Kuukauden kuulumiset

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Emme ole laakereilla levänneet, mutta eipä ole tullut päivitettyä. Kaivanpa nyt kalenterin esiin, että muistan olennaiset jutut.

Greetta ensin.

Greetta kävi toukokuun puolessa välin paikkeilla oman seuran agi-kisoissa. Se teki kaksi agilityrataa, koska siltä puuttuu kaksi agilitynollaa SM-kisoja ajatellen. Mutta tulikin kaksi hylkyä. Vauhtia kyllä riitti vallan paljon. 

Seuraava kisaturnee Greetalla olikin sitten Imatralla agilityn piirimestaruuskisoissa. Greetta oli myös joukkueessa. 

   Joukkueessa olivat Ninni ja Aro, Marjut ja Greetta sekä Terra sekä Sanna ja Touho.

   Joukkue sijoittui neljänneksi,

    Tässä Greetan suoritus. Se sai vitosen radalta niinkuin selvästi näkyy.

Yksilökisoissa Greetta teki hyppyradalta vitosen ja agiradalta nollan. Jes. Yhteissijoitus oli kuudes.

Hyppyrata tässä.

Agilityrata tässä. Puomin kontakti oli siinä ja siinä, mutta tuomarin käsi ei noussut onneksi.

Marjut ja Terra voittivat minien piirimestaruuden. He ovat niin hieno pari. 

Seuraavaksi Greetta menee Marjutin kanssa seniorimestaruuskisoihin Valkeakoskelle.

Nosework on ollut myös kuvassa mukana. Molemmat koirat ovat opetelleet alkeet, mutta kaiken muun harrastamisen takia on omatoimitreeni jäänyt olemattomiin, vaikka kumpikin olisi ihan hyvä siinäkin lajissa. Mutta kun seura järjesti drive in-nosetapahtuman, niin menin molempien koirien kanssa. Olisi ollut kuusi etsintäkohdetta, mutta Greetan kanssa teimme neljä. Ulkona kaksi, joista toinen oli autoetsintä. Ikinä ei sitä olla tehty. Toinen ulkolöytö oli hallin oven vieren pellin alla. Molemmat löytyivät.  Samoin ruokalassa olevat hajut se löysi. Mollyn kanssa menimme etsimään, muutamaa, mutta se haisteli vain maata eikä älynnyt yhtään mitään eukalyptuksen hajusta. Tätä ihmettelin suuresti.

Vaan enpä ihmetellyt pitkään, sillä parin päivän päästä Molly alkoi ryystämään nenällä ikäänkuin olisi nuha. Se ei tehnyt koko ajan sitä, mutta aina silloin tällöin. Googletin ja epäilyni nenäpunkista oli hyvin oireiden kaltaista. Siksi seuraavana päivänä hain molemmille nenäpunkkiloislääkkeet. Vaikkei Greetta oireillut, niin silläkin varmaan oli nenäpunkkeja. Molemmat saivat kolmen viikon ajan yhden tabletin viikossa. 

Tältä kuullostaa nenäpunkki.

Toisella viikolla Greettakin alkoi välillä tuhista satunnaisesti samaan malliin kuin Molly. Tämän viikon alussa tuli viimeinen pilleri eikä koko viikkona ole kumpikaan enää pitänyt mitään nenä-ääntä. Loislääke ei ole dopingia onneksi. Pitää vain varoa, ettei haistele vieraita koiria, ettei punkki tartu. Nyt onneksi taitaa olla onnellisesti ohi tämäkin vaiva. Ikinä ei koirillani ole loistartuntaa ollut. 

Greetan etsintöjen onnistumisen innoittamana ilmoitin sen oman seuran epävirallisiin nosework-KEK-1- kisoihin. Ei treenattu. Halliin oli laitettu kolme etsintää.  Yksi laatikkoetsintä ensin, sitten ikäänkuin huone-etsintä ja lopuksi autoetsintä. Greetalla oli huimat kierrokset alussa, paljon ääntä ja yliyrittämistä eikä oikea laattikko löytynyt. Minä en myöskään osaa lukea koiraa, joten kun se katsoi minua, niin luulin, että se löysi. Kun sain vihjeen, mikä laatikko oli oikea, niin kyllä Greettakin sitten onnistui.

Keskimmäinen etsintä oli jo parempi. Ja minäkin olin jo hiukan enemmän kartalla. Se löytyi ilman apua.

Autoetsinnässä se löysi yhden hukka-arvauksen jälkeen. 

Videon sain, kun Anne kuvasi oman koiransa suorituksen jälkeen. 

Mollyn kanssa ollaan tokoiltu omatoimisesti. Paljon. Ja kisailtukin.

26.4. oli Kaakon agilityklubin toko-koe tuomarina Pernilla Tallberg. 

Niinkuin Mollylla usein kokeissa käy, se tekee erittäin kummallisia virheitä, jotka eivät näy omissa treeneissä. Niin tässäkin kokeessa.  Se kaukokäskyissä nousi istumaan, kun jätin sen ja käännyin katsomaan. Se luoksetulossa juoksi taakseni haistelemaan jotain ( aiemminkin on näin tehnyt) ja kaikkea muuta omituista. Seuraaminen oli yhtä laahustamista, ja kyllä me kuitenkin ollaan sitäkin kovasti yritetty parantaa.  Katsokaa itse. Kolmostulos tuli. 221 pistettä. Huokaus.

Seuraava toko-koe oli jo viikon päästä omassa hallissa. 

Sielläkin tapahtui yhtä ja toista. Seuruu oli parempaa kuitenkin.  Ruudusta ajoi yli, kun oli joku haju, eikä ostata korjata, joten nollalle se. Luoksetulossa se juoksi TAAS taakse hajujen perässä. Liikkeestä istumisessa seisoi tanakasti, joten taas nolla. Tärkeitä liikkeitä, joista meni paljon pisteitä, joten jälleen saimme kolmostuloksen ja 220 pistettä. Huokaus. Mutta itsellä kuitenkin paremmat fiilikset kokeen jälkeen kuin KAGin kokeessa. 

Edellisenä päivänä oli ollut oman seuran rally-kisat, joten koirien hajuja oli paljon. Mollynkin ilmoitin kisaamaan, vaikkei olla treenattu yhtään, mutta lähinnä siksi, että pysyy sekin laji mielessä. Ei saatu tulosta, koska Molly ei yhtään muistanut, miten merkki tehdään ja uusinnan jälkeenkin se meni jo seuraavalle suorituspisteelle, joten siitä kohdasta tuli 23 virhepistettä. Ja kun se oli putkesta tullut niin vauhdikkaasti ohitseni ja kääntynyt minua päin, josta kymppi, niin eipä sitten tulosta näiden takia tullut. Muuten oli varsin siisti rata.

Olin Mollyn ilmoittanut myös seuraavaan oman seuran rally-kisaan, 29.5. mutta sitten päätin kokeilla vielä toko-koetta. Hyvinkäällä oli samana päivänä kaksi kisaa, mutta ilmoitin Mollyn vain yhteen. 

Niinpä eilen aamulla lähdettiin sadesäässä kello 9 ajelemaan Hyvinkäälle. Toivoin hartaasti, että olisi viileää ja pilvistä perilläkin, mutta kissanviikset. Aurinko paistoi pilvien välistä ja oli aika lämmintä jo. Molly reagoi tosi herkästi helteeseen olemalla laiska ja löysä. Niinpä suuria odotuksia ei ollut. Neljä koiraa oli avo-luokassa. Molly oli paikkiksessa varsin pikkuinen karvapallo muihin verrattuna. Mutta istui koko minuutin, vaikka vieruskaveri meni maahan. Jes! 

Liikkeestä istu. Oli vähän hidas, niinkuin Mollylla tapana on.

Kierto oli laiskanlainen,

Seuruu oli aika kiva. Käännöksen jälkeen jätätti, mutta muuten oli aika hyvä. Peruutusta ei osannut.

Ruudussa karjaisin kovalla äänellä, ettei hajut vie. Vierelle tullessa tallasin vissiin karvoille, kun nousi ilman lupaa.

Kaukokäskyt

Luoksetulossa sanoin tahallani toisen käskyn, että tulee varmasti heti sivulle.

Hyppynoudossa lähti reippaasti, mutta tullessa kapula tippui suusta ( ei ikinä ole tippunut ennen)

Molly haki sen, hyppäsi ja tuli eteen. Ja tiputti kapulan. Kyllä otti aivoon, kun osaa tämänkin liikkeen ihan hyvin.

Mutta yhtään liikettä ei nollattu ja niin siinä kävi, että kaikesta huolimatta saatiin YKKÖSTULOS! Se on toinen meillä avoimesta luokasta.

Lisäksi oltiin ainoita ykköstuloksen saaneita eli voitettiin luokka. Ohjaaja hymyilee kuin Hangon keksi.

Olisipa ihanaa, jos Molly kerrankin kokeessa tekisi sen, mitä oikeasti osaa. Eihän se ole täydellinen, mutta osaa se enemmän kuin mitä on kokeissa näyttänyt.

Seuraava toko-koitos onkin jo aika lähellä. Kesäkuun 8.päivä ollaan SM-kisoissa Haminan joukkueessa toisena avo-luokan koirakkona. Ne ovatkin sitten isommat kekkerit.