Tänä vuonna pidettiin agilityn Junior -, Senior- ja Para- Suomenmestaruuskilpailut 13-5.6. Valkeakoskella. 13.6. oli etkot eli kaksi kisaa. Lauantaina oli seniorikisat. Greetta lähti Marjutin ja Marikan mukana reissuun perjantaiaamuna.
Tässä vielä odotellaan kyydin tulemista.
Matkaseura oli runsas. Tova ( vasen laita) oli turistikoirana, Lydi, Greetta, Fungo ja Terra kisasivat. Kolme viimeistä Marjutin kanssa.
Eli nämä siis Marjutin kisakoiria.
Etko-radat sujuivat Greetalta mukavasti. Ensin oli hyppyrata. Siinä kävi niin, että juuri kun Marjut ja Greetta olivat lähdössä, radalta tullut koira kävi Greetan päälle. Lähtö ja maali olivat tosi lähekkäin. Marjutille tarjottiin mahdollisuutta lähteä lopussa, mutta hän päätti, että nyt mennään. Ja hyvä niin. Greetan kierrokset nousivat nopeasti ja se teki hyppyradalta nollan. Se, että se pystyi tekemään niin hyvin, kertoo suuresta luottamuksesta Marjutiin.
Greetta sijoitus nollalla ekalla radalla 5/49.
Agilityradalla Greetta teki vitosen puomilta. Sillä on jo jonkin aikaa tökkinyt puomin alastulo, jossa se loikkaa. Niin se teki nytkin. Muuten hieno rata kyllä.
Me Mollyn kanssa katseltiin tätä rataa kotona sängyn päällä kännykän kautta. Harmitti tuo kontakti, mutta koiralla ei ollut mitään paineita radalla.
Illalla tuli ihana valokuva Greetasta ja Terrasta. Ne ovat jo pitkältä ajalta olleet kisakavereita monella yhteisellä matkalla. Mutta se, että Greetta makaa selkä selkää vasten Terran kanssa on käsittämättömän hienoa ja yllättävää. Mollyn kanssa se saattaa osan yöstä olla vieri vieressä, mutta ei kyllä muiden koirien kanssa. Sillä oli selvästi reissulla todella hyvä ja rento olla.
Lauantaina kisat jatkuivat iltapäivällä.
Ensin oli hyppyrata. Taas Greetta kiisi nollan. Sijoitus oli radalla 13.
Agilityradalla se taas loikkasi kontaktin ja sen jälkeen pyörähti. Oletettavasti pyörähdyksestä tuli lisävitonen, joten Greetta sai radalta kympin. Marjut oli pahoillaan, sillä olivat juuri kaverin kanssa keskustelleet, että tuomari ei antanut vitosia pyörähdyksista. Mutta Greetta sai. Ainakaan mitään muuta ei näyttäisi radalla tapahtuvan, joka lisävitosen aiheuttaa. Greetan ajat olivat hyvät. Jos olisi toisesta radasta tullut nolla, olisi se yhteistuloksissa ollut korkealla, mutta turha jossitella. Jotain täytyy kontaktiin keksiä. Greetan loppusijoitus oli 18/55.
Alla agilityrata
Greetta on tällä hetkellä vielä reissun päällä. Kisat kestivät myöhään ja Marjut ja Marika jäivät vielä toiseksi yöksi. Paluumatkalla varmaan on paljon kätköilypysähdyksiä, joten Greetta pääsee siihenkin hommaan.
Mollyn kanssa käytiin tämän viikon torstaina eläinfysioterapeutti Mirka Vaalivirran koulutuksessa, jossa opeteltiin koirien jumppaamista. Etukäteen kyseltiin osallistuvien koirien ongelmatiikasta ja jokainen sai omia ohjeita illan kuluessa. Mollylla on vähän jäykät polvet ja kiinnosti tietää, mitä fyssari näkee koirasta.
Näki seuraavaa: "Liike lyhyt. ( Sen tiesinkin. Mollylla ei ole löwchenin pitkää potkua takajaloissa polvien takia) Polvet kääntyvät vähän ulos. Etujaloilla hiukan meloo. Oikean takajalan liike rajoittuneempi ja vasen kiertää enemmän ulos. Eli perää pitää kovasti vahvistaa. Sekä lonkkia että polvia. Nyt ollaankin jo kahtena päivänä tehty jumppaa. Tänään oli jo vähän vankempaa menoa, kun Molly tiesi, mikä juttu. Eilen ei tehty, koska meillä oli toinen liikuntalaji.
Eli uiminen. Kotkassa on koirauimala Tokispa, jossa ei vielä olla kertaakaan käyty. Sain toko-ryhmältäni lahjakortin kyseiseen paikkaan ja nyt sitten lähdettiin kokeilemaan. Varasin puolen tunnin ajan. Mukaan tulivat Hannele ja ardennipentu Senta, joka on Mollylle tuttu. Otin Mollylle oman pelastusliivin mukaan, että voi rauhassa harjoitella allasuintia, vaikka onkin ihan hyvä uimari.
Molemmat tytöt suurisilmäisinä ihmettelevät, mitä nyt tapahtuu.
Molly ui ensin muutaman kerran liivissä. Vanhasssa koirauimalassa oli lyhyt ramppi molemmissa päissä allasta ihan reunalla. Tässä hallissa oli vain hyvin pitkä ramppi ja toisessa päässä ei ollenkaan. Molly kävi ihmettelemässä, miten pääsee ylös, mutta oppi nopeasti, että on vain yksi tie ylös altaasta Sitten otin liivin pois ja Molly alkoi innostua.
Sangen räyhkäs tyyli.
Vuorottelimme Sentan kanssa. Senta harjoitteli rampilla etenemistä. Uimaan ei vielä tällä kerralla mennyt paitsi vahingossa, kun pulahti rampilta alas. Ei kuitenkaan hirveästi säikähtänyt vaan jatkoi ramppiharjoituksia. Aika monta kertaa Molly jaksoi lähteä uimaan, mutta sitten selvästi alkoi väsyä. Jos menisi sen kanssa yksin, niin varmaan 15 minuuttia uima-aikaa olisi sille näin aluksi riittävä.
Tänään mentiin pitkästä aikaa vähän Haminan halliin tokoilemaan, Ei tehty mitään avo-juttuja. Vähän voittajajuttuja vain. Ulkona oli helle, mutta hallissa oli kivan viileää.
Aloitettiin tunnarilla. Ei meinannut oma löytyä, mutta sinnikkäästi Molly etsi. Sillä on paha tapa tiputtaa kapula, kun se istuu eteen. Niin tälläkin kertaa.
Tehtiin sitten toinen tunnari. Tällä kertaa sanoin jo koiran lähestyessä Pidä, pidä..
ja kapula pysyi suussa paikallaan ilman pyöritystä aina pois ottoon asti. Jes!
Sitten tehtiin ohjattua noutoa. Kerran haettiin kumpikin kapula. Molemmat olivat maassa, vaikkei toinen aina näykään videolla.
Lopuksi kaukokäskyjä. Laitoin putkenpuolikkaan maahan Mollyn eteen estämään etenemistä, mutta se häiritsi sitä niin, että lopulta laitoin putken sivuun. Tässä kaukot ilman putkea läheltä. Ekassa seisomisessa liikkui, mutta aika hyviä.
Sitten lähdettiin viileästä hallista helteeseen vähäksi aikaa kävelemään. Tilasin Back On Trackista Mollylle viilennystakin, mutta se on nyt Greetan matkassa, joten sitä ei voitu tänään käyttää.
Hymytyttö
Niin ne kukat.
Käytiin yhtenä päivänä Jokipuistossa tässä lähellä ihailemassa atsaleoja, alppiruusuja ja muita kauniita kukkia. Molly pääsi poseeraamaan myös. Kotkan puistojen alkukesä on aina niin kaunis.
Molly siis pääsi Haminan Seudun Seurakoirakerhon toko-joukkueeseen. Se on suuri kunnia. Harjoiteltiin tämän tästä Ruissalon nurmella kahdessa kehässä porukalla. Se teki Mollylle oikein hyvää. Samoin paikkikset vieraiden koirien kanssa.
Haminan joukkue tässä. Suvi ei päässyt, koska koira oli mahataudissa.
Seurasin kiihkeästi säätiedotuksia, sillä Molly on kuumalle ilmalle todella herkkä. Ja pahus vieköön, aika lämmintä säätä oli luvassa. Startattiin sunnuntaiaamuna puoli kahdeksan kohti Porvoota. Ensin olin ajatellut jättää Greetan kotiin, mutta kun edellisenä päivänä olivat kisat venyneet todella pitkälle iltapäivään, niin päätin, että Greetta tulee matkalle mukaan - ja hyvä niin. Päivä oli todella pitkä.
Onneksi joukkue oli saanut lainaksi ison teltan, joten häkit saatiin suojaan auringolta. Teltta oli sopivasti lähellä kenttää, joten pystyi katselemaan suorituksia myös. Mollyn paikkis oli heti aamupäivällä. Se sujui hyvin ja kymppi saatiin. Yksilösuoritus oli joskus yhden jälkeen, joten odottamista riitti.
Ja niinhän siinä kävi kuin pelkäsin. Molly oli todella väsynyt kuumuudesta ja suoritus oli sen kaltainen.
Kehät olivat kahdessa osassa. Ekassa kehässä tehtiin hyppynouto, seuruu, ruutu ja kaukot.
Hyppynoudossa Molly ei löytänyt kapulaa, koska se ei ollut katsonut heittoa. Ja se on kuitenkin sillä varma liike. Yhyy! Siitä heti napsahti nolla. Seuraaminen oli hirveää jätättämistä ja useita käskyjä. Siitäkin nolla. Ruutuun se heräsi.
Siitä saatiin 9 pistettä.
Mollyn ruutusuorituksesta video oli päätynyt Instagramin SM-kisoien tarinoihin. Otin kuvakaappauksen siitä. Oli noteerattu, että paikalla oli löwchen,
Kaukokäskyissä liikkuri liikutti todella nopeasti kättään, joten ei ehditty mukaan ja näin jäi osa tekemättä. Molly ei ole kaukoissa niin nopea. Saatiin vitonen.
Siitä pienen palkkahetken jälkeen suunnattiin toiseen kehään, jossa tehtiin liikkeestä istuminen, luoksetulo ja kierto. Kaarina Pirilä tuomaroi.
Liikeestä istumisessa jätätti, mutta istui. Saatiin 7. Luoksetulossa tuli minun mielestäni hyvällä vauhdilla, sellaisella jota pystyy tekemään aika muhkuraisella kentällä. Saatiin 7,5, koska tuomarin mielestä vauhti oli aivan liian hidas ja sivulle tulo myös. Kiertokaan ei miellyttänyt häntä. Taisin joutua kaksi kertaa käskemään kiertoon. Se meni ihan ok, mutta sivulle tulossa ehti kurkistella yleisöä. Tästä 7.
Kolmen tuomarin yleisvaikutelman keskiarvo oli kuitenkin jopa 8,5 ( kiitos paikkiksen). Yhteensä pisteitä tuli 182 mikä ei oli kovin hääppönen. Ympäristö kyllä jonkin verran häiritsi, mutta ei niin paljon kuin olin pelännyt.
Sini Lindroos oli kentän reunalla istumassa kameran kanssa. Molly häntä vähän tuijotteli. Mutta saatiin muutama valokuva muistoksi näistä kekkereistä kuitenkin.
Ei voi olla tyytyväinen Mollyn suoritukseen kokonaisuutena, mutta ei voi helteelle mitään. Tilasinkin kotona sille BackOnTrackin viilennysloimen, jos vaikka joskus kisatessa on kuuma keli. Tosin päätin, että meidän kesäkisat olivat tässä. Kevät, syksy ja talvi sopivat meille paremmin.
Joukkueemme tähti oli Kati bc Taran kanssa. Tara takana, nuori Isla oli turistina.
Kati ja Tara olivat ensimmäisenä päivänä EVL:ssa sijalla 12 ja pääsivät kirkkaasti finaaliin sunnuntaina. Siellä olikin sitten tiukkaa kisaa ja vielä tiukempaa arvostelua. Tara harmittavasti jätti kierron kiertämättä, vaikka se on sen lempijuttuja. Taisi olla typykkä jo varsin poikki. Mutta upea pari joka tapauksessa.
Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Nimittäin kisakirjoja, joita ei annettu ennen kuin palkintojen jaon jälkeen. Eli puoli seitsemän illalla pääsimme kotimatkalle ja kyllä siunasin sitä, että Greetta oli mukana. Olisi ollut ihan liian pitkä kotipäivä sillä.
Nyt pidämme pienen treenitauon kaikesta. Se tekee meille Mollyn kanssa oikein hyvää. Greetta lähtee viikonloppuna Valkeakoskelle Marjutin kanssa seniori-SM-kisoihin. Se saa vuorostaan nauttia.