetan kanssa osallistuttiin testimielessä voittaja-luokkaan, vaikkei se ole mitenkään valmis. Tunnari ja kake ovat vasta alkuvaiheessa ja lyhyessä matkassa. Pieniä aivopieruja tuli koiralle muutenkin. Minä päätin olla oikein tyyni ja cool, enkä yhtään ala lässyttää. Greetta kyllä häröili, mutta ei tuntunut ottavan painetta, vaikka radan toiselta puolelta kuului hurjaa hakkausääntä. Sen häiröily oli liikkeisiin liittyvää enemmänkin. Hyvä harjoitus joka tapauksessa. Vettaä satoi alkupuoliskan ajan. Ei haitannut.

Meidän tähtäin on syksy. Josko omiin kokeisiin päästäisiin kisaamaan.
Greetan suorituksen jälkeen siirryin liikkuriksi ja alokasluokan tuomaroin. Eli melkoinen setti tokoa oli parin päivän aikana. Illalla kotona tajusin, etten ole syönyt ruokaa ollenkaan. En viitsinyt enää puoli yhdeltätoista alkaa perunoita keittelemään, joten tein pari lohivoileipää. Kateellinen yleisö oli paikalla katsomassa kaipaavasti. Ei herunut heille. Oman ruokansa olivat jo saaneet.

Tänään rupesin järjestelyhommiin. Tilasin Ikeasta vierassängyn, kun sellaista ei minulla ole. Työhuoneen seinustoilla on molemmilla ollut Lundia- hyllyä ja toinen hylly piti saada pois, että sängylle olisi tilaa. Ja koska kahteen ja puoleen metriin kirjahyllyä mahtuu tavaraa aivan älyttömästi, oli pakko alkaa karsia. Niinpä viimeiset koirien saamat pokaalit, myös Assin Maailmanvoittaja-pokaali ja Kouvolan BIS-2-pokaali, joutuivat pesuun, koska olivat erittäin pölyisiä. Sitten roudasin ne hallille match show-palkinnoiksi. Minulle jäivät vain noiden näyttelyjen ruusukkeet. Ainakin vähäksi aikaa.

                                  Kuva olkoon muistona näistä viimeisistä.
                         On se hyvä, ettei noissa meidän lajeissa pokaaleja enää jaella.

Alkuviikon rallyt

Käytiin maananitaina porukalla rallaamassa. Toiset tekivät Hannele Pirttimaan avo-radan ja me rakensimme saman tuomarin voittaja-luokan radan. Oma lehmä ojassa, sillä samainen tuomari on Porvoossa heinäkuun alussa ja meillä on siihen kisaan paikka.

Koirat olivat autossa ja minä kuvasin kameralla treenikavereiden menoa. Sitten hain Greetan autosta, ja heti mentiin radalle. Sanoin, että rallya tehdään, en lässyttänyt enkä houkutellut vaan ruvettiin itse asiaan. Ja on ihan taivahan tosi, että Greetta teki radan hienosti eikä piipannut kuin kerran.

Kuvista näkee, miten se rauhoittelee itseään tämän tästä lipomalla kielellään, mutta oli kyllä uskomaton fiilis radan jälkeen. No, heti piti kokeilla toisen kerran.

 Kierrokset olivat jo korkeammalla, mutta  vain himpun verran enemmän ääntä kuului.


Tehtiin vielä lopuksi avo-ratakin.

Ja niinkuin kuvasta näkyi, asenne ja keskittymine olivat kohdallaan. Sen tietää siitä, että koiralla pysyy kontakti minussa eikä se katsele sinne tänne.

Saaga sai tehdä avo-radan. Se on niin tohkeissaan ja kontakti on aivan huikea, kun se pääsee radalle kanssani. Toki mukana olevat namit auttavat asiaa, mutta eivät ole ainoa syy intoon. Saaga rakastaa rallya ja tykkää tehdä niitä temppuja. Aivan loistavaa aivojumppaa koiralle, jonka elämä on hiljaiseloa nykyään muuten.

                                     Hyvin pyörii Saaga perä, kun pitää vierellä peruuttaa taaksepäin.

Aivan tippa silmässä katselen näitä kuvia, jotka kertovat tekemisen meiningistä. Niin ihana on Saagan kanssa vielä treenata, kun se nauttii koko ajan.  (Kuvat otti kamerallani Saaraisen Noora.)

Tänään mentiin Nooran ja Marjutin kanssa heti uudestaan rallaamaan. Tehtiin Pia Heikkisen avo- ja voittaja-rally-radat, jotka olivat tosi kivoja.  Greetan kanssa tein ihan samalla lailla kuin edellisenä päivänä. Greetta ulos autosta ja hommiin. Ensimmäisellä radalla ei kuulunut piipahdustakaan. Muutenkin se teki hommia todella kuuliaisesti ja kontaktia pitäen. Viimeisen radan tein niin, etten puhunut kuin pakolliset ohjaussanat ja muuten ohjasin liikkeellä. Toimi ihan älyttömän hyvin. Greetta ottaa kierroksia minun puheestani. Eli paree, etten puhu juuri mitään. Aivan vastoin rallyn henkeä, joka kannustaa kehumaan ja puhumaan koiralle radalla. Ei siis näköjään toimi Greetalla. Porvoossa yritän pitään suuni kiinni mahdollisimman paljon ja kokeilla tuota suoraan hommiin - menetelmää. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.