Jokipuistossa ja treenaamassa

 Tänään lähdettiin koirien kanssa aamupäivällä liikkeelle. Koska kaunista ruskaa on vielä, päätin ottaa kameran mukaan ja lähteä Jokipuistoon kuvaamaan luontoa - ja koiria tietenkin.

Jokipuisto ei ole suuren suuri alue, mutta todella kaunis paikka kaikkina vuodenaikoina Kymijoen rannassa, Karhulan urheilupuiston vieressä. Oli pilvinen päivä, mutta värit erottuivat silti hienosti. Kuvasin koiria yksi kerrallaan. Greetta oli parkkipaikalle tullessa kierroksilla, joten Molly lähti ensin mukaan. 

Leikkipuiston aita oli hehkeän värinen. Siinä kuvauspaikka numero 1.

Sitten jatkettiin matkaa eteenpäin.

Mollysta pitää ottaa monta kuvaa, kun sen katse harhailee aina, kun yrittää ottaa siitä kuvan, jossa se katsoo kameraan. Aina joku sentään osuu oikeaan suuntaan. 

Sitten mentiin lammen yli vievälle kaarisillalle, koska takana oli kauniin värisiä puita.

                          Tämmöisiä kuvia tuli Mollysta.

Sitten oli Greetan vuoro tehdä sama kierros. Se osaa poseerata paljon paremmin.

Sitten lähdettiinkin ajelemaan Haminaan hallitreeniin. Ensin käytiin kuitenkin 40 minuutin metsäkävely, jossa koirat saivat haistella mielin määrin ja välillä mentiin reipasta tahtia eteenpäin. Hyvä lenkki. 

Hallille oli lyhyt ajo. Greetta jäi autoon odottelemaan.

Olin päättänyt, että vähän testailen, miten sujuisi luoksetulosta pysäyttäminen. Sitä ei olla tehty lainkaan Mollyn kanssa, ettei se jää mieleen, kun avo-luokassa ei pysähdytä kertaakaan tuollaisissa liikkeissä.  Ja muutakin kokeiltiin.

Ensin kokeiltiin alustalle pysähtymistä. Alusta oli aika pieni, joten ei pysähtyminen siihen aina osunut, mutta koira reagoi käskyyn kuitenkin. Tehtiin myös kierron kautta pysäytyksiä. Alusta oli mennessä liian houkutteleva, kun se jäi reitille. Mutta ekaksi kerraksi oikein lupaava.

Sitten harjoiteltiin hypyn kautta palaamista kierto-hyppyhässäkkä-tyyliin. Molly oli ihan mukana ajatuksessa. Siihen nähden, miten vähän ollaan tällaista tehty ja kuinka kauan siitä onkaan - eikä kertaakaan liikettä kokonaisena kuin vasta tänään, niin lupasi ihan hyvää.

Sitten tehtiin yksi luoksetulon stoppi liikeenä. Loppuluoksetulo oli hidas, eli sitä pitää motivoida. Mutta eka kerta tätä, joten hyvä yritys.

Kaukokäskyjä tehtiin ihan läheltä. Paikka liikkuu, joten tähän pitää panostaa. 

Lopuksi tehtiin vielä vähän rally-juttuja: kukkasia, täyskäännöksiä eri puolilla, edessä peruutusta ja sivulla peruutusta. 

Oli hyvä treeni.

Vein koirat kotiin ja kävin vaihdattamassa autoon uudet kesärenkaat ensi kesää ajatellen. Ja varasin talvirenkaiden vaihdon. Puuhakas päivä siis tämä.

Vihdoin TK2

 Kyllä on ollut pitkä ja vaiheikas tämä Mollyn toko-matka avoimessa luokassa.

Aloitimme avoimessa luokassa ekstempore Lohjalla, kun kaverit lähtivät sinne ja kokeessa oli tilaa. Oli todella kuuma päivä ja silloin jo tuli todettua, että Molly ei kestä kuumuutta. Hyvinkäällä 24.10. saimme ensimmäisen ykköstuloksen ja sitä ennen kerran oli ykkönen ollut viiden pisteen päässä. Sitten oli viisi avo-koetta, jossa kahdessa olimme todella lähellä ykköstulosta. Kunnes jälleen Hyvinkäällä 29.5. saimme toisen avo-ykköstuloksen. Sitten tuli kesäkuu ja SM-kisat, jotka todella menivät penkin alle kuumuuden takia. Siksi ei kesällä kisattukaan sen jälkeen tokoa. 

Ensimmäinen kisa kesän jälkeen oli Kouvolassa 21.9. Mollylla oli oikein hyvä mielentila, mutta se nollasi paikkiksen, kun keskellä ollut ns. häiriökoira ( ylimääräinen koira, kun kisaajia oli vain kaksi) osoittautui oikeasti häiriökoiraksi tuijottamalla Mollya niin, että lopulta koira meni maahan viimeisellä minuutilla. Se kyllä kävi tunteisiini aika lailla. Essi Pasanen oli kuvaamassa kyseisessä kokeessa ja ostin joitain valokuvia muistoksi. 

Mollylla ilmeisesti kuitenkin oli varsin kivaa kokeessa etenkin viimeisestä kuvasta päätellen. 😉

Viikko sitten lähdettiin oman seuran kokeeseen. Tuomarina oli uusi tuttavuus Eva-Maria Sipilä. Hän osoittautui todella kivaksi tuomariksi. Ihan sopivan tiukka arvostelu, muttei nillittänyt ja ihmisenä todella herttainen. Minä oli aamupäivän kokeessa klo 8-12 vastaava koetoimitsija. Sitten hyppäsin autoon ja hain Mollyn kotoa. Sen kummemmin se ei ehtinyt valmistautua. Kokeessa oli monenmoista pientä häröilyä. Seuruu oli ihan karseaa ja siitä se sai vitosen. Liikkeestä seisominen, joka on Mollylla varma. meni istumiseksi, koska se seuruussa jäi jälkeen. Eli siitä nolla. Pisteitä kokeesta tuli 249 kuitenkin, eli oli siellä onnistumisiakin. Paikkis muun muassa. Olimme palkintopallillakin, mutta ei se silti kauheasti riemastuttanut.

Koska edelleen oli ykköstulos saamatta. peruin osallistumisen oman seuran rally-kisaan ja sain paikan Haminan Kaakon Agilityklubin toko-kokeeseen täksi päiväksi. Tuomarina oli Susanna Berghäll.

Kuluneella viikolla olen panostanut koiran aktiivisuuteen minua kohtaan erään verkkokurssin vinkkejä hyödyntäen. Lisäksi olen tehnyt palkatonta treeniä niin, että Mollyn nähden olen jättänyt purkkiin hyvän herkkupalkkion ja sitten ollaan tehty pieni toko-treeni, useampi liike kuitenkin, jonka lopussa Molly on saanut sen superpalkan.

Ja vaikka tätä treeniä tehtiin vain viikko, sen kantoi jollain lailla tänään. Ennen  paikkikseen menoa näytin Mollylle, että laitan ison juustopalan muovipurkkiin tasolle, jossa oli meidän laukkukin. Sitten mentiin paikkikseen. Viereemme osui cardigan corgi, joka oli aika levoton ja meni ennen istumisen loppua maahan. Molly oli oikein särmänä koko istumisen.

Kymppi tuli.

Avo-koiria oli kuusi ja Molly suoritti viimeisenä. Jälleen laitettiin yhdessä purkkiin komea pala juustoa. Pieniä häröjä tuli. Esimerkiksi ruudussa se löysi hajun ja jäi ihan eteen seisomaan. Kahdella käskyllä sain sen kauemmas ja maahan. Sitten sujui ihan kivasti. Seuraaminen oli Mollyksi yllättävänkin hyvää, vaikka välillä jätätti, mutta ei ihan hirveästi ja osan aikaa kulki ihan oikealla paikallakin. Kahdeksikko on meille huipputulos.  Kaikista liikkeistä saimme pisteitä, ja meinasin pyörtyä, kun näin, kuinka hyviä pisteitä tulikaan. 

Koularin ja hienojen pisteiden lisäksi voitimme kokeen. Käsittämätön juttu. Naama hangonkeksinä oli kyllä pitkään, sillä niin kovin onnellinen olin, kun vihdoin viimein saatiin se, mitä niin kauan oltiin haettu. 

Terhi ystävällisesti kuvasi meidän suorituksemme. 

Tänä vuonna ei kisata tokoa enää ollenkaan. Harjoitellaan voittajaluokan juttuja. Tunnarin Molly osaa. Varmaan L menee vanhalla jättötreenillä hyvin. Paikkamakuu, vaikka olisinkin piilossa, on Mollylle huomattavasti vankempi asento kuin tuo istuminen. Seuruuta pitää harjoitella ihan todella paljon, se on sanomattakin selvää.  Luoksetulon stoppia me emme ole edes aloittaneet. En ole uskaltanut. Ohjattua noutoa ollaan jo vähän tehty. Hyppyhässäkkä lähtee kehitteillle. Paljon mielenkiintoista puuhaa on tiedossa Mollylla ja minulla. Mutta kiire ei todellakaan ole. 

Fannyn mökillä

 Kävimme syyskuun lopussa päiväretkellä coton de tulear Fannyn ja kotiväkensä mökillä Kattelussaaressa. Fannyhan on ollut meillä hoidossa usemman kerran ja etenkin Molly ja Fanny ovat bestiksiä. Kyllä Greettakin ihan Fannyn kanssa tulee hyvin toimeen, mutta se ei samalla lailla uskaltaudu riehumaan kuin Molly Fannyn kanssa. 

Sää oli mitä parhain. Tehtiin treffit metsätielle, jonne jätettiin autot ja tehtiin kolmen kilsan kävelylenkki, joka maistui hyvältä autoamatkan jälkeen. Greetta sai olla flexissä, sillä jos se olisi  ollut irti, se olisi huutanut aina, kun toiset alkoivat leikkiä. Greetta tyytyi kohtaloonsa.

    Muutama poseeraus otettiin

Metsässä oli selkeästi todella puhdas ilma. sillä naavaa roikkui puiden oksilla siellä täällä.

                                            Mollyn ja Fannyn mäkitreeni

Päivi löysi korillisen sieniä matkan varrelta ja koirat nauttivat metsäelämästä. Sitten suunnattiin mökille.  Ensin Päivi poimi Fannyn turkista kaiken metsässä tarttuneen. Fanny näytti nauttivan toimenpiteestä.

Pekka olikin jo tehnyt meille lounaan valmiiksi. Ensimmäistä kertaa söin spagettikurpitsaa ja oli kyllä hyvän makuista. 

Fanny oli riehakkaalla päällä ulkoilun jälkeen. Molly vähän ihmetteli.

                                            Ruokailun jälkeen huilattiin.

Sitten lähdettiin katsomaan rantaa. Koska Greetta saa hepulit veden äänistä, niin se sai jäädä sisälle.  Päivi, minä, Fanny ja Molly lähdimme rantaan.

                                 Hortensiat kukkivat vielä kauniisti.

Molly meni vähän yllytettynä uimaan, mutta aallokkoa oli sen verran, että kääntyi aika nopeasti takaisin. Sitten olivat kierrokset korkealla ja Molly purttaili kunnon kierrokset. Fanny peesasi.

Viiden maissa starttasimme kohti kotia, että päästäisiin perille ennen pimeän tuloa. Kaikki oltiin väsyneitä ja yöllä uni maittoi.

Niin lähellä, niin kaukana

 Eilen mentiin Mollyn kanssa Kouvolaan toko-kokeeseen. Tuomari oli Tommi Varis. 

Avo-luokkalaisia oli vain kaksi, joten tarvittiin näiden keskelle kolmas koira. Kyseinen koira oli tosi iso, ehkä belgianpaimenkoira. Ja se tuijotti Mollya lähes koko ajan. Minä jännitin, että meneekö Mollyn luo, kun tuijotus oli niin intensiivistä. Tuomarikin oli tätä jännittänyt.  Molly istui silmät suurina minua katsoen selkeästi paineessa ja kun se vähän ennen loppua vilkaisi tuijottajaa, se painui maahan. Eli paikkaistumisesta nolla. 😭Molly on pääsääntöisesti istunut paikkikset oikein hyvin, mutta nyt liika oli liikaa. Voin sanoa, että kyllä otti päähän ankarasti. 

Tässä Mollyn tuloslappu. (videota ei ole) Seuraamisessa se ekalla pitkällä suoralla jäi seisomaan ja kutsuin luo. Sen jälkeen se seurasi kohtuullisen hyvin. Pysyi ainakin mukana. Liikkeestä istumisen saattoi tehdä vähän hitaammin tai seurata vähän takana. En tiedä, kun ei ole videota. Mutta istui, joten ysi on ihan hyvä. Luoksetulossa meni puoli pistettä vinosta sivulletulosta. Se on Mollyn helmasynti ja ollaan treenattu suoria sivulletuloja aika paljon. Vauhdissa se ei vielä onnistu kunnolla. 

Luoksetulossa oli uusi häröily. Molly lähti reippaasti, mutta kas, huomasi, että maassa oli teipinpala ja meni haistelemaan sitä. Tuli sitten viereen. Ruutuun meni hyvällä vauhdilla, mutta kääntyi aikaisin. Käskin maahan ja etutassut olivat nauhalla, mutta eivät ulkona. Perusasento oli vino, joten siitä pois puoli pistettä. Kauko-ohjauksessa varmaan se perusasento vei puoli pistettä. Muuten ok. Hyppynoudossa vähän mätysti kapulaa lopussa ja se vino perusasento veivät yhteensä yhden pisteen. Muuten hyvävauhtinen suoritus. Kartioryhmän kierrossa kävi taas joku kumma. Koira lähti hyvällä vauhdilla kiertoon - ja pysähtyi kartioiden viereen. Sitten kutsuin ja tuli vierelle. 

Eli tokihan paljon treenattavaa löytyi. Monta häröilyä meni oman koiran piikkiin, mutta sen vire oli kiva ja se sai ihan kelpo pisteet, mutta koska paikkis meni nollaksi, niin jäätiin viiden pisteen päähän ykköstuloksesta ja koulutustunnuksesta. Ja koska se ei ollut Mollyn vika, että se joutui paineeseen, niin kyllä tuli todella paha mieli siitä nollasta. Jos Molly itse olisi nollannut jonkun, niin olisin ollut ihan sinut sen asian kanssa, mutta nyt otti päähän ihan todella rankasti. 

Eipä auta itku markkinoilla. Siispä ilmoittautuminen lähti oman seuran toko-kokeeseen ja taas yritetään treenata tässä välissä niitä perusasentoja kuntoon, koska paljon menetettiin pisteitä niistä.  Ja ne jos mitkä ovat turhia pistemenetyksiä.

Kävin kävelemässä kisan jälkeen päätä tuulettamassa. Lähellä on entinen Kiina-center, jonka portti ja patsaat ovat tallella, vaikka itse liike on aikoja sitten lopettanut. Sain hauskoja kuvia Molly-leijonasta ja portin leijonista. 

Samaan aikaan toisaalla Greetalla oli ihanaa Marjutin kanssa oman seuran agilitykisoissa. Tulokset olivat 5,5 ja 10. Ensimmäisellä radalla Greetta oli kolmas. 

Tässä radat.

Ja tässä onnellinen koira hymy huulillaan. Kiitos Marjut. 

Mollyn puuhailuja

Vaikka polvet ovat nivelrikkoiset, ikää jo runsain mitoin ja nopeus olematon, ostin silti kesän lopussa agilityn harrastuslisenssin tarkoituksena treenailla huvin vuoksi, ajan kuluksi agilitya ihan kuntoilumielessä. Etenkin siis Mollyn kuntoilua ajattelin. Kroppaa pitää käyttää vähän enemmän esteillä kuin tasamaan lenkkeilyssä. Ollaan jo joitain kertoja käytykin hallilla treenailemassa. treenit ovat lyhyet. Varaan puoli tuntia halliaikaa ja mietin jonkun lyhyen harjoitteen. Yksittäisissä esteissä on opettelemista. Tässä joitain videoita meidän menosta.

10.9.

                                             Puomitreeniä

                                           

                                           Keinutreeniä

18.9.

                                           Keppitreeniä                        

                                           Pikku rata, jossa kepit mukana                     

                                           Renkaan muistuttelu. Hyvin muisti.  

            

Eli ei tämän loistokkaampaa treeniä meillä, mutta kivaa aivojumppaa molemmille ja paksu ihminenkin joutuu vähän juoksemaan. Jatkamme harjoituksia.

14.9. oli KKSn seuranmestaruus toko-kisa.   Toki halusin kisata avossa Mollyn kanssa, mutta olin lupautunut liikkuroimaan kaikki muut luokat. Olipa siinä urakka. En ole liikkurikoulutettu ja jo kehien suunnittelu oli todella haasteellista, vaikka sainkin Kataikon Katilta apua. Hän oli kisan tuomari ja on liikkurikoulutuksen käynyt. 

Tulin hallille tuntia aiemmin tyhjentämään muiden kanssa esteitä pois ja rakentamaan kehää. Molly oli autossa. Kolmen tunnin kuluttua hikisenä ja väsyneenä hain sen autosta omalle vuorolleen. Ei yhtään hyvä sille,  kun ei ehtinyt viritellä sen enempää. Ensin oli jättipitkä seuraaminen, jossa se jätätti ja pysähteli monta kertaa. Ihan karsea suoritus. Sitten se oli jo vähän oma itsensä. Tässä video suorituksestamme. Seuruun leikkasin pois. En tahdo sitä katsoa enää ikinä.

Sitten taas koira autoon ja liikkuroin vielä monta alo-koiraa. Sen jälkeen olin aivan poikki ja lähdin kotiin saman tien enkä jäänyt tuloksia kuulemaan. Molly tuli toiseksi, kuulin myöhemmin. Ei ikinä enää liikkurihommia. Oli rankkaa. Odotin vain iltaa, että pääsen nukkumaan. Aamulla olin jo virkeä taas.

Tokoakin ollaan treenattu tämän tästä. Haminan hallissa käytiin loppuviikosta treenaamassa. Olen kuunnellut Saana Töttölän koulutusta palkkaamisesta ja todennut, että olen ollut siinä todella surkea. Mollyn kaltaisen matalavireisen koiran kanssa palkan pitäisi olla aktiivista. Sitä sitten yritin tehdä, kun tehtiin seuruutreeniä. Vielä enemmän riemastumista pitäisi minulla olla. Koska Mollylle pitempään innostava palkka on nami, yritin saada sen jahtaamaan namia. 

                                           Hyppynouto. Vähän mäysti, mutta muuten ok.

                                            Kierto. Perusasento vähän vino, muuten ok.

Ollaan harjoiteltu perusasentotreeniä alustalla ja ilman. Paikalta se alkaa onnistua. Mutta kun koira tulee vauhdilla sivulle, se jää hiukan vinoon. Se on treenilistassa edelleen.

Kaukoissa ylösnousu on reipastunut, mutta maahan meno on vielä hidas. Muuten ok.

Luoksetulo ok. Perusasento paremmaksi.

Ruudussa oli vähän säätöä. Menovauhti ok, mutta jotain kummaa häröilyä. Lopulta onnistui.

Tämmöistä meillä. Minulle tuli flunssa ja sitä tänään parantelen. Huomenna olisi kaikenlaista ohjelmaa, joten on syytä levätä. Eipä minulla olekaan ollut flunssaa aikohin.

Jotain kivaakin eli kisakuulumisia

 Lähdettiin Marjutin kanssa Kouvolaan agilitykisaan. Minä ja Molly turisteina ja Marjut kisasi Greetan ja Terran kanssa.  Luvassa oli kolme nimenomaan agilityrataa, sillä Greetalle teki oikein hyvää harjoitella kontakteja.  Tuomarina toimi Arto Laitinen. Sää vaihteli pilvisestä sateiseen ja lopulta pistävään auringonpaisteeseen.

   Tässä Marjut ja matkalaiset.  Molly, Greetta, Terra ja Opri. 

 Greetan ensimmäinen rata oli hylky. Sillä oli paljon kierroksia ja korva koristeena. Hieno rata noin muuten,

Toinenkin rata oli hylky. Greetta jätti tekemättä hypyn, vaikka Marjut ihan selvästi lähettää ja käskee sen takaakiertoon. Se seurasi vain jalkoja. Ihan hyvä rata muuten.

Kolmannelta agiradalta tuli nolla. Ja toinen sija. Terra voitti radan.  Mutta mikä parasta, kaikilla radoilla kontaktit sujuivat virheittä. 

                                   Häkkieläimiä

                Molly oli lopussa jo ihan väsy ja otti tirsat häkissä.

                                    Hienot kisakoirat ja hieno ohjaaja