Treeniä ja kisoja

 Greetta on Marjutin kanssa hoitanut kisahommia vaihtelevalla menestyksellä. 

Kouvolassa tuli hyppyradalta nollavoitto. Se oli makeaa.

Greetta kävi myös Marjutin kanssa kisaamassa Pietarsaaressa seniori -SM-kisoissa. Greetta oli viime vuonna seitsemäs yhteistuloksissa ja niin tänäkin vuonna. Se teki kaksi hienoa nollarataa. Marjutin oma koira oli yhteistuloksissa neljäs. Koska kisaajia oli miniluokassa 76, niin kahden koiran kanssa kymmenen parhaan joukossa on huippu hieno tulos ohjaajalta. Ja Greetta nautti. Se ei ottanut mistään häiriötä, vaikka kaksi rataa meni rinnakkain ja kansaa oli paljon.  Upeaa menoa pian 10 vuotta täyttävältä koiralta.

 

Gretta ei juuri tokoa treenaa kuin huvin vuoksi satunnaisesti. Mutta joka aamu sen pitää aamulenkillä saada etsiä nameja. Se on sen mielestä ihan huippuihanaa.

Kun käsi antoi myöten ajaa autoa ja kesti myös toko-juttuja ( vaikka pääosin teinkin ohjausta vasemmalla kädellä ja oikea riippui mukana), ruvettiin treenaamaan avo-luokan liikkeitä Mollyn kanssa varsin aktiivisesti. Oltaisiin päästy Haminan joukkueeseen tokon SM-kisoihin Jyväskylään tulevana viikonloppuna, mutta koska käsi ei kestä pitkiä ajomatkoja, vaikka olisin kyydissäkin, ja ohjaus sillä on vajavaista ja muutenkin väsyn edelleen todella helposti, niin jo alussa totesin, ettei pystytä lähtemään mukaan, niin kiva kuin olisi ollutkin. Mutta treenata voi aina voinnin mukaan.

Tässä kooste meidän treeneistä. Lähetysliikkeissä ( ruutu, kierto, tunnari) on ongelmana lähinnä se, että lähteekö ekalla käskyllä vai ei. Muuten sujuvat jo ihan kelpoisasti. Seuraamista ollaan harjoiteltu lyhyissä pätkissä, jotta se vahvistuisi. Se on ollut huonoin liike. Kaukokäskyissä takapalkka  ja se , että istu-käsky on vain suullinen ja se, ettei ota ensin pitkää matkaa, ovat alkaneet toimia. Niin kovin helposti vielä Molly vetää pyllyä eteenpäin. Mutta edistystä tapahtuu. 

Haminan halli on ollut pitkään helteelläkin kiva viileä. Greettakin on innostunut välillä leikkimään Mollyn kanssa.

Rallyssa ollaan treenattu edessä ja sivulla peruuttamista taka-targetin avulla. Sekin edistyy vähitellen. Mutta muuten on rally vähän retuperällä. Pitää sitäkin ruveta enenevässä määrin palauttamaan Mollyn mieleen.

Kuulumisia

 Kohta on kaksi kuukautta kulunut kaatumisesta. Käsi on edelleen kipeä koko ajan. Ei sietämätön ja kivun määrä vaihtelee, mutta kipeä. Sen toimintakyky on jo parempi, mutta ei nouse vielä kovin korkealle mihinkään suuntaan ilman toisen käden auttamista. 

Näin komean värinen se oli pitkään. Murtumapaikka on olkaluun yläosassa. Minulle on sanottu, ettei käden toiminnasta entisenlaista tule. Oletan, että tarkoitetaan noita ulottuvuuksia ylös ja sivulle. Mutta toivottavasti mahdollisimman hyvä. Se, miten hidas tämä paranemisprosessi on ollut, on ollut pettymys, mutta kyseessä on iso luu ja paikka ikävä. Kärsivällisyys ja mieliala ovat koetuksella. Väsymys iskee helposti. Varmaan osansa on alhaiseksi mitatulla hemoglobiinilla, sillä tuollainen vuotanut verimäärä laskee hemoglobiinia varmasti. Eli nyt syön rautakuuria. Toivottavasti se osaltaan piristää.

Koirat olivat hoitopaikoissa noin viikon verran kasvattajillaan. Mollyn halusin ensin kotiin ja sitten tuli Greetta. Kyllä se teki mielialalle hyvää, vaikka ulkoiluttamisessa oli alussa omat haasteensa, kun oli yksi käsi käytössä. Siihenkin tuli rutiinia. Liikkuessa olin ylivarovainen, etten vain kaatuisi. Vieläkin olen tosi tarkkana kävellessäni epätasaisessa maastossa. Ei ole varaa kaatuilla.  

Nopeasti tajusin, etten pysty Mollyn turkista huolehtimaan yhdellä kädellä. Siksi kasvattaja lupasi ajaa Mollyn turkin alas. Sydän verta vuoti, sillä Molly on niin söpö turkissaan, mutta äkkiä siihen tottui emäntä ja myös pikkukoira.

                                                         Viimeiset turkkikuvat Mollysta 

                           Tässä on nakupelle. Hiukan borderterrieriä muistuttaa naamaltaan.

 

Kynsien leikkuu on jo jonkin aikaa sujunut, vaikka kyllä se käteen hiukan kipeästi käy. Mutta onnistuu silti.

Molly on ollut kotona koko ajan oikea lähihoitaja. Kun menen sänkyyn pötköttämään (aika usein) se hyppää viereen ja käpertyy ihan lähelle. Se on ollut jotenkin tosi lohduttavaa itselle. Greettakin makailee joskus jalkopäässä tai hakee huomiota ja silityksiä, mutta se on mielummin lattialla jossain kuin aivan kiinni minussa.

Vasemmalla kädellä toimiminen on ollut oikeakätiselle haaste. Mutta ruokaa olen laittanut (helppotekoista) ja autoa jo pitkään ajanut. Onneksi siinä on automaattivaihteet, joten yhdellä kädellä on ollut helpompi ohjailla. Viime aikoina olen pakottanut oikean käden painamaan starttinappulan, käyttämään vaihdetta ja säätämään lämpötiloja. Käsi on raskas ja kankea, ja kipeääkin tekee, mutta onnistuu. Rattiin olen välillä nostanut käden, mutta ohjaaminen ei onnistu ja auton tärinä käy kipeästi käteen, joten pitkiä matkoja ei voi ajaa. Tänä kesänä ei siis reissata.

Käsi on kolmesti kuvattu ja viimeksi uutta luuta näkyi jo. Fysioterapeutilla olen käynyt kahdesti saamassa jumppaohjeita ja ainakin vielä kolmas kerta on edessä. Jumppa on lisännyt käden liikkuvuutta kyllä. 

Vaan ollaan me Mollyn kanssa kahdesti treenattu rallya ( todella heikko esitys) ja useammin tokoa. Greetta on käynyt kisaamassa.

Tästä kaikesta seuraavassa postauksessa, sillä kun nyt ekaa kertaa käytän oikeata kättäkin kirjoittamisessa, niin alkaa tuntua sen verran kipua, että on syytä lopettaa.

Lopuksi iloiset koirat Haminan hallissa.